Kuten edellä on käynyt ilmi, aiempi Finnet-yhteistyö oli vuodenvaihteeseen 2007 mennessä hajonnut lopullisesti. Suuret omistajayhtiöt valmistelivat (Atlas-hankkeella) Finnet Oy:n muuttamista valtakunnalliseksi täyden palvelun operaattoriksi ja erosivat Finnet-liitosta. Muut omistajayhtiöt, jotka halusivat pitää kiinni liitosta, valmistelivat sen sijaan (aluksi salassa) Finnetin omistusosuutensa myyntiä.
JNT muodosti poikkeuksen, sillä se ei halunnut hylätä Finnet-liittoa tai Finnetin omistusosuuttaan.
JNT:n hallitus totesi vuoden ensimmäisessä kokouksessaan, että Finnet-liitto menettäisi eroavien jäsentensä seurauksena vuositasolla 1,5 miljoonan euron tuotot. Vaikka liitossa toteutettaisiin säästötoimia, liittoon jäävien jäsenmaksuja olisi korotettava vuodesta 2008 alkaen. JNT:lle jäsenmaksun korotus oli kuitenkin suhteellisen pieni, 15 000 euroa vuodessa.
Atlas-yhtiöiden hallitukset tekivät helmikuun alussa muodollisen päätöksen toimintansa koordinoinnista ja siirtämisestä DNA:lle ja emoyhtiö Finnetille. Ne jättivät oven auki muille yhtiöille lähteä mukaan prosessiin. Osakaskokousta valmisteltiin helmikuun 21. päiväksi, ja kiinnostuksen ilmoittamisen takarajaksi asetettiin aluksi 15. maaliskuuta.
Jakobstads Tidning nosti esiin aran asian eli että JNT:n aiemmalla toimitusjohtajalla Jan-Erik
Frostdahlilla ja yhtiön nykyinen johdolla oli asiasta erilainen näkemys.
Jan-Erik Frostdahl totesi lehdessä 8. helmikuuta, että JNT, VLP ja KP valitsivat asiassa väärän linjan: ”Aivan yleisesti ottaen kaikkien pitäisi olla mukana. Silloin paikalliset yhtiöt pääsisivät osaksi valtakunnallista täyden palvelun operaat-
toria ja voisivat koordinoida palvelutarjontaansa. Tällöin ne voisivat harjoittaa toimintaansa aiempaa tehokkaammin ja niillä olisi paremmat mahdollisuudet profiloitua yritysmarkkinoilla.”
Frostdahlin mukaan toimenpiteellä voitaisiin myös luoda likviditeettiä omistukseen. ”Emme ole enää ryhmä vaan yritys. Omistajat voivat halutessaan esimerkiksi myydä tai listata yrityksen pörssiin tai pysyä sen omistajina.” Hän korosti, että yritykseen voisi liittyä myös myöhemmin.
Mutta silloin ehdot eivät olisi yhtä hyviä.
”Olemme päättäneet jäädä ulkopuolelle. Olemme ensi sijassa paikallisomisteinen operaattori, joka panostaa Pietarsaarenseutuun”, Maria Höglund kommentoi.
JNT:n hallitus seurasi näiden kahden leirin välistä kehitystä tietenkin tarkasti. Pöytäkirjaan merkittiin, että 18 niistä kaikkiaan 19 yrityksestä, jotka olivat sopineet strategisesta yhteistyöstä TDC Songin kanssa, toimivat nyt Finnet Partners – verkostossa. Yhteistyö koski tuotekehitystä, tekniikkaa ja valtakunnallisia ratkaisuja. Yhteistyöhön eivät osallistuneet JNT, Iisalmen Puhelin ja joukko Finnet-liiton muita pienehköjä yhtiöitä, niiden joukossa Ahvenanmaan kaksi yhtiötä.
Maria Höglund totesi, että yhteistyö liiton piirissä ”perustuu nyt valitettavasti täysin Finnet Partnersin puitteissa tehtävään yhteistyöhön [...] Koska JNT on liiton mutta ei Partnersin jäsen, JNT ei jatkossa hyödy jäsenyydestä muuta kuin edunvalvonnan viranomaisten suuntaan. Suurten rahasummien maksaminen siitä ei ole järkevää.” Hän jatkoi:
”JNT:n nykyinen asemointi ei ole pitkän päälle kestävää, mutta arvioni mukaan meidän pitäisi pysytellä vielä ei-kenenkään-maalla eikä tässä vaiheessa osallistua sen syvemmin kumpaankaan, Finnet Partnersiin tai Atlasiin. Meidän on tämän vuoden aikana selvitettävä tarkemmin, mitä Finnet Partnersin yhteistyö merkitsisi, mutta ensin on syytä antaa ryhmittymien välisten kiistojen laantua.”
JNT-ryhmässä oli edellisen kuuden kuukauden aikana toteutettu kustannussäästöjä ja rationalisointeja. Nyt oli aika sen sijaan katsoa eteenpäin. Yhtenä askeleena siinä oli aiemmin keskeytyneen strategiatyön käynnistäminen uudelleen yhteistyössä konsultti Karl-Erik Wikströmin kanssa. Tämän strategiatyö oli v. 2005 pyrkinyt hakemaan synergiaetuja JNT:n, Multi. fi: n ja OFC:n kesken, mutta työ oli hyllytetty, koska ”näkemykset erosivat siitä, miten yritysryhmä jatkossa toimisi”.
”Perusoletuksena on, että JNT jatkaa itsenäisenä paikallisena operaattorina”, pöytäkirjassa todetaan.
DNA:n ylimääräinen yhtiökokous 22. helmikuuta hyväksyi yksimielisesti, että Finnet Oy voisi solmia yhtymissopimuksen viiden Atlas-yhtiön eli Enfon, Lännen Puhelimen, Oulun Puhelimen, Päijät-Hämeen Puhelimen ja Satakunnan Puhelimen kanssa. Muilta osin tilanne oli herkkä. Jo ääntenlaskijoiden vaalista jouduttiin äänestämään.
