Vuonna 2012 JNT juhli 125. syntymäpäiväänsä. Vuosikertomus mainitsee toki juhlavuoden, mutta muuten vuosikertomus on silmiinpistävän samankaltainen edellisvuotisiin verrattuna. JNT:n oli nostanut asemiaan lähes kaikilla toimintansa osa-alueilla. Yhä useammat asiakkaat käyttivät JNT:n palveluita, markkinaosuudet kasvoivat, tekniikkaa oli päivitetty ja kuituverkkoa laajennettu. JNT:n liikevaihto oli ennätyssuuri ja kannattavuus hyvä, mikä loi mahdollisuuksia huomattaviin investointeihin kuiturakentamisessa ja mahdollisti myös jatkopanostuksia tulevaisuudessa.
Haasteita on luonnollisesti paljon, ja Maria Höglund totesi: ”Ala on voimakkaassa muutostilassa, jolloin vanhoja liikemalleja käsitellään uudelleen. Myös uudet tekniikat ja palvelut vaikuttavat asiakkaiden arkeen ja alan rakenteisiin. [...] Jotta pystymme navigoimaan oikein kaiken tämän keskellä, tarvitaan tasapuolisesti sekä nopeita päätöksiä että pitkäjänteisyyttä. On keskityttävä olennaiseen, muistettava tehtävämme...”
Hän nosti esiin trendin, jossa yhä useammat ovat jatkuvasti verkossa. Yrityksissä ja kodeissa on yhä enemmän älykkäitä laitteita, mikä hämärsi kiinteiden ja mobiilien liittymien sekä laitetyyppien ja palveluiden rajoja: TV- laitteissa on Internet-integrointi, tabletit yhdistävät puhelinten, tietokoneiden ja televisioiden ominaisuuksia, älypuhelimissa on monia erilaisia
ominaisuuksia...
Etenkin TV-kehitys edesauttoi JNT:n liiketoimia v. 2012. Kaapeli-TV- liittymien, maksu-TV-pakettien ja IP-TV- liittymien määrät kasvoivat. Lisäksi vuoden lopussa JNT ja Teerijärven keskusantenniosuuskunta solmivat sopimuksen, jossa Teerijärven keskustan kaapeli-TV-verkko siirtyisi JNT:n vastuulle huhtikuusta 2013 alkaen.
VoIP-liittymien osuus JNT:n kaikista puhelinliittymistä oli vuoden lopussa 25 prosenttia. IT-tukipalvelujen ja niihin liittyvän laitteiston myynti kasvoi peräti 17 prosenttia. Kuluttajille suunnattu
laitteistomyynti kasvoi 9 prosenttia.
Kuituasiakkaiden määrä lisääntyi edelleen nopeasti. Vuoden lopussa 52 prosentilla kaikista JNT:n verkkoon kuuluvista kotitalouksista oli kiinteistössään kuituliittymä. 39 prosenttia laajakaistaliittymistä toteutettiin kuidun avulla. Vuoden aikana toimitettiin yhä enemmän kapasiteettia muille operaattoreille, lähinnä liikkuvan laajakaistan toimittamista varten.
Kaikilla ei sujunut asiat yhtä hyvin kuin JNT:llä. Jatkokertomus menestyvän 450 MHz-kaistan luomiseksi saavutti vuoden 2012 lopussa pisteen, jossa surkea Flash ODFM -tekniikka voitiin viimein vaihtaa CDMA:han. Se oli kansainvälisesti havaittu hyväksi, mutta Suomessa se oli uutta.
Tämänkaltainen tekniikanvaihto oli harvinaista, ja ala seurasikin sitä uteliaana. Kaikille asiakkaille lähetettiin uudet CDMA-modeemit ennen vaihdosta, ja kahden viikon ajan 20. marraskuuta – 3. joulukuuta näitä kahta järjestelmää käytettiin rinnan, minkä jälkeen Flash-tekniikka otettiin käyttöön 4. joulukuuta vastaisena yönä. ”Nyt viimein on tullut hetki, jolloin puheista tulee totta ja Datama nostaa @450-palvelun tasoa koko maassa”, vt. toimitusjohtaja Leena Kaunisto julisti.
Tämäntapaiset julistukset kuuluvat toimitusjohtajan rooliin, mutta todellisuus oli tyly. Viestintävirastolle alkoi saapua ilmoituksia
TV-lähetysten vastaanoton häiriöistä. Sehän ei sinänsä ollut mitenkään ainutlaatuista, mutta ilmoitusten suuri lukumäärä oli poikkeavaa. Paljastui, että CDMA-signaalit ja maanpäälliset TV-signaalit häiritsivät toisiaan.
