TULEVAISUUS ON NYT

2007: Uuden alun vuosi

Ku­ten edellä on käynyt il­mi, ai­em­pi Fin­net-yh­teis­työ oli vuo­den­vaih­tee­seen 2007 men­nessä ha­jon­nut lo­pul­li­ses­ti. Suu­ret omis­ta­jayh­tiöt val­mis­te­li­vat (At­las-hank­keel­la) Fin­net Oy:n muut­ta­mis­ta val­ta­kun­nal­li­sek­si täyden pal­ve­lun ope­raat­to­rik­si ja ero­si­vat Fin­net-lii­tos­ta. Muut omis­ta­jayh­tiöt, jot­ka ha­lusi­vat pitää kiin­ni lii­tos­ta, val­mis­te­li­vat sen si­jaan (aluk­si sa­las­sa) Fin­ne­tin omis­tuso­suu­ten­sa myyn­tiä.

JNT muo­dos­ti poik­keuk­sen, sillä se ei ha­lun­nut hylätä Fin­net-liit­toa tai Fin­ne­tin omis­tuso­suut­taan.

JNT:n hal­li­tus to­te­si vuo­den en­simmäisessä ko­kouk­ses­saan, että Fin­net-liit­to me­nettäisi eroa­vien jäsen­tensä seu­rauk­se­na vuo­si­ta­sol­la 1,5 mil­joo­nan eu­ron tuo­tot. Vaik­ka lii­tos­sa to­teu­tet­tai­siin säästötoi­mia, liit­toon jäävien jäsen­mak­su­ja oli­si ko­ro­tet­ta­va vuo­des­ta 2008 al­kaen. JNT:lle jäsen­mak­sun ko­ro­tus oli kui­ten­kin suh­teel­li­sen pie­ni, 15 000 eu­roa vuo­des­sa.

At­las-yh­tiöiden hal­li­tuk­set te­kivät hel­mi­kuun alus­sa muo­dol­li­sen päätöksen toi­min­tan­sa koor­di­noin­nis­ta ja siirtämi­sestä DNA:lle ja emo­yh­tiö Fin­ne­til­le. Ne jättivät oven au­ki muil­le yh­tiöil­le lähteä mu­kaan pro­ses­siin. Osa­kas­ko­kous­ta val­mis­tel­tiin hel­mi­kuun 21. päiväksi, ja kiin­nos­tuk­sen il­moit­ta­mi­sen ta­ka­ra­jak­si ase­tet­tiin aluk­si 15. maa­lis­kuu­ta.

Ja­kobs­tads Tid­ning nos­ti esiin aran asian eli että JNT:n ai­em­mal­la toi­mi­tus­joh­ta­jal­la Jan-Erik

Maaliskuussa 2007 ilmestyi uusi asiakaslehti Ciao, joka lähetettiin myös Multi.fi:n asiakkaille.

Frost­dah­lil­la ja yh­tiön ny­kyi­nen joh­dol­la oli asias­ta eri­lai­nen näke­mys.

Jan-Erik Frost­dahl to­te­si leh­dessä 8. hel­mi­kuu­ta, että JNT, VLP ja KP va­lit­si­vat asias­sa väärän lin­jan: ”Ai­van ylei­ses­ti ot­taen kaik­kien pitäisi ol­la mu­ka­na. Sil­loin pai­kal­li­set yh­tiöt pääsi­sivät os­a­k­si val­ta­kun­nal­lis­ta täyden pal­ve­lun ope­raat­-

Mitä tapahtui vuonna 2007?

Tuleva pörssiin listautuminen oli tärkeä peruste Atlas-ryhmälle. Kuvassa Lars Sonckin suunnittelema, v. 1912 käyttöön vihitty Helsingin pörssitalo, jossa pörssitoimintaa harjoitettiin, kunnes se siirtyi sähköiseksi juuri ennen vuosituhannen vaihdetta.

to­ria ja voi­si­vat koor­di­noi­da pal­ve­lu­tar­jon­taan­sa. Tällöin ne voi­si­vat har­joit­taa toi­min­taan­sa ai­em­paa te­hok­kaam­min ja niillä oli­si pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det pro­fi­loi­tua yri­tys­mark­ki­noil­la.”

Frost­dah­lin mu­kaan toi­men­pi­teellä voi­tai­siin myös luo­da li­kvi­di­teet­tiä omis­tuk­seen. ”Em­me ole enää ryhmä vaan yri­tys. Omis­ta­jat voi­vat ha­lu­tes­saan esi­mer­kik­si myydä tai lis­ta­ta yri­tyk­sen pörs­siin tai py­syä sen omis­ta­ji­na.” Hän ko­ros­ti, että yri­tyk­seen voi­si liit­tyä myös myöhem­min.

Mut­ta sil­loin eh­dot eivät oli­si yhtä hy­viä.

”Olem­me päättäneet jäädä ul­ko­puo­lel­le. Olem­me en­si si­jas­sa pai­kal­li­so­mis­tei­nen ope­raat­to­ri, jo­ka pa­nos­taa Pie­tar­saa­ren­seu­tuun”, Ma­ria Höglund kom­men­toi.

 

JNT:n kan­nan­ot­to

JNT:n hal­li­tus seu­ra­si näiden kah­den lei­rin välistä ke­hi­tystä tie­ten­kin tar­kas­ti. Pöytäkir­jaan mer­kit­tiin, että 18 niistä kaik­ki­aan 19 yri­tyk­sestä, jot­ka oli­vat so­pi­neet stra­te­gi­ses­ta yh­teis­työstä TDC Son­gin kans­sa, toi­mi­vat nyt Fin­net Part­ners – ver­kos­tos­sa. Yh­teis­työ kos­ki tuo­te­ke­hi­tystä, tek­niik­kaa ja val­ta­kun­nal­li­sia rat­kai­su­ja. Yh­teis­työhön eivät osal­lis­tu­neet JNT, Ii­sal­men Pu­he­lin ja jouk­ko Fin­net-lii­ton mui­ta pie­nehköjä yh­tiöitä, nii­den jou­kos­sa Ah­ve­nan­maan kak­si yh­tiötä.

Ma­ria Höglund to­te­si, että yh­teis­työ lii­ton pii­rissä ”pe­rus­tuu nyt va­li­tet­ta­vas­ti täysin Fin­net Part­ner­sin puit­teis­sa tehtävään yh­teis­työhön [...] Kos­ka JNT on lii­ton mut­ta ei Part­ner­sin jäsen, JNT ei jat­kos­sa hyödy jäse­nyy­destä muu­ta kuin edun­val­von­nan vi­ran­omais­ten suun­taan. Suur­ten ra­ha­sum­mien mak­sa­mi­nen siitä ei ole järkevää.” Hän jat­koi:

”JNT:n ny­kyi­nen ase­moin­ti ei ole pitkän päälle kestävää, mut­ta ar­vio­ni mu­kaan meidän pitäisi py­sy­tellä vielä ei-ke­nenkään-maal­la eikä tässä vai­hees­sa osal­lis­tua sen sy­vem­min kum­paan­kaan, Fin­net Part­ner­siin tai At­la­siin. Meidän on tämän vuo­den ai­ka­na sel­vi­tettävä tar­kem­min, mitä Fin­net Part­ner­sin yh­teis­työ mer­kit­si­si, mut­ta en­sin on syytä an­taa ryh­mit­ty­mien välis­ten kiis­to­jen laan­tua.”

JNT-ryhmässä oli edel­li­sen kuu­den kuu­kau­den ai­ka­na to­teu­tet­tu kus­tan­nussäästöjä ja ra­tio­na­li­soin­te­ja. Nyt oli ai­ka sen si­jaan kat­soa eteenpäin. Yh­tenä as­ke­lee­na siinä oli ai­em­min kes­key­ty­neen stra­te­gia­työn käyn­nistämi­nen uu­del­leen yh­teis­työssä kon­sult­ti Karl-Erik Wik­strömin kans­sa. Tämän stra­te­gia­työ oli v. 2005 pyr­ki­nyt ha­ke­maan sy­ner­giae­tu­ja JNT:n, Multi. fi: n ja OFC:n kes­ken, mut­ta työ oli hyl­ly­tet­ty, kos­ka ”näke­myk­set ero­si­vat siitä, mi­ten yri­tys­ryhmä jat­kos­sa toi­mi­si”.

”Pe­rus­o­le­tuk­se­na on, että JNT jat­kaa it­senäisenä pai­kal­li­se­na ope­raat­to­ri­na”, pöytäkir­jas­sa to­de­taan.

 

Ryhmät järjestäytyvät

DNA:n ylimääräinen yh­tiöko­kous 22. hel­mi­kuu­ta hyväksyi yk­si­mie­li­ses­ti, että Fin­net Oy voi­si sol­mia yh­ty­mis­so­pi­muk­sen vii­den At­las-yh­tiön eli En­fon, Lännen Pu­he­li­men, Ou­lun Pu­he­li­men, Päijät-Hämeen Pu­he­li­men ja Sa­ta­kun­nan Pu­he­li­men kans­sa. Muil­ta osin ti­lan­ne oli herkkä. Jo äänten­las­ki­joi­den vaa­lis­ta jou­dut­tiin äänestämään.

Ma­ria Höglund va­lit­tiin yh­dek­si äänen­las­ki­jak­si. Hän oli sen jälkeen yh­dessä asias­sa vaa’an­kie-

lia­se­mas­sa. Hyväksyi­sikö yh­tiöko­kous Loh­jan Pu­he­li­men siir­ty­mi­sen Fin­ne­tin hal­tuun? Loh­ja­lais­yh­tiön sisällä asias­ta oli kiis­taa. Sa­lon Seu­dun Pu­he­lin oli Loh­jan Pu­he­li­men suu­ro­mis­ta­jia ja vas­tus­ti Fin­net-hal­li­tuk­sen esi­tystä. Muut vas­tus­ta­jat äänes­tivät sa­lo­lais­yh­tiön mu­ka­na.