Maria Höglund valittiin yhdeksi äänenlaskijaksi. Hän oli sen jälkeen yhdessä asiassa vaa’ankie-
liasemassa. Hyväksyisikö yhtiökokous Lohjan Puhelimen siirtymisen Finnetin haltuun? Lohjalaisyhtiön sisällä asiasta oli kiistaa. Salon Seudun Puhelin oli Lohjan Puhelimen suuromistajia ja vastusti Finnet-hallituksen esitystä. Muut vastustajat äänestivät salolaisyhtiön mukana.
Maria Höglund: ”Me teimme yhteistyötä molempien leirien kanssa, ja asiassa piti toimia harkiten ja tarkasti, ettei poltettaisi siltoja mihinkään suuntaan. Olimme luvanneet Atlas-ryhmälle, ettemme äänestäisi heidän hankettaan vastaan, ja katsoimme, että meidän piti jatkossakin voida tehdä yhteistyötä kummankin ryhmän kanssa.”
Hän päätti äänestää tyhjää. Se merkitsi käytännössä, että Lohjan Puhelimen toiminnan siirtyminen DNA:lle hyväksyttiin pienimmällä mahdollisella ääntenenemmistöllä (asia vaati yksinkertaisen enemmistön), kun taas suunnattu osakeanti Lohjan Puhelimelle tuli hylätyksi (sillä se vaati 2/3 enemmistön).”
Mielenkiintoisinta oli kuitenkin, kuten kaikki jo siinä vaiheessa tiesivät, että Finnet Partners oli myymässä Finnetin omistustaan, lähes 25 % osakekannasta, brittiläislähtöiselle pääomasijoittajalle 3i:lle.
Jarmo Leino kertoi Atlas-ryhmän kenraalina yrittäneensä kevään kuluessa kaikin tavoin saada muut yhtiöt mukaan Atlas-ryhmän suunnitelmaan. Muille tarjottiin erilaisia yhteistyömuotoja, mutta ne eivät johtaneet tulokseen.
Toukokuun 3. päivänä ilmoitettiin sopimuksesta, jolla yhdeksäntoista Finnetin omistajayhtiöistä myisi omistusosuutensa 3i:lle. Kauppojen ulkopuolelle ja siis Finnetin omistajiksi jäivät edelleen VLP, KP, JNT, Paraisten Puhelin, Karjaan Puhelin, ålands Telefonandelslag, Mariehamns Telefon, Iisalmen Puhelin ja Vakka-Suomen Puhelin. Ryhmän selvästi suurimpana yhtiönä oli VLP, jota Atlas-ryhmän edustajat olivat tiiviisti lobanneet vuoden aikana.
Finnet esimerkiksi tarjosi ostavansa VLP:n koko liiketoiminnan, minkä VLP:n hallitus torjui. Se ilmoitti päinvastoin yhtiön aikomukseksi säilyä itsenäisenä alueellisena yhtiönä. Vuoden 2007 aktiviteettien tuloksena VLP sai uuden suuromistajan, Lännen Puhelimen, joka omisti 11,3 prosenttia osakkeista.
Yllä esitettyjen uudelleenjärjestelyjen jälkeen Finnetillä oli kolme omistajaryhmää: Atlas-ryhmä n. 65 %:n, 3i noin 25 %:n ja paikalliset teleyhtiöt n. 10 %:n omistusosuuksilla.
Jakobstads Tidning julkaisi omistajapelistä kaksi artikkelia 10. ja 11. toukokuuta. Niissä todettiin JNT:n vastustautuneen Finnet-yhdistymistä: ”JNT:stä on tullut suurten teleyhtiöiden pelinappula.” Artikkeleissa kirjoitettiin, että markkinoiden uusi ”jättiläinen”, Finnet, pyrki ennen kaikkea valtaamaan VLP:n, josta puolestaan oli nyt myös tullut JNT:n osakas.
Finnet oli antanut muille yhtiöille lykkäystä kantansa ilmoittamiseen toukokuun 15. päivään saakka. ”Olemme yrittäneet tutkia asiaa omistajien ja asiakkaiden näkökulmasta; tarjoaisiko Finnetin ehdotus heille jotain. Mutta emme ole nähneet mitään sellaista”, Maria Höglund kommentoi. ”Sitä vastoin näemme etua paikallisen vaikutusvallan säilyttämisessä, esimerkiksi kun päätämme, rakennammeko infrastruktuuria Pietarsaareen ja maaseudulle. Lisäksi ruotsin kieli voi kärsiä suuremmissa yksiköissä.”
Frostdahl ilmoitti, että JNT ja muut yhtiöt voisivat odottaa saavansa uuden, samankaltaisen tarjouksen vuoden kuluttua, mutta silloin huonommilla ehdoilla.
Jakobstads Tidning kommentoi JNT:n yhtiökokouksen antaneet hallitukselle hiljattain valtuudet lunastaa omia osakkeita 350 000 euron arvosta (enintään 5 000 osaketta, arvoltaan 35–70 euroa per osake). Se oli uutta yhtiön historiassa, ja asian tulkinta herätti nyt kysymyksiä. Maria Höglund kuvasi uutta toimenpidettä enemmän käytännön toimena kuin puolustusmenetelmänä. ”Sen sijaan että välittäisimme osakkeita vanhoilta omistajilta uusille, voimme nyt ostaa niitä itse.” Hän kuvasi VLP:n uutta yhden prosentin omistusosuutta JNT:stä ”mitä parhaimmassa yhteisymmärryksessä” toteutettuna liiketoimena.
JNT:n hallitus totesi 30. toukokuuta jäljellä olevan enää vain muutama muodollisluontoinen kokous ennen kuin uusi Finnet olisi syntynyt. Uusia osakassopimuksia oli laadittu Finnetiä varten, mutta pääosa niistä ei koskenut JNT:tä. Sopimukset sisälsivät lunastus- ja suostumuslausekkeita, ja tavoitteeksi oli kirjattu, että yhtiön voitaisiin viedä pörssiin vuoden 2008 aikana.
3i:n kaupat Finnet-yhtiöiden kanssa julkistettiin 31. toukokuuta. 25 prosentin omistusosuuden hinta Finnetistä oli 140 miljoonaa euroa, jolloin koko yhtiön arvoksi tuli vastaavasti 560 miljoonaa euroa. Hintaa pidettiin kovana, ja se täytti myyjien kassakirstut.