Viestintävirasto ilmoitti 18. joulukuuta kipakkaan sävyyn, että Datamen on saatava ongelmat kuriin. Häiriöiden syiden löytämiseksi oli tehty joukko mittauksia. Tukiasemia oli suljettu. Ulkopuolisia asiantuntijoita oli kutsuttu avustamaan
antenniasentajia ja loppukäyttäjiä.
Vuoteen 2013 siirryttäessä virhediagnoosi oli edelleen epäselvä. Lumisade aiheuttaa joskus häiriöitä TV-lähetysten vastaanottoon, ja tuohon vuodenaikaan lumisade ei ollut harvinaista. ”Mutta laajakaistainen 450- verkko voi myös aiheuttaa häiriöitä, jos verkon tukiasema sijaitsee lähellä TV- signaalien vastaanottopaikkaa, jos TV- lähetin sijaitsee kaukana ja jos TV- vastaanoton antenni on suunnattu 450- verkon tukiasemaa kohti. Jos lisäksi TV:n vastaanottojärjestelmään on kytketty laajakaistavahvistin, TV-kuva voi kadota lähellä sijaitsevan tukiaseman voimakkaan signaalin vuoksi.”
Myös Wimaxin näkymät olivat nyt synkät. Useimmat operaattorit ilmaisivat enemmän tai vähemmän selkeästi aikovansa poistaa Wimax- tekniikan käytöstä. Tekniikka oli vanhentunut eikä varaosia enää saanut. Tukiasemia oli jo purettu. YLEn raportissa Hannu Väänänen, Savonlinnan entisen puhelinyhtiön, nykyisen Blue Lake Communicationsin kehitysjohtaja selitti, ettei Wimaxin ympärille ollut koskaan kehitetty ’ekosysteemiä’. Reportaasissa todettiin EU:n ja kuntien runsaiden tukirahojen olleen yhtenä syynä siihen, että Wimaxiin oli aikoinaan investoitu.
LTE-tekniikka on 4G-pelin voittaja, kuten tässä kertomuksessa on aiemmin todettu, ja se sai ensi-iltansa Vaasassa v. 2012 Elisan ja TeliaSoneran johdolla.
Nämä kaksi ilmoittivat siirtyvänsä 4G-tekniikkaan myös Pietarsaarenseudulla vuoden 2013 puolella; ei kuitenkaan vielä DNA.
Viikko ennen joulua ala sai kuulla vuoden järisyttävimmän uutisen. Elisa osti PPO:n eli suurimman Finnet-ryhmän jäljellä olevista yhtiöistä. Kauppa kattoi myös PPO:n omistusosuuden Kymen Puhelimestä (46 %) ja Telekareliasta (67 %). Hinta oli 101 miljoonaa euroa. Kauppa koski noin 70 000 laajakaista-asiakasta, 54 000 julkisen
puhelinverkon asiakasta ja 35 000 kaapeli- TV-asiakasta. Näissä kolmessa yhtiössä oli kaikkiaan noin 470 työntekijää.
Kauppa koettiin järkytyksenä, koska PPO:ta ja sen toimitusjohtajaa Pauli Korpi-Tassia oli pidetty Elisan vannoutuneena vastustajana. Nyt Korpi-Tassi oli siis itse ollut mukana ajamassa yhtiönsä myyntiä ’viholliselle’. Kauppa yllätti monet myös PPO:n kotikentällä Ylivieskassa; monet kysyivät, miten näin oli voinut käydä.
Liiketoimen seurauksena Elisa sai nyt jalansijaa Finnet-liittoon niiden yhtiöiden osakkaana, joita liiton jäsenet omistivat erilaisina kokoonpanoina.
Finnet-liiton valtuuskunta piti kokouksen juuri ennen kauppaa. Sen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Anvian edustaja Bengt Beijar. Maria Höglund valittiin uudelleen liiton hallitukseen. Finnet- liitossa oli ennen PPO-Elisa-kauppaa 28 yritystä ja runsaat 2 500 työntekijää.
Joulukuussa ruotsinkielinen TV- ohjelma Spotlight kiinnitti huomiota valokuituverkon rakentamiseen Suomessa. Ohjelma väitti laajentamisen sujuvan aivan liian hitaasti. Harvat uskoivat, että koko maahan saataisiin 100 megabitin yhteydet vuoteen 2015 mennessä, kuten edellinen hallitus oli v. 2008 luvannut. Valtio oli varannut kuituverkon laajentamiseen 66 miljoonaa euroa, mutta summasta oli käytetty vain viisi miljoonaa.