Ma­ria Höglund: ”Me teim­me yh­teis­työtä mo­lem­pien lei­rien kans­sa, ja asias­sa pi­ti toi­mia ha­r­ki­ten ja tar­kas­ti, et­tei pol­tet­tai­si sil­to­ja mi­h­in­kä­än suun­taan. Olim­me lu­van­neet At­las-ry­h­m­älle, et­tem­me äänestäisi heidän han­ket­taan vas­taan, ja kat­soim­me, että meidän pi­ti jat­kos­sa­kin voi­da teh­dä yh­teis­työtä kum­man­kin ryhmän kans­sa.”

Hän päätti äänestää tyhjää. Se mer­kit­si käytännössä, että Loh­jan Pu­he­li­men toi­min­nan siir­ty­mi­nen DNA:lle hyväksyt­tiin pie­nimmällä mah­dol­li­sel­la äänte­ne­nem­mistöllä (asia vaa­ti yk­sin­ker­tai­sen enem­mistön), kun taas suun­nat­tu osa­kean­ti Loh­jan Pu­he­li­mel­le tu­li hylätyk­si (sillä se vaa­ti 2/3 enem­mistön).”

Mie­len­kiin­toi­sin­ta oli kui­ten­kin, ku­ten kaik­ki jo siinä vai­hees­sa tie­sivät, että Fin­net Part­ners oli myymässä Fin­ne­tin omis­tus­taan, lähes 25 % osa­ke­kan­nas­ta, brit­tiläislähtöisel­le pääoma­si­joit­ta­jal­le 3i:lle.

Seitsemän niistä yhdeksästä yhtiöstä, jotka halusivat säilyttää Finnetin omistuksensa, oli kaksikieliseltä tai täysin ruotsinkieliseltä seudulta. Vain Iisalmen ja Uudenkaupungin alueen yhtiöt olivat täysin suomenkielisiä.

Jar­mo Lei­no ker­toi At­las-ryhmän ken­raa­li­na yrittäneensä kevään ku­lues­sa kai­kin ta­voin saa­da muut yh­tiöt mu­kaan At­las-ryhmän suun­ni­tel­maan. Muil­le tar­jot­tiin eri­lai­sia yh­teis­työmuo­to­ja, mut­ta ne eivät joh­ta­neet tu­lok­seen.

Tou­ko­kuun 3. päivänä il­moi­tet­tiin so­pi­muk­ses­ta, jol­la yh­deksäntois­ta Fin­ne­tin omis­ta­jayh­tiöistä myi­si omis­tuso­suu­ten­sa 3i:lle. Kaup­po­jen ul­ko­puo­lel­le ja siis Fin­ne­tin omis­ta­jik­si jäivät edel­leen VLP, KP, JNT, Pa­rais­ten Pu­he­lin, Kar­jaan Pu­he­lin, ålands Te­le­fo­nan­dels­lag, Ma­rie­hamns Te­le­fon, Ii­sal­men Pu­he­lin ja Vak­ka-Suo­men Pu­he­lin. Ryhmän selvästi suu­rim­pa­na yh­tiönä oli VLP, jo­ta At­las-ryhmän edus­ta­jat oli­vat tii­viis­ti lo­ban­neet vuo­den ai­ka­na.

Fin­net esi­mer­kik­si tar­jo­si os­ta­van­sa VLP:n ko­ko lii­ke­toi­min­nan, minkä VLP:n hal­li­tus tor­jui. Se il­moit­ti päin­vas­toin yh­tiön ai­ko­muk­sek­si säilyä it­senäisenä alu­eel­li­se­na yh­tiönä. Vuo­den 2007 ak­ti­vi­teet­tien tu­lok­se­na VLP sai uu­den suu­ro­mis­ta­jan, Lännen Pu­he­li­men, jo­ka omis­ti 11,3 pro­sent­tia osak­keis­ta.

Yllä esi­tet­ty­jen uu­del­leenjärjes­te­ly­jen jälkeen Fin­ne­tillä oli kol­me omis­ta­ja­ryhmää: At­las-ryhmä n. 65 %:n, 3i noin 25 %:n ja pai­kal­li­set te­leyh­tiöt n. 10 %:n omis­tuso­suuk­sil­la.

 

PE­LI­NAP­PU­LA­NA

Ja­kobs­tads Tid­ning jul­kai­si omis­ta­ja­pe­listä kak­si ar­tik­ke­lia 10. ja 11. tou­ko­kuu­ta. Niissä to­det­tiin JNT:n vas­tus­tau­tu­neen Fin­net-yh­dis­ty­mistä: ”JNT:stä on tul­lut suur­ten te­leyh­tiöiden pe­li­nap­pu­la.” Ar­tik­ke­leis­sa kir­joi­tet­tiin, että mark­ki­noi­den uusi ”jättiläinen”, Fin­net, pyr­ki en­nen kaik­kea val­taa­maan VLP:n, jos­ta puo­les­taan oli nyt myös tul­lut JNT:n osa­kas.

Fin­net oli an­ta­nut muil­le yh­tiöil­le lykkäystä kan­tan­sa il­moit­ta­mi­seen tou­ko­kuun 15. päivään saak­ka. ”Olem­me yrittäneet tut­kia asi­aa omis­ta­jien ja asiak­kai­den näkökul­mas­ta; tar­joai­si­ko Fin­ne­tin eh­do­tus heil­le jo­tain. Mut­ta em­me ole nähneet mitään sel­lais­ta”, Ma­ria Höglund kom­men­toi. ”Sitä vas­toin näem­me etua pai­kal­li­sen vai­ku­tus­val­lan säilyttämi­sessä, esi­mer­kik­si kun päätämme, ra­ken­nam­me­ko in­fra­struk­tuu­ria Pie­tar­saa­reen ja maa­seu­dul­le. Lisäksi ruot­sin kie­li voi kärsiä suu­rem­mis­sa yk­siköissä.”

Frost­dahl il­moit­ti, että JNT ja muut yh­tiöt voi­si­vat odot­taa saa­van­sa uu­den, sa­man­kal­tai­sen tar­jouk­sen vuo­den ku­lut­tua, mut­ta sil­loin huo­nom­mil­la eh­doil­la.

Ja­kobs­tads Tid­ning kom­men­toi JNT:n yh­tiöko­kouk­sen an­ta­neet hal­li­tuk­sel­le hil­jat­tain val­tuu­det lu­nas­taa omia osak­kei­ta 350 000 eu­ron ar­vos­ta (enintään 5 000 osa­ket­ta, ar­vol­taan 35–70 eu­roa per osa­ke). Se oli uut­ta yh­tiön his­to­rias­sa, ja asian tul­kin­ta herätti nyt ky­sy­myk­siä. Ma­ria Höglund ku­va­si uut­ta toi­men­pi­dettä enemmän käytännön toi­me­na kuin puo­lus­tus­me­ne­telmänä. ”Sen si­jaan että välittäisim­me osak­kei­ta van­hoil­ta omis­ta­jil­ta uusil­le, voim­me nyt os­taa niitä it­se.” Hän ku­va­si VLP:n uut­ta yh­den pro­sen­tin omis­tuso­suut­ta JNT:stä ”mitä par­haim­mas­sa yh­tei­symmärryk­sessä” to­teu­tet­tu­na lii­ke­toi­me­na.

 

FIN­NE­TISTÄ TU­LEE DNA

JNT:n hal­li­tus to­te­si 30. tou­ko­kuu­ta jäljellä ole­van enää vain muu­ta­ma muo­dol­lis­luon­toi­nen ko­kous en­nen kuin uusi Fin­net oli­si syn­ty­nyt. Uusia osa­kas­so­pi­muk­sia oli laa­dit­tu Fin­ne­tiä var­ten, mut­ta pääosa niistä ei kos­ke­nut JNT:tä. So­pi­muk­set sisälsivät lu­nas­tus- ja suos­tu­mus­lausek­kei­ta, ja ta­voit­teek­si oli kir­jat­tu, että yh­tiön voi­tai­siin viedä pörs­siin vuo­den 2008 ai­ka­na.

3i:n kau­pat Fin­net-yh­tiöiden kans­sa jul­kis­tet­tiin 31. tou­ko­kuu­ta. 25 pro­sen­tin omis­tuso­suu­den hin­ta Fin­ne­tistä oli 140 mil­joo­naa eu­roa, jol­loin ko­ko yh­tiön ar­vok­si tu­li vas­taa­vas­ti 560 mil­joo­naa eu­roa. Hin­taa pi­det­tiin ko­va­na, ja se täyt­ti myy­jien kas­sa­kirs­tut.

Kau­pan seu­rauk­se­na Fin­ne­tin sisäiset ase­tel­mat tie­ten­kin muut­tui­vat. Se pa­ran­si, At­las-yh­tiöiden näkökul­mas­ta, lähtökoh­taa Fin­ne­tin jälleen ko­koon­tues­sa ylimääräiseen yh­tiöko­kouk­seen 19. kesäkuu­ta.

Ai­em­min äänes­tyk­sessä hylätystä osa­kean­nis­ta Loh­jan Pu­he­li­mel­le voi­tiin nyt muun muas­sa päättää al­ku­peräisen suun­ni­tel­man mu­kaan. Loh­ja­lais­yri­tyk­sel­le se tar­koit­ti mii­nus­ta: Fin­ne­tin osak­kei­den ar­vos­tus oli 3i-kau­pan seu­rauk­se­na nous­sut, jo­ten loh­ja­lais­yh­tiö sai Fin­ne­tistä kol­mas­osan al­ku­peräistä tar­koi­tus­ta vähemmän

Call center –ala osoittautui alaksi, jossa oli her­k­eä­mättä supistettava kustannuksia. Karjaan tak­si­au­to­il­ijat siirtyivät Novacallin asiakkaiksi v. 2005.

osak­kei­ta. Muil­le omis­ta­jil­le se tie­si plus­saa: omis­tus ha­jaan­tui vähemmän kuin mitä se muu­toin oli­si teh­nyt.