Kaupan seurauksena Finnetin sisäiset asetelmat tietenkin muuttuivat. Se paransi, Atlas-yhtiöiden näkökulmasta, lähtökohtaa Finnetin jälleen kokoontuessa ylimääräiseen yhtiökokoukseen 19. kesäkuuta.
Aiemmin äänestyksessä hylätystä osakeannista Lohjan Puhelimelle voitiin nyt muun muassa päättää alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lohjalaisyritykselle se tarkoitti miinusta: Finnetin osakkeiden arvostus oli 3i-kaupan seurauksena noussut, joten lohjalaisyhtiö sai Finnetistä kolmasosan alkuperäistä tarkoitusta vähemmän
osakkeita. Muille omistajille se tiesi plussaa: omistus hajaantui vähemmän kuin mitä se muutoin olisi tehnyt.
Samalla vahvistettiin tärkeä nimenmuutos. Finnet-liittoon jääneet yhtiöt nimittäin katsoivat, että niillä oli oikeus Finnet-nimeen. Finnet Oy:n
oli sen vuoksi muutettava nimensä, ja se oli tarpeen myös siksi, ettei liittoa ja yhtiötä sekoitettaisi toisiinsa. Nimenmuutos tehtiin, ja Finnetin uudeksi nimeksi tuli DNA 1. heinäkuuta 2007 lähtien.
”Asia on jälkikäteen hiukan huvittavakin”, Jarmo Leino sanoo. ”Nimenmuutoksen ansiosta uusi DNA pystyi rakentamaan toimintaansa van-
han DNA:n tavaramerkille [oikeastaan yhtiön nimi oli DNA Finland, mutta sitä oli kutsuttu yleensä DNA:ksi]. Samalla pystyimme osoittamaan etäisyyttä riitaisaan Finnetiin, jota aloimme keskenämme kutsua Metsä-Finnetiksi. Nimenmuutos oli meille onnenpotku.”
Miten Novacallin kävisi? Se oli vuoden 2006 rajujen saneerausten jälkeenkin tehnyt edelleen hirveää tappiota?
Novacallin draama jatkui, mutta ilman tiedotusvälineiden huomiota. Vuosi alkoi ammattiliiton lakkovaroituksella. Toimihenkilöunioni jätti 300 työntekijää koskevan lakkovaroituksen Novacallin jälleen ilmoitettua työehtosopimusneuvottelujen vastapuolen vaihdosta Palvelualojen ammattiliittoon, jossa palkkataso oli matalampi. Lakko alkaisi 12. helmikuuta, mikäli Novacall pysyisi aikomuksessaan.
Novacallin omistajan oli pakko vetäytyä tämän uhan edessä. Lakko arvioitiin tuhoisaksi asiakassuhteille. Ammattiliittojen palkkatason ero oli kustannuksina 300 000–500 000 euroa vuodessa.
Mutta mistä Novacall ottaisi rahansa? Jo helmikuun palkanmaksuun oli odotettavissa ongelmia. Yhtiökokous päätti 22. helmikuuta, että omistajat antaisivat Novacallille akuuttina apuna kaksi à 100 000 euron pääomalainaa, jotka maksettaisiin Novacallille 26. helmikuuta ja 25. maaliskuuta eli juuri ennen palkanmaksupäiviä. Mikäli Novacallia ei myytäisi maaliskuussa, tarvittaisiin todennäköisesti uusia lainoja, yhtiökokouksessa todettiin.
Nyt harkittiin vaihtoehtona myös Novacallin sopeuttamista Atlas-ryhmän sisäiseksi contact centeriksi. Suurimmat toimeksiannot tulivat siltä suunnalta (DNA, KPY, OPOY). Jos sitäkään vaihtoehtoa ei voitaisi toteuttaa, jäljelle jäi myyntikelpoisten asiakastoimeksiantojen myynti ja sen jälkeen ”toiminnan alasajo”.
JNT:n hallitus piti yhdessä vaiheessa Atlas-ryhmää parhaana vaihtoehtona. ”Yhtiöstä tulisi siinä tapauksessa voittoa tavoittelematon yhtiö, ja JNT:n tulevasta roolista yhtiössä täytyy tietenkin tällaisessa tapauksessa käydä keskustelua. Yhtiön myynti vaikuttaa kuitenkin nykytilanteessa kiinnostavan muita yhtiötä kaikkein eniten; kannattamattoman yksikön lisääminen Atlakseen ei tietenkään ole kovin houkutteleva vaihtoehto.”
Myyntiprosessi pääsi maaliskuussa lopulta vauhtiin. DNA oli, kuten aiemmin on kerrottu, ilmoittanut ulkoistavansa asiakaspalvelunsa, ja se julisti nyt, että asiakaspalvelusta tarjouksen jättävän odotettiin tekevän tarjouksen myös Novacallista. Jan- Erik Frostdahlille tilanne oli herkkä.
”Minullahan oli aiemmat kytkökseni
Novacallin omistajiin samalla, kun tehtäväni oli toimia tässä DNA:n parhaaksi. Kun Novacall halusi hilata hintaa ylös, DNA halusi pudottaa sitä alas. Mutta jos Novacall joutuisi konkurssiin, sillä olisi kielteisiä vaikutuksia myös DNA:lle. Jouduin miettimään asiaa toisenkin kerran, koska istuin tavallaan kahdella jakkaralla”, hän kommentoi.
Kaksi ostajaehdokasta ilmaantui, Tradimus ja Teleperformance, jotka kumpikin toimivat sekä kansainvälisesti että Suomessa. Kauppojen uskottiin aluksi toteutuvan 31. maaliskuuta.
Kuitenkin rinnan oli suunniteltava vaihtoehtoista menettelyä, jos myynti ei toteutuisikaan. Nyt malliksi suunniteltiin menettelyä, jossa omistajayhtiöt ottaisivat haltuunsa sen osan toimintaa, jota ei voitaisi myydä. Tekstipuhelinpalvelu ja Netwise-palvelut voisivat siinä tapauksessa nousta ajankohtaisiksi JNT:n osalta.
JNT:n hallitus totesi 3. toukokuuta, että Tradimus oli noussut lopulliseksi ostajaehdokkaaksi ja että neuvottelut tuntuivat olevan loppusuoralla.