Spotlight ei maininnut JNT:n aluetta, mutta kuten aiemmin on käynyt ilmi, JNT:n alue ei toisaalta edustakaan Suomen keskivertotilannetta. Håkan Löfqvist totesi Viestintäviraston tilastojen nojalla, että JNT-alue – jolla asui alle prosentti Suomen väestöstä – oli vuoden 2012 kesäkuun loppuun mennessä rakentanut peräti 6,2 prosenttia Suomen FTTH-liittymistä, ja siis ilman julkista tukea.
PÖF aktivoitui vuosina 2011–2012 oman kuntansa johdon suuntaan. Esiin nousi kysymys, mitä tapahtuisi, kun Pedersören sopimus JNT:n kanssa kuituliittymistä kunnan kiinteistöihin päättyisi vuoden 2012 lopussa.
Kesäkuussa 2011 kunnanvaltuusto myönsi PÖF:lle kunnan varoista 45 000 euroa ja antoi kunnan takuun 200 000 euron lainalle kuidun vetämiseksi Lappforsin ja Lillbyn välille, ja mahdolliselle jatkolle Sisbackaan. Työ alkoi loppusyksystä. Kuten on käynyt ilmi, kunta oli aiemmin taannut PÖF:n velkoja 400 000 euron arvosta.
JNT:n reaktio oli, että kuntapolitiikot tietenkin voivat suvereenisti tehdä haluamiaan päätöksiä. Se kuitenkin hämmästytti, ettei missään kohtaa viitattu siihen, että JNT oli jo useita vuosia aiemmin rakentanut kuituverkon yhdistämään juuri Lillbyn, Lappforsin ja Sisbackan.
Kesäkuussa 2012 Pedersören kunta allekirjoitti yhteistyösopimuksen PÖF:n kanssa.
Asia tuli kunnanhallitukseen kiireellisenä, vaikka neuvottelut PÖF:n kanssa olivat jatkuneet jo yli vuoden. Sopimuksen perusajatuksena oli, että kunnalla ”on toimintaansa varten tarve rakentaa verkko omalla ns. mustalla kuidulla. Osuuskunta toimisi verkon rakennuttajana, minkä arvioitiin tuottavan synergiaetuja osuuskunnan rakentaman kattavan kuituverkon toteutuksen kanssa.” Kunnan ja kuituosuuskunnan edustajien muodostama työryhmä johtaisi ja koordinoisi verkon rakentamista.
Tämäkin pantiin JNT:llä merkille tietyllä
hämmästyksellä. JNT oli aiemmin vetänyt Pedersöressä kuidun kaikkiin kunnan kiinteistöihin, joissa tarvetta oli. Nyt käynnistettiin jälleen uuden verkon rakentaminen. Kiinteistöjen kuitukapasiteetti olisi näin ollen ”ylenpalttinen”, kuten yksi kommentti kuului. Selkokielellä ylimitoitettu.
PÖF:stä tuli tästä lähtien siis verovaroin tuettu kilpailija JNT:lle. Yksi jos toinenkin kysyi, miten JNT pystyi siitä huolimatta tarjoamaan hyvin paljon alhaisemman hinnan liittymälleen.
Håkan Löfqvist nostaa esiin kilpailun myönteistä puolta. ”Se saa meidät JNT:llä jatkuvasti kuuntemaan tarkalla korvalla asiakkaita.”
JNT:n toiminta kiinnostaa tietenkin myös alihankkijoita. Moni paikallinen ja valtakunnallinen toimija haluaa tehdä yhteistyötä JNT:n kanssa, mikä on vaikuttanut hintakuvaan positiivisesti. Syksyllä 2012 käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen rakennustöistä solmittiin sopimukset Esari Verkkopalvelujen, Empowerin ja T:mi Kim Enan kanssa. Sen lisäksi Ostromap tekee kartoitustehtäviä ja jonkin verran suunnittelutöitä JNT:lle.
Valokuidusta jaettiin v. 2012 lukuisia tiedotuspaketteja joka puolelle JNT- aluetta. Uudenkaarlepyyn kolmen ’demonstraatiopäivän’ aikana satakunta uusikaarlepyyläistä tutustui kuitukysymyksiin. Åvistin kuitukokouksessa oli
hyvä tunnelma ja kokouksen päätteeksi kuitutiimi vei väen tutustumaan kylän JNT-keskukseen. Sundbyssä/Karbyssä kokoukseen saapui suuri joukko kuulijoita, ja JNT-tiimi ilmoitti kylän olevan periaatteessa ’toimitusvalmis’.