Sa­mal­la vah­vis­tet­tiin tärkeä ni­men­muu­tos. Fin­net-liit­toon jääneet yh­tiöt ni­mittäin kat­soi­vat, että niillä oli oi­keus Fin­net-ni­meen. Fin­net Oy:n

Kolme Novacallin uranuurtajaa kertaa vanhoja muistoja kesällä 2012. Vasemmalta Anna-Liisa Holmero, Maria Hällis ja Eivor Lindvall.

oli sen vuok­si muu­tet­ta­va ni­mensä, ja se oli tar­peen myös sik­si, et­tei liit­toa ja yh­tiötä se­koi­tet­tai­si toi­siin­sa. Ni­men­muu­tos teh­tiin, ja Fin­ne­tin uu­dek­si ni­mek­si tu­li DNA 1. heinäkuu­ta 2007 lähtien.

”Asia on jälkikäteen hiu­kan hu­vit­ta­va­kin”, Jar­mo Lei­no sa­noo. ”Ni­men­muu­tok­sen an­sios­ta uusi DNA pys­tyi ra­ken­ta­maan toi­min­taan­sa van­-

han DNA:n ta­va­ra­mer­kil­le [oi­keas­taan yh­tiön ni­mi oli DNA Fin­land, mut­ta sitä oli kut­sut­tu yleensä DNA:ksi]. Sa­mal­la pys­tyim­me osoit­ta­maan etäisyyttä rii­tai­saan Fin­ne­tiin, jo­ta aloim­me kes­kenämme kut­sua Metsä-Fin­ne­tik­si. Ni­men­muu­tos oli meil­le on­nen­pot­ku.”

 

NO­VACAL­LIN KOH­TA­LON­HET­KI

Mi­ten No­vacal­lin kävi­si? Se oli vuo­den 2006 ra­ju­jen sa­nee­raus­ten jälkeen­kin teh­nyt edel­leen hir­veää tap­pio­ta?

No­vacal­lin draa­ma jat­kui, mut­ta il­man tie­do­tusväli­nei­den huo­mio­ta. Vuo­si al­koi am­mat­ti­lii­ton lak­ko­va­roi­tuk­sel­la. Toi­mi­hen­kilöunio­ni jätti 300 työnte­kijää kos­ke­van lak­ko­va­roi­tuk­sen No­vacal­lin jälleen il­moi­tet­tua työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lu­jen vas­ta­puo­len vaih­dos­ta Pal­ve­lua­lo­jen am­mat­ti­liit­toon, jos­sa palk­ka­ta­so oli ma­ta­lam­pi. Lak­ko al­kai­si 12. hel­mi­kuu­ta, mikäli No­vacall py­syi­si ai­ko­muk­ses­saan.

No­vacal­lin omis­ta­jan oli pak­ko vetäytyä tämän uhan edessä. Lak­ko ar­vioi­tiin tu­hoi­sak­si asia­kas­suh­teil­le. Am­mat­ti­liit­to­jen palk­ka­ta­son ero oli kus­tan­nuk­si­na 300 000–500 000 eu­roa vuo­des­sa.

Mut­ta mistä No­vacall ot­tai­si ra­han­sa? Jo hel­mi­kuun pal­kan­mak­suun oli odo­tet­ta­vis­sa on­gel­mia. Yh­tiöko­kous päätti 22. hel­mi­kuu­ta, että omis­ta­jat an­tai­si­vat No­vacal­lil­le akuut­ti­na apu­na kak­si à 100 000 eu­ron pääoma­lai­naa, jot­ka mak­set­tai­siin No­vacal­lil­le 26. hel­mi­kuu­ta ja 25. maa­lis­kuu­ta eli juu­ri en­nen pal­kan­mak­supäiviä. Mikäli No­vacal­lia ei myytäisi maa­lis­kuus­sa, tar­vit­tai­siin to­dennäköises­ti uusia lai­no­ja, yh­tiöko­kouk­ses­sa to­det­tiin.

Nyt har­kit­tiin vaih­toeh­to­na myös No­vacal­lin so­peut­ta­mis­ta At­las-ryhmän sisäisek­si con­tact cen­te­rik­si. Suu­rim­mat toi­mek­sian­not tu­li­vat siltä suun­nal­ta (DNA, KPY, OPOY). Jos sitäkään vaih­toeh­toa ei voi­tai­si to­teut­taa, jäljel­le jäi myyn­ti­kel­pois­ten asia­kas­toi­mek­sian­to­jen myyn­ti ja sen jälkeen ”toi­min­nan alas­ajo”.

JNT:n hal­li­tus pi­ti yh­dessä vai­hees­sa At­las-ryhmää par­haa­na vaih­toeh­to­na. ”Yh­tiöstä tu­li­si siinä ta­pauk­ses­sa voit­toa ta­voit­te­le­ma­ton yh­tiö, ja JNT:n tu­le­vas­ta roo­lis­ta yh­tiössä täytyy tie­ten­kin tällai­ses­sa ta­pauk­ses­sa käydä kes­kus­te­lua. Yh­tiön myyn­ti vai­kut­taa kui­ten­kin ny­ky­ti­lan­tees­sa kiin­nos­ta­van mui­ta yh­tiötä kaik­kein eni­ten; kan­nat­ta­mat­to­man yk­sikön lisäämi­nen At­lak­seen ei tie­tenkään ole ko­vin hou­kut­te­le­va vaih­toeh­to.”

 

KAK­SI OS­TA­JAEH­DO­KAS­TA

Myyn­ti­pro­ses­si pääsi maa­lis­kuus­sa lo­pul­ta vauh­tiin. DNA oli, ku­ten ai­em­min on ker­rot­tu, il­moit­ta­nut ul­kois­ta­van­sa asia­kas­pal­ve­lun­sa, ja se ju­lis­ti nyt, että asia­kas­pal­ve­lus­ta tar­jouk­sen jät­tä­vän odo­tet­tiin te­kevän tar­jouk­sen myös No­vacal­lis­ta. Jan- Erik Frost­dah­lil­le ti­lan­ne oli herkkä.

”Mi­nul­la­han oli ai­em­mat kytkökse­ni

Call center –alan historia on täynnä yritysostoja ja fuusioita. Esimerkiksi Excellentistä tuli Tradimus, josta yhdessä Personecin kanssa tuli Aditro. Omistajana Nordic Capital.

No­vacal­lin omis­ta­jiin sa­mal­la, kun tehtäväni oli toi­mia tässä DNA:n par­haak­si. Kun No­vacall ha­lusi hi­la­ta hin­taa ylös, DNA ha­lusi pu­dot­taa sitä alas. Mut­ta jos No­vacall jou­tui­si kon­kurs­siin, sillä oli­si kiel­tei­siä vai­ku­tuk­sia myös DNA:lle. Jou­duin miet­timään asi­aa toi­sen­kin ker­ran, kos­ka is­tuin ta­val­laan kah­del­la jak­ka­ral­la”, hän kom­men­toi.

Kak­si os­ta­jaeh­do­kas­ta il­maan­tui, Tra­di­mus ja Te­le­per­for­mance, jot­ka kum­pi­kin toi­mi­vat sekä kan­sainväli­ses­ti että Suo­mes­sa. Kaup­po­jen us­kot­tiin aluk­si to­teu­tu­van 31. maa­lis­kuu­ta.

Kui­ten­kin rin­nan oli suun­ni­tel­ta­va vaih­toeh­tois­ta me­net­te­lyä, jos myyn­ti ei to­teu­tui­si­kaan. Nyt mal­lik­si suun­ni­tel­tiin me­net­te­lyä, jos­sa omis­ta­jayh­tiöt ot­tai­si­vat hal­tuun­sa sen osan toi­min­taa, jo­ta ei voi­tai­si myydä. Teks­ti­pu­he­lin­pal­ve­lu ja Netwi­se-pal­ve­lut voi­si­vat siinä ta­pauk­ses­sa nous­ta ajan­koh­tai­sik­si JNT:n osal­ta.

JNT:n hal­li­tus to­te­si 3. tou­ko­kuu­ta, että Tra­di­mus oli nous­sut lo­pul­li­sek­si os­ta­jaeh­dok­kaak­si ja että neu­vot­te­lut tun­tui­vat ole­van lop­pusuo­ral­la.

Os­ta­jayh­tiö oli lähtöisin Excel­lent-yh­tiöstä, jon­ka ruot­sa­lai­nen call cen­ter –ura­nuur­ta­ja Ar­ne Weinz oli pe­rus­ta­nut v. 2000. No­pean kas­vu­vai­heen ja erinäis­ten yri­ty­sos­to­jen jälkeen ris­kipääomayh­tiö Nor­dic Ca­pi­tal os­ti Excel­len­tin v. 2006 ja fuusioi sen toi­seen yh­tiöönsä, Tra­di­muk­seen. Tra­di­mus hoi­ti vuo­kra­poh­jal­ta eri asiak­kai­den asia­kas­pal­ve­lua, lo­gis­tiik­kaa, ta­lous­hal­lin­toa ym.

JNT:n hal­li­tus sai 30. tou­ko­kuu­ta tietää, että No­vacal­lin tap­pio tam­mi– huh­ti­kuul­ta oli 230 000 eu­roa. Omas­ta pääomas­ta oli jäljellä va­jaat 20 000 eu­roa. Tra­di­muk­sen tar­jouk­sen sum­ma oli nyt lyöty luk­koon: yk­si eu­ro. Lisäksi van­ho­jen omis­ta­jien ja DNA:n oli si­tou­dut­ta­va mak­sa­maan siir­tymäkau­del­la ko­ro­tet­tua hin­taa No­vacal­lin pal­ve­luis­ta hy­vi­tyk­senä yllä mai­ni­tus­ta alijäämästä.