Ostajayhtiö oli lähtöisin Excellent-yhtiöstä, jonka ruotsalainen call center –uranuurtaja Arne Weinz oli perustanut v. 2000. Nopean kasvuvaiheen ja erinäisten yritysostojen jälkeen riskipääomayhtiö Nordic Capital osti Excellentin v. 2006 ja fuusioi sen toiseen yhtiöönsä, Tradimukseen. Tradimus hoiti vuokrapohjalta eri asiakkaiden asiakaspalvelua, logistiikkaa, taloushallintoa ym.
JNT:n hallitus sai 30. toukokuuta tietää, että Novacallin tappio tammi– huhtikuulta oli 230 000 euroa. Omasta pääomasta oli jäljellä vajaat 20 000 euroa. Tradimuksen tarjouksen summa oli nyt lyöty lukkoon: yksi euro. Lisäksi vanhojen omistajien ja DNA:n oli sitouduttava maksamaan siirtymäkaudella korotettua hintaa Novacallin palveluista hyvityksenä yllä mainitusta alijäämästä.
Kauppakirja allekirjoitettiin seuraavana päivänä, 31. toukokuuta, ja kauppa vietiin loppuun kaksi viikkoa myöhemmin. Ostajana oli siis Tradimus, mutta kaupanteon viime metreillä yhtiön nimenä oli Aditro. Tradimus nimittäin yhdistettiin Personeciin 11. kesäkuuta. Personec oli sekin Nordic Capitalin aikoinaan (TietoEnatorilta) ostama yhtiö. Tradimuksen ja Personecin yhdistyttyä yhtiö sai nimekseen Aditro.
Novacallin osakkeiden arvoksi oli JNT:n taseessa ilmoitettu 655 937 euroa. ”Myyntitappiosta muodostuu siis toisin sanoen tuntuva, mutta näissä olosuhteissa myynti on ainoa realistinen ratkaisu”, JNT:n hallitus totesi.
JNT selvisi Novacall-hankkeesta kuitenkin vanhoista omistajista parhaiten. Novacallin JNT:lle hoitamat palvelut siirtyivät häiriöttä Aditron huolehdittaviksi. Tarkasteltaessa Pietarsaarenseutua kokonaisuutena Novacallin uraauurtavalla työllä on ollut pysyvää kansantaloudellista merkitystä, sillä se loi yli sata työpaikkaa, jotka ovat edelleen säilyneet paikkakunnalla.
4G-standardin tekniikkasota saavutti lakipisteensä vuonna 2007. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, päätaistelijoina olivat LTE-, CDMA- ja Wimax-tekniikat.
Tiedotusvälineiden kiinnostus Wimax-allianssista saavutti huippunsa Barcelonassa helmi-
kuussa 2007 pidetyssä Mobile World Congressissa. Median raporttien mukaan Wimax ”valloitti messut rynnäköllä”. Nokia, Motorola, Intel, Samsung ja muut mainostivat Wimaxia jättimäisellä näyttelyosastolla. Ericssonia ei näkynyt. Sen sijaan lehtimiehet kertoivat Ericssonin valitsemaan tekniikkaan, LTE:hen, kohdistuvista massiivisista epäilyksistä. Lähestulkoon kaikki kilpailijat nostivat esiin Wimaxia ja sanoivat voivansa alkaa toimittaa ko. tekniikkaa vuoden 2007 lopussa.Nokia saisi Wimax- matkapuhelimet valmiiksi vuoden 2008 aikana.
Ericssonin puhemies Mikael Persson totesi näin: ”Kannattaa huomata, että HSPA-teknikka on jo olemassa. Yli sata operaattoria maailmassa
on päivittänyt nykyiset 3G-verkkonsa HSPA:han, joka tarjoaa loppukäyttäjille 3– 7 Mbps nopeuksia. Se on enemmän kuin mitä langattoman Wimaxin odotetaan toimittavan edes vuoden lopussa.” Hän jatkoi:
”Emme näe markkinoilla tarvetta Wimaxille. HSPA pystyy jatkossa toimittamaan jopa 42 Mbps ja sen peitosta tulee GSM:n kaltainen aivan lähitulevaisuudessa [...] Verkkojen päivittäminen HSPA:han on operaattoreille paljon edullisempaa kuin uuteen tekniikkaan panostaminen. Analyytikkojen mielestä langaton Wimax tavoittaa noin 35 miljoonaa käyttäjää v. 2011, mutta se on vain 5 % maailmanmarkkinoista.”
Media ei kuitenkaan tiennyt, että Ericsson esitteli LTE:n koestusalustaa valituille asiakkaille pienessä paviljongissa. ”Pidimme asian hyvin salassa. Spesifikaatiotyö oli vasta alussa, ja kehitystyömme julkistaminen oli liian aikaista. Vieraat joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät ne kertoneet näkemästään muille", Ericssonin silloinen radioliikennetoiminnan johtaja Marie Westrin kertoo.
Ericsson kuitenkin toi Barcelonassa v. 2007 avoimesti julkisuuteen toisen uutuuden, femtocellin, maailman pienimmän, kotikäyttöön sopivan GSM:n tukiaseman. Ideaa esiteltiin teknisenä läpimurtona. Mobiilioperaattorit voisivat femtocellien avulla siirtyä myös kiinteiden yhteyksien markkinoille. ”Matkapuhelin kytkeytyy
automaattisesti kotitukiasemaan heti ovesta sisään astuttaessa”, Ericssonin lehdistötiedotteessa sanottiin.
Marie Westrin otti tavakseen pitää kokouksissa mukanaan pientä ja tyylikästä, vihreäksi maalattua femtocelliä, jota olisi voinut luulla käsilaukuksi.
Käytännössä 4G-sota ratkesi ilman, että yksikään lehtiotsikko kiinnitti siihen huomiota. Ratkaisu oli seurausta aiemmin kuvatusta yhteydenpidosta, jonka ’vihollisyhtiöiden’ Verizonin ja Ericsso-
nin tekniikkajohtajat Dick Lynch ja Håkan Eriksson olivat käynnistäneet v. 2004. Yhtiöiden suhteet kehittyivät nopeasti, ja 4G:n tekniikkavalinta oli siinä ydinkysymyksenä.