Markbyssä ja Nordanåssa pidettiin lokakuussa kaksi ikimuistoista kokousta. Markbyläiset olivat aiemmassa kokouksessa suhtautuneet JNT:hen myönteisesti, mutta nyt NU-net oli tässä välissä ollut asialla. Kymmenkunta markbyläistä saapui kokoukseen ja ilmoitti kiinnostuksestaan, mutta juuri ennen JNT:n kokousta kylän kaikkiaan 42
kotitaloudesta 21 oli solminut sopimuksen NU-netin kanssa. ”Emme tiedä, mitä olisimme voineet tai mitä meidän olisi pitänyt tehdä toisin”, JNT-tiimi kommentoi itsekriittisesti jälkikäteen ja hämmästeli, ettei JNT:n huomattavasti alhaisemmalle hinnalle (1590 euroa vs. NU-netin 2250 euroa) ollut ilmeisesti annettu arvoa.
Nordanåssa JNT-tiimi sai tilaisuuden kuunnella ensin PÖF:n esityksen ennen omaansa. ”Meille jäi se käsitys, että he [PÖF:n edustajat] olivat kunnan lahja asukkaille ja että verkko täytyy ehdottomasti omistaa itse, jotta valinnanmahdollisuudet säilyisivät. Koska me esittelimme konseptimme myöhemmin, heidän väitteisiinsä oli helppo vastata.”
PÖF oli kutsunut Nordanån kokoukseen myös Ulf Grindgärdsin, joka kertoi Pohjanmaan liiton roolista eri kuituhankkeissa ja kertoi Kristiinankaupungin kuituverkon kokemuksista. JNT-tiimin kommentti: ”Hyvä ja asiallinen eikä maalailtu odotuksia, joita ei pystytä täyttämään.” Seuranneessa keskustelussa yksi PÖF:n edustajista totesi, että nyt tosiasiat tuntien (eli JNT:n kiinnostuksen kuiturakentamiseen) osuuskunnan perustaminen oli ollut tarpeetonta.
JNT:n osalta vuoden mielenkiintoisin aloite koski Evijärveä, josta yksikään kuituoperaattori ei vielä ollut kiinnostunut. Håkan Löfqvist teki pari tunnustelumatkaa Evijärvelle, jossa hän kyseli kuituasiaa kohtaamiltaan ihmisiltä ja koputti yrittäjien oville. Matkat osoittivat JNT:n olevan oikeilla jäljillä. JNT sai hyvän lähettilään Janne Kultalahdesta, joka johti Jannen Konetta. Evijärveläisten kuitukiinnostus päätettiin selvittää järjestelmällisellä markkinatutkimuksella.
Vuoden lopussa vaikutti selvältä, että JNT:n pitäisi vuonna 2013 panostaa reippaasti Evijärveen.
1. lokakuuta 2012 oli historiallinen päivä. Silloin JNT:n toimiluvan saannista oli kulunut tasan 125 vuotta. Samana päivänä myös poistettiin käytöstä 100677x-tyyppiset numerot, joita oli käytetty valintaisiin modeemiyhteyksiin.
JNT:n epävirallinen 125-vuotispäivä oli jo 9. elokuuta 2012. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, yhtiö aloitti puhelinliikenteen Pietarsaaressa salaa viranomaisilta 9. elokuuta 1887 kolmentoista asiakkaan puhelinverkossa. JNT on näin ollen Suomen neljänneksi vanhin edelleen toimiva puhelinyhtiö. Merkkivuotta juhlistettiin monin eri tavoin, muun muassa seminaarilla, lehdistökonferenssilla, elokuvateatterissa esitettävällä mainosfilmillä, erilaisilla tarjouksilla asiakkaille ja tämän tarinan ensimmäisen osan julkaisulla.
Aiemmissa luvuissa on kerrottu JNT:n
tekemistä valinnoista eri tilanteissa. Miten Maria Höglund kommentoi yhtiön tulevaisuuden lähtökohtia?
”Meidän strategiamme perustuu itsenäisyyteen, mutta se ei toki tarkoita sitä, että osaamme tai haluamme tehdä kaiken itse. Käytännössä
teemme strategista yhteistyötä monien kumppaneiden kanssa ja yritämme olla sitomatta itseämme vain yhteen ainoaan kumppaniin tai ryhmään. Esimerkiksi TV- palveluissa teemme tiivistä yhteistyötä sekä Anvian että Ålcomin kanssa. Muita yhteistyön esimerkkejä ovat pohjoismainen OneStream, Ficix ja Länsilinkki.”