Kaup­pa­kir­ja al­le­kir­joi­tet­tiin seu­raa­va­na päivänä, 31. tou­ko­kuu­ta, ja kaup­pa vie­tiin lop­puun kak­si viik­koa myöhem­min. Os­ta­ja­na oli siis Tra­di­mus, mut­ta kau­pan­teon vii­me met­reillä yh­tiön ni­menä oli Adit­ro. Tra­di­mus ni­mittäin yh­dis­tet­tiin Per­so­neciin 11. kesäkuu­ta. Per­so­nec oli se­kin Nor­dic Ca­pi­ta­lin ai­koi­naan (Tie­toE­na­to­ril­ta) os­ta­ma yh­tiö. Tra­di­muk­sen ja Per­so­necin yh­dis­tyt­tyä yh­tiö sai ni­mek­seen Adit­ro.

No­vacal­lin osak­kei­den ar­vok­si oli JNT:n ta­sees­sa il­moi­tet­tu 655 937 eu­roa. ”Myyn­ti­tap­pios­ta muo­dos­tuu siis toi­sin sa­noen tun­tu­va, mut­ta näissä olo­suh­teis­sa myyn­ti on ai­noa rea­lis­ti­nen rat­kai­su”, JNT:n hal­li­tus to­te­si.

JNT sel­vi­si No­vacall-hank­kees­ta kui­ten­kin van­hois­ta omis­ta­jis­ta par­hai­ten. No­vacal­lin JNT:lle hoi­ta­mat pal­ve­lut siir­tyivät häiriöttä Adit­ron huo­leh­dit­ta­vik­si. Tar­kas­tel­taes­sa Pie­tar­saa­ren­seu­tua ko­ko­nai­suu­te­na No­vacal­lin uraa­uur­ta­val­la työllä on ol­lut py­syvää kan­san­ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tystä, sillä se loi yli sa­ta työpaik­kaa, jot­ka ovat edel­leen säily­neet paik­ka­kun­nal­la.

 

Barcelonan matkapuhelinmessut on jokavuotinen klassikko, joka on järjestetty aina vuodesta 1987. Vuoden 2007 mielenkiintoisin juttu tapahtui kui­t­en­kin pie­nessä paviljongissa messualueen ulkopuolella.

WI­MAX-HYS­TE­RIA SAA­VUT­TAA HUIP­PUN­SA

4G-stan­dar­din tek­niik­ka­so­ta saa­vut­ti la­ki­pis­teensä vuon­na 2007. Ku­ten ai­em­min on käynyt il­mi, päätais­te­li­joi­na oli­vat LTE-, CD­MA- ja Wi­max-tek­nii­kat.

Tie­do­tusväli­nei­den kiin­nos­tus Wi­max-al­lians­sis­ta saa­vut­ti huip­pun­sa Barce­lo­nas­sa hel­mi­-

Lue, mitä uranuurtaja sanoo call center –alasta!

Wimax-radiotekniikan mobiiliversiosta tuli suuren hypetyksen kohde v. 2007. Se voittaisi pelin ja veisi koko potin tulevassa 4G-kilpailussa, sanottiin yleisesti. Ericsson oli ainut suurista telekom-yrityksistä, joka ei uskonut Wimaxiin. Tässä Ericssonin ennuste 7 vuoden päähän. Amerikkalaiset CDMA- ja Wimax-tekniikat sekä kiinalainen TD-SCDMA-tekniikka jatkaisivat volyymiltaan edelleen pieninä. 3GPP-perhe pohjoismaislähtöisine tekniikoineen jatkaisi valtakulkuaan.

Voittajaksi selviytyi LTE. Tässä kolme Ericssonin tekniikan kehittäjää, Ulf Forssén, Berndt Johansson ja Gunnar Bergquist, sekä LTE:n ensimmäinen tukiasema Ericssonin tiloissa Ruotsin Kistassa. Tukiasema pystyi v. 2007 viestimään 300 Mbps:n nopeudella.

kuus­sa 2007 pi­de­tyssä Mo­bi­le World Congres­sis­sa. Me­dian ra­port­tien mu­kaan Wi­max ”val­loit­ti mes­sut rynnäköllä”. No­kia, Mo­to­ro­la, In­tel, Sam­sung ja muut mai­nos­ti­vat Wi­maxia jättimäisellä näyt­te­ly­osas­tol­la. Erics­so­nia ei näky­nyt. Sen si­jaan leh­ti­mie­het ker­toi­vat Erics­so­nin va­lit­se­maan tek­niik­kaan, LTE:hen, koh­dis­tu­vis­ta mas­sii­vi­sis­ta epäilyk­sistä. Lähes­tul­koon kaik­ki kil­pai­li­jat nos­ti­vat esiin Wi­maxia ja sa­noi­vat voi­van­sa al­kaa toi­mit­taa ko. tek­niik­kaa vuo­den 2007 lopussa.​Nokia sai­si Wi­max- mat­ka­pu­he­li­met val­miik­si vuo­den 2008 ai­ka­na.

Erics­so­nin pu­he­mies Mi­kael Pers­son to­te­si näin: ”Kan­nat­taa huo­ma­ta, että HS­PA-tek­nik­ka on jo ole­mas­sa. Yli sa­ta ope­raat­to­ria maa­il­mas­sa

on päivittänyt ny­kyi­set 3G-verk­kon­sa HS­PA:han, jo­ka tar­jo­aa lop­pukäyttäjil­le 3– 7 Mbps no­peuk­sia. Se on enemmän kuin mitä lan­gat­to­man Wi­maxin odo­te­taan toi­mit­ta­van edes vuo­den lo­pus­sa.” Hän jat­koi:

”Em­me näe mark­ki­noil­la tar­vet­ta Wi­maxil­le. HS­PA pys­tyy jat­kos­sa toi­mit­ta­maan jo­pa 42 Mbps ja sen pei­tos­ta tu­lee GSM:n kal­tai­nen ai­van lähi­tu­le­vai­suu­des­sa [...] Verk­ko­jen päivittämi­nen HS­PA:han on ope­raat­to­reil­le pal­jon edul­li­sem­paa kuin uu­teen tek­niik­kaan pa­nos­ta­mi­nen. Ana­lyy­tik­ko­jen mie­lestä lan­ga­ton Wi­max ta­voit­taa noin 35 mil­joo­naa käyttäjää v. 2011, mut­ta se on vain 5 % maa­il­man­mark­ki­nois­ta.”

Me­dia ei kui­ten­kaan tien­nyt, että Erics­son esit­te­li LTE:n koes­tusa­lus­taa va­li­tuil­le asiak­kail­le pie­nessä pa­vil­jon­gis­sa. ”Pi­dim­me asian hy­vin sa­las­sa. Spe­si­fi­kaa­tio­työ oli vas­ta alus­sa, ja ke­hi­tys­työmme jul­kis­ta­mi­nen oli lii­an ai­kais­ta. Vie­raat jou­tui­vat al­le­kir­joit­ta­maan so­pi­muk­sen, et­teivät ne ker­to­neet näkemästään muil­le", Erics­so­nin sil­loi­nen ra­dio­lii­ken­ne­toi­min­nan joh­ta­ja Ma­rie We­strin ker­too.

Erics­son kui­ten­kin toi Barce­lo­nas­sa v. 2007 avoi­mes­ti jul­ki­suu­teen toi­sen uu­tuu­den, fem­tocel­lin, maa­il­man pie­nimmän, ko­tikäyttöön so­pi­van GSM:n tu­kia­se­man. Ide­aa esi­tel­tiin tek­ni­senä läpi­mur­to­na. Mo­bii­lio­pe­raat­to­rit voi­si­vat fem­tocel­lien avul­la siir­tyä myös kiin­tei­den yh­teyk­sien mark­ki­noil­le. ”Mat­ka­pu­he­lin kyt­key­tyy

Marie Westrinin v. 2007 esittelemä Ericssonin femtocell. Sitä voisi erehtyä luulemaan iltalaukuksi, mutta käytännössä se oli tukiasema.

au­to­maat­ti­ses­ti ko­ti­tu­kia­se­maan he­ti oves­ta sisään as­tut­taes­sa”, Erics­so­nin leh­distötie­dot­tees­sa sa­not­tiin.

Ma­rie We­strin ot­ti ta­vak­seen pitää ko­kouk­sis­sa mu­ka­naan pientä ja tyy­likästä, vih­reäksi maa­lat­tua fem­tocel­liä, jo­ta oli­si voi­nut luul­la käsi­lau­kuk­si.

 

MIKÄ RAT­KAI­SI 4G-SO­DAN?

Käytännössä 4G-so­ta rat­ke­si il­man, että yk­sikään leh­tiot­sik­ko kiin­nit­ti sii­hen huo­mio­ta. Rat­kai­su oli seu­raus­ta ai­em­min ku­va­tus­ta yh­tey­den­pi­dos­ta, jon­ka ’vi­hol­lis­yh­tiöiden’ Ve­rizo­nin ja Erics­so­-

Ericssonin johtoryhmä kokouksessaan. JNT oli v. 2007 Ericssonin pitkäaikaisin asiakas. Asiakassuhde oli kestänyt katkeamatta 120 vuotta. Seinällä oleva taulu esittää yhtiön perustajaa, Lars Magnus Ericssonia, jonka kanssa JNT:n perustaja Wilhelm Schauman kävi alkuvuosina kirjeenvaihtoa.

nin tek­niik­ka­joh­ta­jat Dick Lynch ja Håkan Eriks­son oli­vat käyn­nistäneet v. 2004. Yh­tiöiden suh­teet ke­hit­tyivät no­peas­ti, ja 4G:n tek­niik­ka­va­lin­ta oli siinä ydin­ky­sy­myk­senä.