Etenkin Verizonin 3G-tekniikan CDMA:n ja kilpailijapuolen LTE:n rajapinnan selvittäminen oli tärkeää. Marraskuussa 2007 Verizon oli kypsä yhtiön sisäiseen päätökseen tehdä täyskäännös ja
siirtyä LTE:hen. Jos tilannetta verrattaisiin sodankäyntiin, se olisi sama kuin jos eliittirykmentti olisi vaihtanut puolta kesken taistelun.
Seuraavana askeleena oli Yhdysvaltain telehallintoviranomaisen FCC:n maaliskuussa 2008 toteuttama huutokauppa.Pelissä oli laaja spektri 700 MHz-kaistalla, joka oli vapautunut Yhdysvaltain televisiolähetysten digitalisoinnin myötä. Verizon osti nyt taajuuksia kaikkialta Yhdysvalloista, peräti 9,4 miljardilla dollarilla, tarkoituksenaan siirtää niihin LTE-tekniikka.
Tekniikkastandardien merkitystä kuvataan harvoin niiden täydessä laajuudessa. Pohjoismaiset toimijat, kuten Ericsson ja Nokia, ovat mielenkiintoisesti toimineet kilpailijoitaan aktiivisemmin tällaisten standardien luomiseksi. Ericssonin toim.joht. vuosina 2003–2009, Carl-Henric Svanberg: ”Standardeja kuvataan joskus kuin ne olisivat jonkinlaista sosialismia. Mutta telekom- ala on saavuttanut uskomattoman kehityksensä juuri siksi, että se on sopinut standardeista, joiden ansiosta se on voinut toimia globaalissa mittakaavassa.”
”Telejärjestelmä on äärimmäisen monimutkainen. Yksikään yritys ei voi keksiä koko järjestelmää. Ristiinlisenssointi ja yhteentoimivuus ovat välttämättömiä. Se on kuin Rubikin kuutio, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikilla on osavastuu
eikä yhtäkään päätöstä voi tehdä ankkuroimatta sitä kokonaisuuteen. Sooloilulle ei ole tilaa.”
”Ajatellaan ehkä, että paikallinen standardi tulee omaa teollisuutta ja että silloin pääsee nopeammin eteenpäin. Mutta vaikka tällainen suhtautumistapa voi menestyä paikallisesti lyhyellä aikavälillä, se kuitenkin menee aikaa myöten metsään. Wimax kiihdytti HSPA:n kehitystä, mutta se ei hyödyttänyt Wimaxia”, Carl-Henric Svanberg sanoo.
”Yhteinen standardi ei tarkoita, että kilpailu vähenisi. Päinvastoin se pakottaa kilpailemaan. Silloin on pakko taistella paljastetuin asein. Silloin on tajuttava markkinoita ja käytettävä omia resursseja viisaasti.”
”Microsoft, Apple, Cisco, Google – kaikki nämä yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat yksittäisiä. Yhteistyö muiden kanssa ei kuulu niiden luonteeseen. Koska ne eivät ole Rubikin kuution osasia, jossa kaikki riippuu kaikesta, ne voivat aina toimia niin kuin juuri niiden asiakkaat haluavat. Mutta me emme voi. Me lähdemme siitä, että järjestelmän kaikkien osien on toimittava yhteen. Sil-
loin yhteistyökulttuuri on aivan välttämätöntä”, Carl-Henric Svanberg kommentoi.
Eräs vuoden 2007 tapahtuma tulisi tosissaan uhkaamaan pohjoismaista tekniikkavaltaa. Iphone ilmestyi markkinoille. Ja toimijana oli juuri yksi niistä amerikkalaisista yhtiöistä, jotka periaatteessa ajattelivat ’väärin’.
Huhut olivat jo pitkään kertoneet Applen tuovan markkinoille oman puhelimen, ja kesäkuussa 2007 se tapahtui. Puhelin herätti suurta huomiota, ennen kaikkea sen kosketusnäyttö ja luova käyttöliittymä. Iphonea oli kuitenkin vielä saatavilla vain 2G-tekniikalla eikä sitä voinut
ostaa Euroopassa.
Ericssonin reaktio oli avoimen ihaileva. ”Olen vaikuttunut Applen aikaansaannoksesta. He ymmärsivät heti kosketusnäyttöjen vetovoiman ja tehon. Ja he ovat myös onnistuneet saamaan käyttöliittymän toimivaksi. [...] Kaikkia sovelluksia on helpompi käyttää, jos puhelin on hyvä. Silloin yhä useammat ihmiset alkavat käyttää Internetiä matkapuhelimellaan”, totesi aiempi tekniikkajohtaja Jan Uddenfeldt eräässä raportissa.
Totuuden hetki koitti tämän myötä etenkin Nokialle. Ericsson ja Nokia olivat pitkään tehneet yhteistyötä tekniikkastandardien luomisessa. Mutta monien ennennäkemättömän menestyksekkäiden vuosien jälkeen Nokia oli menettänyt aiemman herkkäkuuloisuutensa.
”Apple siirtyi Iphonellaan johtoon. Sony Ericsson oli jo monta vuotta aiemmin kehittänyt kosketusnäyttöjä, mutta valitettavasti hylännyt ne, koska asiakkaat eivät olleet kiinnostuneita niistä. Sony Ericsson oli siinä asiassa liian aikaisin liikkeellä”, Jan Uddenfeldt sanoo.
Hän kertoo, että Ericssonin puolelta yritettiin kerta kerran jälkeen saada myös Nokia panostamaan kosketusnäyttöihin. Tekniikka oli tuttua, mutta Nokian johto kieltäytyi. Sony Ericssonin ongelmana oli, että yhtiö oli liian pieni tuodakseen touch phonesit markkinoille yksin. Globaaliin läpimurtoon tarvittiin mukaan jokin suurista.
”Uskomattoman sääli, ettei Nokia koskaan tajunnut, mitä he menettivät. He sanoivat kosketusnäytöille koko ajan jääräpäisesti ’ei’. Jos he olisivat lähteneet mukaan, kehitys olisi kulkenut toisenlaista rataa”, Jan Uddenfeldt kommentoi.