Eten­kin Ve­rizo­nin 3G-tek­nii­kan CD­MA:n ja kil­pai­li­ja­puo­len LTE:n ra­ja­pin­nan sel­vittämi­nen oli tärkeää. Mar­ras­kuus­sa 2007 Ve­rizon oli kypsä yh­tiön sisäiseen päätökseen tehdä täyskäännös ja

siir­tyä LTE:hen. Jos ti­lan­net­ta ver­rat­tai­siin so­dankäyn­tiin, se oli­si sa­ma kuin jos eliit­ti­ryk­ment­ti oli­si vaih­ta­nut puol­ta kes­ken tais­te­lun.

Seu­raa­va­na as­ke­lee­na oli Yh­dys­val­tain te­le­hal­lin­to­vi­ran­omai­sen FCC:n maa­lis­kuus­sa 2008 to­teut­ta­ma huutokauppa.​Pelissä oli laa­ja spekt­ri 700 MHz-kais­tal­la, jo­ka oli va­pau­tu­nut Yh­dys­val­tain te­le­vi­siolähe­tys­ten di­gi­ta­li­soin­nin myötä. Ve­rizon os­ti nyt taa­juuk­sia kaik­kial­ta Yh­dys­val­lois­ta, peräti 9,4 mil­jar­dil­la dol­la­ril­la, tar­koi­tuk­se­naan siirtää nii­hin LTE-tek­niik­ka.

 

POH­JOI­NEN OI­VAL­LUS

Tek­niik­kas­tan­dar­dien mer­ki­tystä ku­va­taan har­voin nii­den täydessä laa­juu­des­sa. Poh­jois­mai­set toi­mi­jat, ku­ten Erics­son ja No­kia, ovat mie­len­kiin­toi­ses­ti toi­mi­neet kil­pai­li­joi­taan ak­tii­vi­sem­min tällais­ten stan­dar­dien luo­mi­sek­si. Erics­so­nin toim.​joht. vuo­si­na 2003–2009, Carl-Hen­ric Svan­berg: ”Stan­dar­de­ja ku­va­taan jos­kus kuin ne oli­si­vat jon­kin­lais­ta so­sia­lis­mia. Mut­ta te­le­kom- ala on saa­vut­ta­nut us­ko­mat­to­man ke­hi­tyk­sensä juu­ri sik­si, että se on so­pi­nut stan­dar­deis­ta, joi­den an­sios­ta se on voi­nut toi­mia glo­baa­lis­sa mit­ta­kaa­vas­sa.”

”Te­lejärjes­telmä on äärimmäisen mo­ni­mut­kai­nen. Yk­sikään yri­tys ei voi kek­siä ko­ko järjes­telmää. Ris­tiin­li­sens­soin­ti ja yh­teen­toi­mi­vuus ovat välttämättömiä. Se on kuin Ru­bi­kin kuu­tio, jos­sa kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen. Kai­kil­la on osa­vas­tuu

Carl-Henric Svanberg on syntynyt norrbotten­il­ai­sessa Por­juksen kylässä, jossa hänen van­hem­pa­nsa työs­kent­elivät suuressa vesi­voi­ma­la­ssa. Innokas purjehtija omalla Kolp­issa rak­en­ne­tulla 80 ja­lan Swan-veneellä.

eikä yhtäkään päätöstä voi tehdä ank­ku­roi­mat­ta sitä ko­ko­nai­suu­teen. Soo­loi­lul­le ei ole ti­laa.”

”Aja­tel­laan ehkä, että pai­kal­li­nen stan­dar­di tu­lee omaa teol­li­suut­ta ja että sil­loin pääsee no­peam­min eteenpäin. Mut­ta vaik­ka tällai­nen suh­tau­tu­mis­ta­pa voi me­nes­tyä pai­kal­li­ses­ti ly­hyellä ai­kavälillä, se kui­ten­kin me­nee ai­kaa myöten metsään. Wi­max kiih­dyt­ti HS­PA:n ke­hi­tystä, mut­ta se ei hyödyttänyt Wi­maxia”, Carl-Hen­ric Svan­berg sa­noo.

Applen Steve Jobs ja Microsoftin Bill Gates, kaksi kilpailijaa joilla on sama arvopohja. Se voidaan tiivistää sanoihin: Maksa ensin, käytä sitten.

”Yh­tei­nen stan­dar­di ei tar­koi­ta, että kil­pai­lu vähe­ni­si. Päin­vas­toin se pa­kot­taa kil­pai­le­maan. Sil­loin on pak­ko tais­tel­la pal­jas­te­tuin asein. Sil­loin on ta­jut­ta­va mark­ki­noi­ta ja käytettävä omia re­surs­se­ja vii­saas­ti.”

”Mic­ro­soft, Apple, Cisco, Google – kaik­ki nämä yh­dys­val­ta­lai­set yh­tiöt ovat yk­sittäisiä. Yh­teis­työ mui­den kans­sa ei kuu­lu nii­den luon­tee­seen. Kos­ka ne eivät ole Ru­bi­kin kuu­tion os­asia, jos­sa kaik­ki riip­puu kai­kes­ta, ne voi­vat ai­na toi­mia niin kuin juu­ri nii­den asiak­kaat ha­lua­vat. Mut­ta me em­me voi. Me lähdem­me siitä, että järjes­telmän kaik­kien osien on toi­mit­ta­va yh­teen. Sil­-

Applen Iphone lanseerattiin 29. kesäkuuta 2007, ja se mullisti matkapuhelinalan etenkin käyttäjäystävällisyytensä ansiosta. Iphone on myös esimerkki siitä, miten tuotemerkki voi saada uskonnollisia piirteitä. Tässä ihmiset jonottavat Iphone-liikkeen avaamista tuotteen julkaisupäivänä.

loin yh­teis­työkult­tuu­ri on ai­van välttämätöntä”, Carl-Hen­ric Svan­berg kom­men­toi.

 

IP­HO­NE-VAL­LAN­KU­MOUS

Eräs vuo­den 2007 ta­pah­tu­ma tu­li­si to­sis­saan uh­kaa­maan poh­jois­mais­ta tek­niik­ka­val­taa. Ip­ho­ne il­mes­tyi mark­ki­noil­le. Ja toi­mi­ja­na oli juu­ri yk­si niistä ame­rik­ka­lai­sis­ta yh­tiöistä, jot­ka pe­ri­aat­tees­sa ajat­te­li­vat ’väärin’.

Hu­hut oli­vat jo pitkään ker­to­neet Applen tuo­van mark­ki­noil­le oman pu­he­li­men, ja kesäkuus­sa 2007 se ta­pah­tui. Pu­he­lin herätti suur­ta huo­mio­ta, en­nen kaik­kea sen kos­ke­tusnäyttö ja luo­va käyttöliit­tymä. Ip­ho­nea oli kui­ten­kin vielä saa­ta­vil­la vain 2G-tek­nii­kal­la eikä sitä voi­nut

os­taa Eu­roo­pas­sa.

Erics­so­nin reak­tio oli avoi­men ihai­le­va. ”Olen vai­kut­tu­nut Applen ai­kaan­saan­nok­ses­ta. He ymmärsivät he­ti kos­ke­tusnäyttöjen ve­to­voi­man ja te­hon. Ja he ovat myös on­nis­tu­neet saa­maan käyttöliit­tymän toi­mi­vak­si. [...] Kaik­kia so­vel­luk­sia on hel­pom­pi käyttää, jos pu­he­lin on hyvä. Sil­loin yhä useam­mat ih­mi­set al­ka­vat käyttää In­ter­ne­tiä mat­ka­pu­he­li­mel­laan”, to­te­si ai­em­pi tek­niik­ka­joh­ta­ja Jan Ud­den­feldt eräässä ra­por­tis­sa.

To­tuu­den het­ki koit­ti tämän myötä eten­kin No­kial­le. Erics­son ja No­kia oli­vat pitkään teh­neet yh­teis­työtä tek­niik­kas­tan­dar­dien luo­mi­ses­sa. Mut­ta mo­nien en­nennäkemättömän me­nes­tyk­sekkäiden vuo­sien jälkeen No­kia oli me­nettänyt ai­em­man herkkäkuu­loi­suu­ten­sa.

”Apple siir­tyi Ip­ho­nel­laan joh­toon. So­ny Erics­son oli jo mon­ta vuot­ta ai­em­min ke­hittänyt kos­ke­tusnäyttöjä, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti hylännyt ne, kos­ka asiak­kaat eivät ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta niistä. So­ny Erics­son oli siinä asias­sa lii­an ai­kai­sin liik­keellä”, Jan Ud­den­feldt sa­noo.

Hän ker­too, että Erics­so­nin puo­lel­ta yri­tet­tiin ker­ta ker­ran jälkeen saa­da myös No­kia pa­nos­ta­maan kos­ke­tusnäyttöihin. Tek­niik­ka oli tut­tua, mut­ta No­kian joh­to kieltäytyi. So­ny Erics­so­nin on­gel­ma­na oli, että yh­tiö oli lii­an pie­ni tuo­dak­seen touch pho­ne­sit mark­ki­noil­le yk­sin. Glo­baa­liin läpi­mur­toon tar­vit­tiin mu­kaan jo­kin suu­ris­ta.

”Us­ko­mat­to­man sääli, et­tei No­kia kos­kaan ta­jun­nut, mitä he me­net­tivät. He sa­noi­vat kos­ke­tusnäytöil­le ko­ko ajan jääräpäises­ti ’ei’. Jos he oli­si­vat lähte­neet mu­kaan, ke­hi­tys oli­si kul­ke­nut toi­sen­lais­ta ra­taa”, Jan Ud­den­feldt kom­men­toi.

 

SVT:N OR­JALÄHE­TIN

VLP sai v. 2007 toi­mi­lu­van SVT:n oh­jel­mien lähettämi­sestä ter­re­stri­aa­li­ses­ti, siis maanpäälli­sessä ver­kos­sa, JNT:n alu­eel­la, ja asia kiin­nos­ti mo­nia JNT:n asiak­kai­ta. Toi­mi­lu­pa mah­dol­lis­tai­si Ruot­sin TV-ka­na­vien kat­se­lun myös ana­lo­gis­ten lähe­tys­ten päätyt­tyä. VLP ot­ti vuo­den ai­ka­na käyttöön kol­me päälähe­tintä ja lu­kui­sia or­jalähet­ti­miä – kak­si or­jalähe­tintä JNT:n mas­toi­hin Juut­taal­la ja Fors­byssä (Pe­dersöressä). Sig­naa­lien vas­taan­ot­toon tar­vit­tiin VLP:n toi­mit­ta­ma oh­jel­ma­kort­ti. JNT toi­mi jälleen­myyjänä.

Kaup­pa­re­kis­te­ri vah­vis­ti hyväksy­neensä JNT:n uu­den yh­tiöjärjes­tyk­sen 14. hel­mi­kuu­ta. Pitkälli­nen pro­ses­si oli näin ol­len päätty­nyt.

Tam­mi­kuus­sa kaa­tui pal­ve­lin, minkä vuok­si tiett­tyjä ru­tii­ne­ja terävöitet­tiin. Pal­ve­li­men kaa­tu­mi­nen kos­ki lu­kui­sia yri­tys­asiak­kai­ta, joi­den verk­ko­si­vut oli­vat Multi.​fi:​n pal­ve­li­mil­la. Asias­sa oli va­ka­vaa se, että pal­ve­li­men var­muus­ko­pioin­ti oli ol­lut toi­mi­mat­ta. ”Olem­me jou­tu­neet tämän vuok­si työsken­te­lemään ko­vas­ti säilyttääksem­me asia­kas­suh­teet osaan yri­tys­asiak­kais­ta”, Ma­ria Höglund ra­por­toi hal­li­tuk­sel­le.

Maa­lis­kuus­sa Multi.​fi:​n ja OFC-Da­tan ti­lin-

Vuotta 2007 voidaan hyvällä syyllä kuvata vuotena, jolloin vanhasta JNT:stä tuli uusi JNT. Multi.fi ja OFC-Data muun muassa fuusioitiin JNT:hen, jonka uusi logo otettiin käyttöön elokuussa 2007.

päätösten to­det­tiin osoit­ta­van po­si­tii­vis­ta tu­los­ta, mikä oli Multi.​fi:​n osal­ta myöntei­nen yllätys. Kum­pi­kin yh­tiö fuusioi­tiin JNT:hen; Multi.​fi 31. heinäkuu­ta ja OFC-Da­ta 31. jou­lu­kuu­ta 2007. Ove ja Kris­ti­na Fa­ger­hol­min omis­tuso­suus OFC- Da­tas­ta os­tet­tiin JNT:lle keväällä.

Uusi graa­fi­nen pro­fii­li otet­tiin käyttöön JNT–Multi.​fi:​n fuusion yh­tey­dessä.

Kuten yleensäkin yrityksen graafisen profiilin muuttuessa JNT:lläkin koottiin kokonainen käsikirja uuden logon käytöstä. Tässä malli JNT:n uudesta mainostyypistä.

MUL­TI­VOICEN EN­SI-IL­TA

JNT toi syk­syllä 2007 mark­ki­noil­le omat, ta­val­li­sil­le ku­lut­ta­jil­le suun­na­tut VoIP-tuot­teet. Oman hen­kilökun­nan Mul­ti­Voice-kurs­si to­teu­tett­tiin kesäkuus­sa. Håkan Löfqvist oli koon­nut kurs­si­ma­te­ri­aa­lin, jos­sa ku­vat­tiin VoIP-rat­kai­su­jen mah­dol­lis­ta­maa tek­nistä jous­ta­vuut­ta. Kurs­sil­la käytiin läpi eten­kin asiak­kail­le esi­tettäviä pe­rus­te­lu­ja. Ku­ten ohei­sis­ta esi­mer­keistä käy il­mi, niitä oli usei­ta.

En­simmäinen ar­vio il­moit­taa Mul­ti­Voicen myyn­nin ol­leen syk­syllä aluk­si ’va­ro­vais­ta’. Ma­ria Höglund kir­joit­taa vuo­si­ker­to­muk­ses­sa

Yhtiön ydinviestin tuli näkyä myös JNT:n autoissa. Vanhalla puhelinyhtiöllä oli nyt kolme pääliike­toimintaa: data, tele ja TV.

mo­nien ai­van uusien asiak­kai­den ot­ta­neen Mul­ti­Voice-pal­ve­lun hy­vin vas­taan vuo­den lop­pua koh­ti. Jo­pa jot­kut lan­ka­pu­he­lin­liit­tymänsä ir­ti­sa­no­neet oli­vat pa­lan­neet asiak­kaik­si VoIP-pu­he­lu­jen vuok­si.

Yri­tys­ten VoIP-rat­kai­su­jen ke­hittämi­sek­si nyt py­rit­tiin yh­teis­työhön Ciscon kans­sa. JNT ja Cisco järjes­tivät jou­lu­kuus­sa yh­tei­sen se­mi­naa­rin, jo­hon kut­sut­tiin yri­tys­asiak­kai­ta ja asia­kas­eh­dok­kai­ta Vaa­san ja Kok­ko­lan väli­seltä alu­eel­ta.

Syk­syllä alet­tiin myös miet­tiä, mi­ten pu­he­lu­jen van­ha AXE-tek­niik­ka kor­vat­tai­siin. JNT:n tu­ki­so­pi­mus Erics­so­nin kans­sa päättyi­si 31. jou­lu­kuu­ta 2009, ja oli epävar­maa, voi­tai­siin­ko so­pi­mus­ta edes pi­dentää.

Onko tämä mahdollista? Oheinen kuva esitettiin JNT:n sisäisessä VoIP-koulutuksessa tämän kysymyksen kera. Kyllä, se oli mahdollista. Viestintä saattoi perustua Internet-protokollalle laitetyypistä (device) riippumatta.

KUI­DUS­TA SUU­RI JUT­TU

Ma­ria Höglund oli use­aan ot­tee­seen vuo­den 2006 ai­ka­na tähdentänyt kui­tu­poh­jai­seen verk­koon pa­nos­ta­mi­sen ole­van JNT:lle oi­kea ratkaisu.​Vuonna 2007 kui­tu nousi JNT:ssä suu­rek­si tee­mak­si, ja se on ol­lut sitä ko­ko ajan sen jälkeen.

Sa­mal­la vuo­si osoit­ti, että kui­tuun liit­tyvät asiat sisältävät ai­na­kin kol­men­tyyp­pi­siä kompli­kaa­tioi­ta: tek­ni­siä, his­to­rial­li­sia ja ideo­lo­gi­sia.

Muu­ta­ma al­ku­vuo­den ta­pah­tu­ma an­toi esi­ma­kua asiois­ta. Multi.​fi so­pi Pe­dersören kun­nan kans­sa laa­ja­kais­tayh­teyk­sien ko­ko­nais­rat­kai­sun toi­mit­ta­mi­ses­ta vii­den vuo­den ai­ka­na. JNT:n hal­li­tuk­sen maa­lis­kui­ses­sa ko­kouk­ses­sa perättiin stra­te­gi­aa sil­le, mi­ten koh­dat­tai­siin ne kylät, jot­ka eivät ol­leet ra­ken­ta­neet kui­tu­verk­koa ja jois­sa ”laa­ja­kais­ta­pro­fee­tat” yrit­tivät nyt saa­da ja­lan­si­jaa. Vii­mek­si mai­nit­tu sai ins­pi­raa­tion­sa muun muas­sa Suu­poh­jas­ta, jos­sa ky­liin oli ra­ken­net­tu usei­ta kui­tu­verk­ko­ja in­nos­tuk­sen ja EU-tu­kien yh­dis­telmällä.

Näin JNT:n liittymät kehittyivät vuosina 2003–2007. Laajakaistaliittymien määrä kasvoi nopeasti, kiinteiden lankapuhelinliittymien määrä supistui vaikkakin hitaammin. Kaapeli-tv-liittymien määrä kasvoi jonkin verran vuosi vuodelta ja ylitti puhelinliittymien määrän v. 2007.

Huh­ti­kuus­sa kes­kus­te­lui­hin nousi So­ne­ran päätös al­kaa ve­loit­taa asiak­kail­taan 100 eu­roa vuo­des­sa Ruot­sin ka­na­vien näky­vyy­destä. Se nos­tat­ti pin­taan jo pitkään So­ne­raa koh­taan ky­te­nyttä tyy­tymättömyyttä sekä ope­raat­to­ri­na että kaa­pe­li-tv-toi­mit­ta­ja­na. Va­jaa puo­let Pe­dersören ko­ti­ta­louk­sis­ta oli liit­ty­nyt So­ne­ran kaa­pe­li-tv-verk­koon.

Ma­ria Höglund vah­vis­ti Ja­kobs­tads Tid­nin­gissä JNT:n saa­van jo­ka kuu­kausi usei­ta pu­he­lui­ta So­ne­ran verk­koon liit­ty­vistä on­gel­mis­ta. ”Mo­net miet­tivät, voi­si­ko JNT:n kaa­pe­li-tv-verk­koa laa­jen­taa Pe­dersöressä. Mut­ta luu­len, että vii­mei­nen pi­sa­ra useim­mil­le oli se, että So­ne­ra ve­loit­taa Ruot­sin di­gi­ka­na­va­pa­ke­tis­ta 100 eu­roa vuo­des­sa.”