VLP sai v. 2007 toimiluvan SVT:n ohjelmien lähettämisestä terrestriaalisesti, siis maanpäällisessä verkossa, JNT:n alueella, ja asia kiinnosti monia JNT:n asiakkaita. Toimilupa mahdollistaisi Ruotsin TV-kanavien katselun myös analogisten lähetysten päätyttyä. VLP otti vuoden aikana käyttöön kolme päälähetintä ja lukuisia orjalähettimiä – kaksi orjalähetintä JNT:n mastoihin Juuttaalla ja Forsbyssä (Pedersöressä). Signaalien vastaanottoon tarvittiin VLP:n toimittama ohjelmakortti. JNT toimi jälleenmyyjänä.
Kaupparekisteri vahvisti hyväksyneensä JNT:n uuden yhtiöjärjestyksen 14. helmikuuta. Pitkällinen prosessi oli näin ollen päättynyt.
Tammikuussa kaatui palvelin, minkä vuoksi tietttyjä rutiineja terävöitettiin. Palvelimen kaatuminen koski lukuisia yritysasiakkaita, joiden verkkosivut olivat Multi.fi:n palvelimilla. Asiassa oli vakavaa se, että palvelimen varmuuskopiointi oli ollut toimimatta. ”Olemme joutuneet tämän vuoksi työskentelemään kovasti säilyttääksemme asiakassuhteet osaan yritysasiakkaista”, Maria Höglund raportoi hallitukselle.
Maaliskuussa Multi.fi:n ja OFC-Datan tilin-
päätösten todettiin osoittavan positiivista tulosta, mikä oli Multi.fi:n osalta myönteinen yllätys. Kumpikin yhtiö fuusioitiin JNT:hen; Multi.fi 31. heinäkuuta ja OFC-Data 31. joulukuuta 2007. Ove ja Kristina Fagerholmin omistusosuus OFC- Datasta ostettiin JNT:lle keväällä.
Uusi graafinen profiili otettiin käyttöön JNT–Multi.fi:n fuusion yhteydessä.
JNT toi syksyllä 2007 markkinoille omat, tavallisille kuluttajille suunnatut VoIP-tuotteet. Oman henkilökunnan MultiVoice-kurssi toteutetttiin kesäkuussa. Håkan Löfqvist oli koonnut kurssimateriaalin, jossa kuvattiin VoIP-ratkaisujen mahdollistamaa teknistä joustavuutta. Kurssilla käytiin läpi etenkin asiakkaille esitettäviä perusteluja. Kuten oheisista esimerkeistä käy ilmi, niitä oli useita.
Ensimmäinen arvio ilmoittaa MultiVoicen myynnin olleen syksyllä aluksi ’varovaista’. Maria Höglund kirjoittaa vuosikertomuksessa
monien aivan uusien asiakkaiden ottaneen MultiVoice-palvelun hyvin vastaan vuoden loppua kohti. Jopa jotkut lankapuhelinliittymänsä irtisanoneet olivat palanneet asiakkaiksi VoIP-puhelujen vuoksi.
Yritysten VoIP-ratkaisujen kehittämiseksi nyt pyrittiin yhteistyöhön Ciscon kanssa. JNT ja Cisco järjestivät joulukuussa yhteisen seminaarin, johon kutsuttiin yritysasiakkaita ja asiakasehdokkaita Vaasan ja Kokkolan väliseltä alueelta.
Syksyllä alettiin myös miettiä, miten puhelujen vanha AXE-tekniikka korvattaisiin. JNT:n tukisopimus Ericssonin kanssa päättyisi 31. joulukuuta 2009, ja oli epävarmaa, voitaisiinko sopimusta edes pidentää.
Maria Höglund oli useaan otteeseen vuoden 2006 aikana tähdentänyt kuitupohjaiseen verkkoon panostamisen olevan JNT:lle oikea ratkaisu.Vuonna 2007 kuitu nousi JNT:ssä suureksi teemaksi, ja se on ollut sitä koko ajan sen jälkeen.
Samalla vuosi osoitti, että kuituun liittyvät asiat sisältävät ainakin kolmentyyppisiä komplikaatioita: teknisiä, historiallisia ja ideologisia.
Muutama alkuvuoden tapahtuma antoi esimakua asioista. Multi.fi sopi Pedersören kunnan kanssa laajakaistayhteyksien kokonaisratkaisun toimittamisesta viiden vuoden aikana. JNT:n hallituksen maaliskuisessa kokouksessa perättiin strategiaa sille, miten kohdattaisiin ne kylät, jotka eivät olleet rakentaneet kuituverkkoa ja joissa ”laajakaistaprofeetat” yrittivät nyt saada jalansijaa. Viimeksi mainittu sai inspiraationsa muun muassa Suupohjasta, jossa kyliin oli rakennettu useita kuituverkkoja innostuksen ja EU-tukien yhdistelmällä.
Huhtikuussa keskusteluihin nousi Soneran päätös alkaa veloittaa asiakkailtaan 100 euroa vuodessa Ruotsin kanavien näkyvyydestä. Se nostatti pintaan jo pitkään Soneraa kohtaan kytenyttä tyytymättömyyttä sekä operaattorina että kaapeli-tv-toimittajana. Vajaa puolet Pedersören kotitalouksista oli liittynyt Soneran kaapeli-tv-verkkoon.
Maria Höglund vahvisti Jakobstads Tidningissä JNT:n saavan joka kuukausi useita puheluita Soneran verkkoon liittyvistä ongelmista. ”Monet miettivät, voisiko JNT:n kaapeli-tv-verkkoa laajentaa Pedersöressä. Mutta luulen, että viimeinen pisara useimmille oli se, että Sonera veloittaa Ruotsin digikanavapaketista 100 euroa vuodessa.”
Jakobstads Tidning totesi, että Pedersöre ja JNT allekirjoittaisivat piakkoin sopimuksen kunnan koulujen kuituliittymistä. ”Sen vuoksi tietenkin
myös muu Pedersöre kiinnostaa meitä”, Maria Höglund totesi. ”Talouden puolesta vaaditaan riittävä määrä kotitalouksia, jotka haluavat liittyä JNT:hen, mikäli kuituyhteys rakennetaan.”