Ja­kobs­tads Tid­ning to­te­si, että Pe­dersöre ja JNT al­le­kir­joit­tai­si­vat piak­koin so­pi­muk­sen kun­nan kou­lu­jen kui­tu­liit­ty­mistä. ”Sen vuok­si tie­ten­kin

myös muu Pe­dersöre kiin­nos­taa meitä”, Ma­ria Höglund to­te­si. ”Ta­lou­den puo­les­ta vaa­di­taan riittävä määrä ko­ti­ta­louk­sia, jot­ka ha­lua­vat liit­tyä JNT:hen, mikäli kui­tu­yh­teys ra­ken­ne­taan.”

Pian tämän jälkeen Ja­kobs­tads Tid­ning kir­joit­ti, että suun­nil­leen 60 pro­sen­til­la JNT:n asiak­kais­ta oli 2 Mbps tai no­peam­pi laa­ja­kais­ta­liit­tymä. Kes­kiar­vo Suo­mes­sa oli 27 pro­sent­tia. ”Multi.​fi toi Full-Ra­te-pal­ve­lun mark­ki­noil­le jo v. 2002, ja se oli näin ol­len Suo­men en­simmäisiä, jot­ka pys­tyivät tar­joa­maan jo­pa 8 Mbps no­peuk­sia. Tämä on luul­ta­vas­ti osal­taan vai­kut­ta­nut sii­hen, että niin mo­nil­la JNT:n asiak­kais­ta on ny­kyään hy­vin no­peat laa­ja­kais­ta­liit­tymät”, leh­ti esit­ti pe­rus­tel­tu­na ar­vioin­ti­naan.

 

SO­NE­RAN ON­GEL­MAL­LI­NEN VERK­KO

Asia ot­ti as­ke­leen eteenpäin kesäkuus­sa. Kun Pe­dersören kun­ta oli nyt saa­mas­sa kui­tu­liit­tymän kaik­kiin toi­mi­pis­tei­siinsä, se kas­vat­ti JNT:n läsnäoloa ko­ko kun­nas­sa ta­val­la, jo­ka hel­pot­tai­si kui­tu­yh­teyk­sien laa­jen­ta­mis­ta myös muil­le. Eten­kin Kol­pis­sa ja Ähtävällä tuo­tiin jul­ki kiin­nos­tus­ta asi­aan. JNT laa­ti nyt yh­tey­den­ot­to­suun­ni­tel­man sel­lais­ten ky­lien asuk­kai­siin, jois­sa yh­tiöllä ei ol­lut omaa in­fra­struk­tuu­ria.

Ma­ria Höglund ja hänen kol­le­gan­sa jou­tui­vat kui­ten­kin lähes mant­ran ta­voin tois­ta­maan eh­toa: ”Kui­tu­ver­kon laa­jen­ta­mi­nen vaa­tii tie­ten­kin, että riittävän mo­ni on ha­lu­kas liit­tymään sii­hen ja että se on ko­ko­nais­ta­lou­del­li­ses­ti to­teu­tet­ta­vis­sa.”

Ku­vaan kuu­lui myös se, että JNT oli jo en­tuu­des­taan vuo­kran­nut So­ne­ral­ta ku­pa­riyh­teyk­siä juu­ri näillä alueil­la pu­he­lin- ja ADSL- pal­ve­lu­jen tar­joa­mi­sek­si. Se mak­soi 100–160 eu­roa asiak­kaal­ta vuo­des­sa, yh­teensä noin 50 000 eu­roa vuo­des­sa. Mikään lois­ta­va kaup­pa se ei JNT:lle ol­lut. Ma­ria Höglund to­te­si ly­hyes­ti:

”So­ne­ran kans­sa neu­vot­te­lu ver­kon os­ta­mi­sek­si heiltä ei ole ol­lut ajan­koh­tais­ta, kos­ka sil­loin jou­tui­sim­me ot­ta­maan hal­tuum­me ai­ka lail­la sa­nee­rauk­sia vaa­ti­van ver­kon. Oman ar­viom­me mu­kaan So­ne­ran kaa­pe­li-tv-verk­ko ei sel­viä niin suu­ris­ta taa­juuk­sis­ta, joil­la me ny­kyään ja­ke­lem­me tv-ka­na­via, minkä vuok­si meidän ka­na­va­tar­jon­taam­me ei voi­si ja­kaa ver­kos­sa sel­lai­se­naan. Se, mikä sen si­jaan on to­teu­tet­ta­vis­sa, on täysin uusien kui­tu­liit­ty­mien myyn­ti ko­ti­ta­louk­sil­le.”

Kui­tu­ky­sy­myk­sestä tu­li elo­kuus­sa kun­nal­lis­po­li­tiik­kaa. Kun­nan­hal­li­tus aset­ti sil­loin työryhmän sel­vittämään Pe­dersören laa­ja­kais­ta-asi­aa ta­voit­tee­na mah­dol­lis­taa no­peat vies­tintäyh­tey­det Pe­dersören kun­nan kai­kil­le asuk­kail­le. Kun­nal­lis­po­li­tii­kan ve­te­raa­ni Al­lan Zitt­ra ni­mi­tet­tiin työryhmän pu­heen­joh­ta­jak­si.

JNT te­ki syk­syllä vieläkin tar­kem­man ar­vion verk­koin­fra­struk­tuu­rin ra­ken­ta­mi­sen edel­ly­tyk­sistä nii­hin Pe­dersören ky­liin, jot­ka eivät kuu­lu­neet JNT:n verk­koon. Päätöksek­si tu­li, että JNT ra­ken­tai­si ver­kon, mikäli vähintään 50 pro­sent­tia ko­ti­ta­louk­sis­ta liit­tyi­si sii­hen. Kus­tan­nuk­sek­si tu­li 1 500 eu­roa ko­ti­ta­lout­ta koh­ti.

Pe­dersören työryhmällä oli näin ol­len käytännössä kak­si päävaih­toeh­toa: jo­ko kääntyä JNT:n puo­leen tai pa­nos­taa omaan kui­tu­hank­kee­seen. Pe­ri­aat­tees­sa kui­ten­kin kaik­kien kiin­nos­tu­nei­den täytyy saa­da jättää eh­do­tuk­sen­sa. Työryhmän mie­lestä pe­rus­pe­ri­aat­tee­na oli­si, että kai­kil­la ope­raat­to­reil­la oli­si sa­mat mah­dol­li­suu­det käyttää verk­koa toi­mi­tus­reit­tinä lop­pua­siak­kaan luo. Asia­kas voi­si va­paas­ti va­li­ta eri ope­raat­to­reis­ta mie­lei­sensä.

Työryhmän pi­ti jättää ra­port­tin­sa vuo­den 2008 aikana.​Allan Zitt­ra myönsi, että JNT oli eri­kois­a­se­mas­sa, kos­ka kun­ta te­ki jo yh­teis­työtä sen kans­sa. ”Mut­ta jos Pe­dersöre päättää ra­ken­taa avoi­men kui­tu­kaa­pe­li­ver­kon, pal­ve­lum­me ovat edel­leen käytettävissä”, Ma­ria Höglund kom­men­toi.

 

ES­TA­TE-IN­VES­TOIN­TI

JNT:n kun­nian­hi­moi­sis­ta ta­voit­teis­ta saa­tiin yk­si esi­merk­ki, kun yri­tys 15. mar­ras­kuu­ta toi mark­ki­noil­le Multi.​fi Es­ta­te –ni­mi­sen pal­ve­lun. Se tar­jo­si peräti 100 Mbps laa­ja­kais­ta­no­peu­den, tu­le­vai­suu­des­sa vieläkin enemmän. ”Liik­ku­vaa ku­vaa siir­retään In­ter­ne­tin kaut­ta yhä enemmän. Pal­jon In­ter­ne­tissä pe­laa­vat tar­vit­se­vat myös no­pei­ta vas­te­ai­ko­ja [...] ping-ai­ka on tässä vain 1–5

Estate-palvelu tarjosi jopa 100 Mbps laaja­kaista­mahdollisuuden aluksi noin 30 kerros- ja rivitalolle Pietarsaaressa.

ms”, JNT:n han­ke­vas­taa­va To­mas Tall­kvist ker­toi tie­do­tusväli­neil­le.

Es­ta­te-pal­ve­lu oli­si en­simmäisessä vai­hees­sa käytettävissä noin 30 ker­ros­ta­los­sa ja ri­vi­ta­los­sa Pie­tar­saa­res­sa, mut­ta lähi­vuo­si­na se laa­jen­tui­si useim­piin ker­ros- ja ri­vi­ta­lo­kiin­teistöihin sekä

Uuden DNA:n hallitus v. 2007. Vasemmalta Jukka-Pekka Keskiaho, Jarmo Leino, Hannu Isotalo, Esa Haavisto, Risto Siivola ja Berndt Schalin.

Uuden DNA:n johtoryhmä v. 2007. Vasemmalta Simo Mustila, Riitta Tiuraniemi, Jan-Erik Frostdahl, Janne Paldanius, Vilhelmiina Wahlbeck, Arto Kaikkonen, Marko Rissanen ja Asta Rantanen.

kau­pun­gis­sa että lähi­kun­nis­sa. Kiin­teistöjen sisäiset ver­kot oli­vat pul­lon­kau­la­na. Ei ol­lut mitään järkeä tuo­da 100 Mbps ta­lon ul­ko­seinään saak­ka, jos vii­mei­nen yh­teyspätkä käyttäjän luo ei pys­ty­nyt kan­ta­maan kuin 2 Mbps.