Pian tämän jälkeen Jakobstads Tidning kirjoitti, että suunnilleen 60 prosentilla JNT:n asiakkaista oli 2 Mbps tai nopeampi laajakaistaliittymä. Keskiarvo Suomessa oli 27 prosenttia. ”Multi.fi toi Full-Rate-palvelun markkinoille jo v. 2002, ja se oli näin ollen Suomen ensimmäisiä, jotka pystyivät tarjoamaan jopa 8 Mbps nopeuksia. Tämä on luultavasti osaltaan vaikuttanut siihen, että niin monilla JNT:n asiakkaista on nykyään hyvin nopeat laajakaistaliittymät”, lehti esitti perusteltuna arviointinaan.
Asia otti askeleen eteenpäin kesäkuussa. Kun Pedersören kunta oli nyt saamassa kuituliittymän kaikkiin toimipisteisiinsä, se kasvatti JNT:n läsnäoloa koko kunnassa tavalla, joka helpottaisi kuituyhteyksien laajentamista myös muille. Etenkin Kolpissa ja Ähtävällä tuotiin julki kiinnostusta asiaan. JNT laati nyt yhteydenottosuunnitelman sellaisten kylien asukkaisiin, joissa yhtiöllä ei ollut omaa infrastruktuuria.
Maria Höglund ja hänen kollegansa joutuivat kuitenkin lähes mantran tavoin toistamaan ehtoa: ”Kuituverkon laajentaminen vaatii tietenkin, että riittävän moni on halukas liittymään siihen ja että se on kokonaistaloudellisesti toteutettavissa.”
Kuvaan kuului myös se, että JNT oli jo entuudestaan vuokrannut Soneralta kupariyhteyksiä juuri näillä alueilla puhelin- ja ADSL- palvelujen tarjoamiseksi. Se maksoi 100–160 euroa asiakkaalta vuodessa, yhteensä noin 50 000 euroa vuodessa. Mikään loistava kauppa se ei JNT:lle ollut. Maria Höglund totesi lyhyesti:
”Soneran kanssa neuvottelu verkon ostamiseksi heiltä ei ole ollut ajankohtaista, koska silloin joutuisimme ottamaan haltuumme aika lailla saneerauksia vaativan verkon. Oman arviomme mukaan Soneran kaapeli-tv-verkko ei selviä niin suurista taajuuksista, joilla me nykyään jakelemme tv-kanavia, minkä vuoksi meidän kanavatarjontaamme ei voisi jakaa verkossa sellaisenaan. Se, mikä sen sijaan on toteutettavissa, on täysin uusien kuituliittymien myynti kotitalouksille.”
Kuitukysymyksestä tuli elokuussa kunnallispolitiikkaa. Kunnanhallitus asetti silloin työryhmän selvittämään Pedersören laajakaista-asiaa tavoitteena mahdollistaa nopeat viestintäyhteydet Pedersören kunnan kaikille asukkaille. Kunnallispolitiikan veteraani Allan Zittra nimitettiin työryhmän puheenjohtajaksi.
JNT teki syksyllä vieläkin tarkemman arvion verkkoinfrastruktuurin rakentamisen edellytyksistä niihin Pedersören kyliin, jotka eivät kuuluneet JNT:n verkkoon. Päätökseksi tuli, että JNT rakentaisi verkon, mikäli vähintään 50 prosenttia kotitalouksista liittyisi siihen. Kustannukseksi tuli 1 500 euroa kotitaloutta kohti.
Pedersören työryhmällä oli näin ollen käytännössä kaksi päävaihtoehtoa: joko kääntyä JNT:n puoleen tai panostaa omaan kuituhankkeeseen. Periaatteessa kuitenkin kaikkien kiinnostuneiden täytyy saada jättää ehdotuksensa. Työryhmän mielestä perusperiaatteena olisi, että kaikilla operaattoreilla olisi samat mahdollisuudet käyttää verkkoa toimitusreittinä loppuasiakkaan luo. Asiakas voisi vapaasti valita eri operaattoreista mieleisensä.
Työryhmän piti jättää raporttinsa vuoden 2008 aikana.Allan Zittra myönsi, että JNT oli erikoisasemassa, koska kunta teki jo yhteistyötä sen kanssa. ”Mutta jos Pedersöre päättää rakentaa avoimen kuitukaapeliverkon, palvelumme ovat edelleen käytettävissä”, Maria Höglund kommentoi.
JNT:n kunnianhimoisista tavoitteista saatiin yksi esimerkki, kun yritys 15. marraskuuta toi markkinoille Multi.fi Estate –nimisen palvelun. Se tarjosi peräti 100 Mbps laajakaistanopeuden, tulevaisuudessa vieläkin enemmän. ”Liikkuvaa kuvaa siirretään Internetin kautta yhä enemmän. Paljon Internetissä pelaavat tarvitsevat myös nopeita vasteaikoja [...] ping-aika on tässä vain 1–5
ms”, JNT:n hankevastaava Tomas Tallkvist kertoi tiedotusvälineille.
Estate-palvelu olisi ensimmäisessä vaiheessa käytettävissä noin 30 kerrostalossa ja rivitalossa Pietarsaaressa, mutta lähivuosina se laajentuisi useimpiin kerros- ja rivitalokiinteistöihin sekä
kaupungissa että lähikunnissa. Kiinteistöjen sisäiset verkot olivat pullonkaulana. Ei ollut mitään järkeä tuoda 100 Mbps talon ulkoseinään saakka, jos viimeinen yhteyspätkä käyttäjän luo ei pystynyt kantamaan kuin 2 Mbps.
DNA ja Finnet olivat 1. heinäkuuta aloittaneet toimintansa uusina yrityksinä. Se oli merkittävä tapahtuma Suomen telekom-ympäristössä, mutta se ei tarkoittanut, että kaikki olisi nyt sulaa sopua omistaja- ja kilpailuasioissa. ’Metsä-Finnetin näkökulmasta’ tätä uusjärjestelyä kuvattiin näin:
Suomessa oli nyt kolmen toimijan sijaan neljä teleoperaattoria, ”kaikilla erilaiset kiinnostuksen kohteet ja toimintamuodot”. Itsenäisten, alueellisten Finnet-yhtiöiden ryhmä jatkaisi edelleen alueidensa vahvana investointimoottorina samalla, kun ne edustivat alueellista alihankkijateollisuutta. Vanha Finnet jakautui uuteen Finnetiin, jonka liikevaihto oli 370 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 1770, ja uuteen DNA:han, joka sisälsi vanhan DNA:n ja viisi aiempaa puhelinyhtiötä.