 

UUSI OPE­RAAT­TO­RI­PE­LI AL­KAA

DNA ja Fin­net oli­vat 1. heinäkuu­ta aloit­ta­neet toi­min­tan­sa uusi­na yri­tyk­sinä. Se oli mer­kittävä ta­pah­tu­ma Suo­men te­le­kom-ympäristössä, mut­ta se ei tar­koit­ta­nut, että kaik­ki oli­si nyt su­laa so­pua omis­ta­ja- ja kil­pai­lu­asiois­sa. ’Metsä-Fin­ne­tin näkökul­mas­ta’ tätä uusjärjes­te­lyä ku­vat­tiin näin:

Suo­mes­sa oli nyt kol­men toi­mi­jan si­jaan neljä te­leo­pe­raat­to­ria, ”kai­kil­la eri­lai­set kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja toi­min­ta­muo­dot”. It­senäis­ten, alu­eel­lis­ten Fin­net-yh­tiöiden ryhmä jat­kai­si edel­leen aluei­den­sa vah­va­na in­ves­toin­ti­moot­to­ri­na sa­mal­la, kun ne edus­ti­vat alu­eel­lis­ta ali­hank­ki­ja­teol­li­suut­ta. Van­ha Fin­net ja­kau­tui uu­teen Fin­ne­tiin, jon­ka lii­ke­vaih­to oli 370 mil­joo­naa eu­roa ja hen­kilöstömäärä 1770, ja uu­teen DNA:han, jo­ka sisälsi van­han DNA:n ja vii­si ai­em­paa pu­he­li­nyh­tiötä.

”Kun DNA ai­koi­naan pe­rus­tet­tiin, sillä ha­lut­tiin estää Suo­men mark­ki­noi­den ja­kau­tu­mi­nen kah­den kil­pai­li­jan kes­ken. Se on nyt saa­vu­tet­tu; alu­eel­li­set toi­mi­jat voi­vat luo­da omia kon­tak­te­ja mo­bii­lio­pe­raat­to­rei­hin mark­ki­na­ti­lan­teen mu­kaan. It­senäis­ten pu­he­li­nyh­tiöiden pääoma voi­daan näin ol­len ir­rot­taa DNA:sta ja käyttää

omien aluei­den te­le­vies­tintäpal­ve­lu­jen ke­hittämi­seen”, PPO:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Pau­li Kor­pi-Tas­si ku­va­si asi­aa leh­distötie­dot­tees­sa.

Olen­nai­se­na muu­tok­se­na uusi DNA oli suun­nil­leen kak­si ker­taa van­haa suu­rem­pi, kos­ka vii­si alu­eel­lis­ta yh­tiötä oli ap­por­toi­nut kiin­teän toi­min­tan­sa sil­le. Se kas­vat­ti näiden vii­den yh­tiön omis­tuso­suut­ta, kun taas DNA:n mui­den omis­ta­jien omis­tuso­suus (suun­nil­leen) puo­lit­tui. JNT oli omis­ta­nut van­has­ta DNA:sta run­saat 1,6 pro­sent­tia, mut­ta 1. heinäkuu­ta jälkeen omis­tuso­suus oli run­saat 0,8 pro­sent­tia.

 

VLP:LTA TUN­NUS­TE­LU­JA

JNT:n lin­ja­na oli hy­vin sel­keästi py­syä alu­eel­li­se­na yh­tiönä. Mut­ta entä naa­pu­riyh­tiöt VLP ja KP? Ku­ten ai­em­min on ker­rot­tu, VLP:tä oli hy­vin ak­tii­vi­ses­ti yri­tet­ty saa­da siir­tymään At­las-ryhmän puo­lel­le. Jos VLP to­del­la vaih­tai­si lei­riä, JNT jäisi hy­vin yk­sin poh­ja­lai­seen mai­se­maan.

VLP sai v. 2007 uu­den ope­ra­tii­vi­sen joh­don, ja sillä saat­toi aja­tel­la ole­van mer­ki­tystä asial­le. Pitkäai­kai­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja Erik Sjöberg jäi eläkkeel­le ja uu­dek­si toi­mi­tus­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Ti­mo Cavén, jol­la oli IT-me­riit­tejä muun muas­sa Tie­toE­na­to­ril­ta. Cavén as­tui työhönsä 1. mar­ras­kuu­ta. Va­lin­nas­ta pan­tiin mer­kil­le, että Cavén oli hel­sin­kiläinen ja että hänen voi­tiin tus­kin kat­soa tun­te­van Poh­jan­maa­ta ko­vin syvälli­ses­ti.

VLP oli Erik Sjöber­gin vii­mei­sinä toi­mi­tus­-

Timo Cavén astui VLP:n toimitusjohtajaksi marraskuussa 2007. Päinvastoin kuin edeltäjänsä Erik Sjöberg hän tuli IT-maailmasta eikä hänellä ollut kiinteitä siteitä Pohjanmaalle.

joh­ta­ja­vuo­si­na al­ka­nut siirtää pain­opis­tettä te­le­vies­tinnästä IT-ope­raat­to­rik­si muun muas­sa v. 2006 pe­rus­te­tun tytäryh­tiö VLP In­vest Oy:n to­teut­ta­mien yri­tys­kaup­po­jen kaut­ta. Oli selvää, että tämä suun­ta so­pi Ti­mo Cavénil­le. En­simmäisessä toi­mi­tus­joh­ta­jan kat­sauk­ses­sa vuo­si­ker­to­muk­ses­sa 2007 hän ko­ros­ti kas­vua ja ke­hi­tystä koh­ti mo­nia­lais­ta kon­ser­nia ja ju­lis­ti, että ”pien­ten pai­kal­lis­ten ja alu­eel­lis­ten toi­mi­joi­den ai­ka al­kaa ol­la ohi”.

JNT:n jou­lu­kuun ko­kouk­sen pöytäkir­jas­sa to­de­taan, että ”ope­ra­tii­vi­ses­ta yh­teis­työstä” KT:n ja VLP:n kans­sa oli käyty kes­kus­te­lua ko­kouk­ses­sa KP:n toi­mi­tus­joh­ta­jan Bo Eklun­din kans­sa. Pi­det­tiin it­sestään selvänä, että aloi­te oli tul­lut VLP:n uu­del­ta joh­dol­ta.

Hal­li­tuk­sen pöytäkir­ja pal­jas­taa KP:n hal­li­tuk­sen il­moit­ta­neen myöntei­sestä kiin­nos­tuk­ses­taan yh­teis­työn lisäämi­seen. JNT vas­ta­si, että ope­ra­tii­vis­ta yh­teis­työtä voi­tai­siin tehdä nor­maa­lien lii­ke­ta­lou­del­lis­ten so­pi­mus­ten puit­teis­sa eikä se vaa­ti­nut eri­tyi­siä omis­tusjärjes­te­lyjä. JNT:n hal­li­tus vielä tar­ken­si sel­vyy­den vuok­si, että yh­teis­työ VLP-kon­ser­nin kans­sa nor­maa­leil­la lii­ke­ta­lou­del­li­sil­la pe­rus­teil­la so­pi hy­vin, mut­ta ”mitään kes­kus­te­lu­ja ei käyn­nis­tetä osak­kei­den os­tos­ta/myyn­nistä”.

 

JNT:N OSAK­KEI­TA KA­LAS­TEL­LAAN

Kai­ken­lais­ta oli me­nos­sa – yh­tenä osoi­tuk­se­na siitä hel­sin­kiläinen La­kia­siain­toi­mis­to Asia­kas­tur­va Oy tar­jo­si kai­kil­le JNT:n omis­ta­jil­le lähettämässään kir­jeessä os­ta­van­sa JNT:n osak­kei­ta 520 eu­rol­la kap­pa­leel­ta (oi­keas­taan kym­me­nen osa­ket­ta à 52 eu­roa). Ja­kobs­tads Tid­ning te­ki asias­sa tut­ki­muk­sia ja kir­joit­ti, että la­ki­asian­toi­mis­ton epäillään toi­mi­van bul­vaa­ni­na jol­le­kin kol­man­nel­le os­a­puo­lel­le. Toi­mis­to oli myös ai­em­min ol­lut kiin­nos­tu­nut JNT:n osak­keis­ta.

Ma­ria Höglund ker­toi leh­dessä omis­ta­jien reak­tioi­den ol­leen lähinnä epäröiviä. Muu­ta­mat miet­tivät, täytyykö heidän to­si­aan myydä osak­keen­sa. Niin ei tie­tenkään ole, hän huo­maut­ti. ”Jos ha­lu­aa myydä osak­keen­sa, voi it­se va­li­ta, ke­nel­le sen myy. Pu­he­li­nyh­tiö os­taa nyt osak­kei­ta sa­maan hin­taan kuin Asia­kas­tur­va.”

JT kir­joit­ti kir­je­kam­pan­jan ole­van ”ar­kipäivää” la­ki­asian­toi­mis­tol­le. Se oli seit­semän vii­me vuo­den ajan os­tel­lut pu­he­li­nyh­tiöosak­kei­ta eri puo­lil­la Suo­mea. Mut­ta yri­tys ei ol­lut saa­nut imar­te­le­vaa mai­nos­ta kai­kil­ta ta­hoil­ta. Ja kun JT:n toi­mit­ta­jat pyr­kivät ta­voit­ta­maan la­kia­siain­toi­mis­ton toi­mi­tus­joh­ta­jaa, häntä ei ta­voi­tet­tu yh­destäkään toi­mis­ton 22 pu­he­lin­nu­me­ros­ta.

Yh­tiöko­kouk­sen myöntämä val­tuu­tus omien osak­kei­den han­kin­taan tu­li vuo­den mit­taan ah­ke­raan käyttöön. JNT os­ti 2300 omaa osa­ket­taan v. 2007 hiu­kan al­le 50 eu­ron kes­ki­hin­taan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marian galleria: Tomas Hellqvist

”Iloinen ja humoristinen tietotekniikan spesialisti, joka pitää haasteista.”

Marian galleria: Tomi Jansson

”Järjestelmällinen ja määrätietoinen myyjä, joka mielellään omaksuu uusia asioita.”

Marian galleria: Sture Cederberg

”Sture huolehtii pirteänä ja iloisena tietoverkkojen toiminnasta ja kehittämisestä.”

 

Sisältö

Innehåll