”Kun DNA aikoinaan perustettiin, sillä haluttiin estää Suomen markkinoiden jakautuminen kahden kilpailijan kesken. Se on nyt saavutettu; alueelliset toimijat voivat luoda omia kontakteja mobiilioperaattoreihin markkinatilanteen mukaan. Itsenäisten puhelinyhtiöiden pääoma voidaan näin ollen irrottaa DNA:sta ja käyttää
omien alueiden televiestintäpalvelujen kehittämiseen”, PPO:n toimitusjohtaja Pauli Korpi-Tassi kuvasi asiaa lehdistötiedotteessa.
Olennaisena muutoksena uusi DNA oli suunnilleen kaksi kertaa vanhaa suurempi, koska viisi alueellista yhtiötä oli apportoinut kiinteän toimintansa sille. Se kasvatti näiden viiden yhtiön omistusosuutta, kun taas DNA:n muiden omistajien omistusosuus (suunnilleen) puolittui. JNT oli omistanut vanhasta DNA:sta runsaat 1,6 prosenttia, mutta 1. heinäkuuta jälkeen omistusosuus oli runsaat 0,8 prosenttia.
JNT:n linjana oli hyvin selkeästi pysyä alueellisena yhtiönä. Mutta entä naapuriyhtiöt VLP ja KP? Kuten aiemmin on kerrottu, VLP:tä oli hyvin aktiivisesti yritetty saada siirtymään Atlas-ryhmän puolelle. Jos VLP todella vaihtaisi leiriä, JNT jäisi hyvin yksin pohjalaiseen maisemaan.
VLP sai v. 2007 uuden operatiivisen johdon, ja sillä saattoi ajatella olevan merkitystä asialle. Pitkäaikainen toimitusjohtaja Erik Sjöberg jäi eläkkeelle ja uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Timo Cavén, jolla oli IT-meriittejä muun muassa TietoEnatorilta. Cavén astui työhönsä 1. marraskuuta. Valinnasta pantiin merkille, että Cavén oli helsinkiläinen ja että hänen voitiin tuskin katsoa tuntevan Pohjanmaata kovin syvällisesti.
VLP oli Erik Sjöbergin viimeisinä toimitus-
johtajavuosina alkanut siirtää painopistettä televiestinnästä IT-operaattoriksi muun muassa v. 2006 perustetun tytäryhtiö VLP Invest Oy:n toteuttamien yrityskauppojen kautta. Oli selvää, että tämä suunta sopi Timo Cavénille. Ensimmäisessä toimitusjohtajan katsauksessa vuosikertomuksessa 2007 hän korosti kasvua ja kehitystä kohti monialaista konsernia ja julisti, että ”pienten paikallisten ja alueellisten toimijoiden aika alkaa olla ohi”.
JNT:n joulukuun kokouksen pöytäkirjassa todetaan, että ”operatiivisesta yhteistyöstä” KT:n ja VLP:n kanssa oli käyty keskustelua kokouksessa KP:n toimitusjohtajan Bo Eklundin kanssa. Pidettiin itsestään selvänä, että aloite oli tullut VLP:n uudelta johdolta.
Hallituksen pöytäkirja paljastaa KP:n hallituksen ilmoittaneen myönteisestä kiinnostuksestaan yhteistyön lisäämiseen. JNT vastasi, että operatiivista yhteistyötä voitaisiin tehdä normaalien liiketaloudellisten sopimusten puitteissa eikä se vaatinut erityisiä omistusjärjestelyjä. JNT:n hallitus vielä tarkensi selvyyden vuoksi, että yhteistyö VLP-konsernin kanssa normaaleilla liiketaloudellisilla perusteilla sopi hyvin, mutta ”mitään keskusteluja ei käynnistetä osakkeiden ostosta/myynnistä”.
Kaikenlaista oli menossa – yhtenä osoituksena siitä helsinkiläinen Lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy tarjosi kaikille JNT:n omistajille lähettämässään kirjeessä ostavansa JNT:n osakkeita 520 eurolla kappaleelta (oikeastaan kymmenen osaketta à 52 euroa). Jakobstads Tidning teki asiassa tutkimuksia ja kirjoitti, että lakiasiantoimiston epäillään toimivan bulvaanina jollekin kolmannelle osapuolelle. Toimisto oli myös aiemmin ollut kiinnostunut JNT:n osakkeista.
Maria Höglund kertoi lehdessä omistajien reaktioiden olleen lähinnä epäröiviä. Muutamat miettivät, täytyykö heidän tosiaan myydä osakkeensa. Niin ei tietenkään ole, hän huomautti. ”Jos haluaa myydä osakkeensa, voi itse valita, kenelle sen myy. Puhelinyhtiö ostaa nyt osakkeita samaan hintaan kuin Asiakasturva.”
JT kirjoitti kirjekampanjan olevan ”arkipäivää” lakiasiantoimistolle. Se oli seitsemän viime vuoden ajan ostellut puhelinyhtiöosakkeita eri puolilla Suomea. Mutta yritys ei ollut saanut imartelevaa mainosta kaikilta tahoilta. Ja kun JT:n toimittajat pyrkivät tavoittamaan lakiasiaintoimiston toimitusjohtajaa, häntä ei tavoitettu yhdestäkään toimiston 22 puhelinnumerosta.
Yhtiökokouksen myöntämä valtuutus omien osakkeiden hankintaan tuli vuoden mittaan ahkeraan käyttöön. JNT osti 2300 omaa osakettaan v. 2007 hiukan alle 50 euron keskihintaan.
Marian galleria: Tomas Hellqvist
”Iloinen ja humoristinen tietotekniikan spesialisti, joka pitää haasteista.”
Marian galleria: Tomi Jansson
”Järjestelmällinen ja määrätietoinen myyjä, joka mielellään omaksuu uusia asioita.”
Marian galleria: Sture Cederberg
”Sture huolehtii pirteänä ja iloisena tietoverkkojen toiminnasta ja kehittämisestä.”