Lisäksi NetixOpen-konsepti on ollut tärkeä, vaikka se sinänsä toimii vain tietyiltä osin. Maria Höglund: ”NetixOpen on tuonut ja edelleen tuo meille monia mielenkiintoisia tapauksia, ja se on avannut ovet palvelujen toimittamiseen moniin
kuituosuuskuntiin. Se on antanut meille legitimiteettiä yhtiönä, joka kulkee osaamisen kärkijoukoissa.”
”Meillä on useita asiakkaita toisten verkoissa, ja se johtuu tietenkin siitä, että palvelumme kiinnostavat asiakkaita. Mutta nämä asiakassuhteet eivät olisi mahdollisia ilman toimivaa mallia, jolla palvelut toimitetaan ja tekninen/ käytännöllinen/ taloudellinen vastuu jaetaan verkkoyhtiön ja palveluntoimittajan kesken”, hän lisää.
William Lindén: ”Jostain syystä olemme JNT:llä ja Multi.fi: ssä kulkeneet usein omia teitämme ja teemme niin edelleen. Monet ideoista, suunnitelmista ja hankkeista ovat käytännössä jääneet toteuttamatta. Valitettavasti emme ymmärtäneet dokumentoida toteuttamatta jääneitä ideoitamme. Osasta olisi voinut kehittyä tosi hyviä juttuja, kun taas toiset olivat ehkä liiankin villejä ollakseen realistisia...”
Tämän kertomuksen yhtenä hypoteesina on, ettei menestys ole sattumaa. Ei ainakaan jos yhtiö onnistuu tuulisessa ympäristössä luovimaan menestyksellisesti 125 vuotta.
JNT:n maailma voi näyttää perustuvan näennäisesti mahdottomalle yhtälölle. JNT:n täytyy toimia superpaikallisesti – ja samalla pysyä superglobaalisuuden vauhdissa. Ja pelata korttinsa oikein ikiaikaisessa kilpailijoiden ja toimittajien välisessä pelissä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. JNT:n päivittäisillä päätöksillä, isoilla ja pienillä, on kaikilla vaikutuksensa tulevaisuuteen. JNT elää tavallaan kahta eri elämää. Yhtä nykyisyydessä ja yhtä tulevaisuudessa. Kuten otsikossa sanotaan, JNT:n tulevaisuus on nyt.
Se on myös yhtenä syynä siihen, että tämä kertomus on johdonmukaisesti pyrkinyt seuraamaan muutamia tekniikan kehityksen trendejä. Tekniikka on JNT:lle sekä ratkaisu että ongelma. Samalla hetkellä kun uusi tekniikka otetaan käyttöön, se alkaa vanhentua.
Kuten kertomuksesta on käynyt ilmi, JNT:n pääasiallisena laitetoimittajana 125 vuoden ajan toiminut, yksitoista vuotta sitä vanhempi yritys Ericsson on sekin joutunut sopeutumaan tekniikan kehitykseen. On pitänyt uskaltaa etsiä uutta. Ja ymmärtää bisnestä – sitä taitoa tarvitaan, jotta voi kieltäytyä myös sellaisista ideoista ja tuotteista, joihin on itse valtavan ihastunut.
Ericsson, samoin kuin JNT keskittyivät alun perin pelkästään puhelintekniikkaan, ja niille on esimerkiksi ollut suunnaton haaste ymmärtää, mitä Internet on ja mitä se vaatii. Ericssonin toimitusjohtaja Carl-Henric Svanberg totesi v. 2009:
”Helposti voi ajatella, että hallitsemme Internetin. Mutta miten saamme Internetin sovitettua meidän tapaamme toimia Ericssonilla? Ymmärrämmekö, miten Internet on muuttanut julkisuuden ja yksityisyyden rajaa ja sitä kautta
elämäntapaamme? [...] Ennen vuotta 1920 useimmat ihmiset elivät tiiviisti yhdessä. Perheet olivat suuria ja tilaa vähän. Yksityiselämää ei paljon ollut. Nyt olemme Internetin myötä palanneet siihen. Jatkuva saavutettavuus, rajattomuus ja tuttavallinen puhetapa muokkaavat persoonallisuutta. Jos emme ymmärrä Internet-sukupolven ajattelutapaa, emme rakenna oikeanlaisia toimintoja ratkaisuihimme...”
”Yhteenvetona, historiallisesta näkökulmasta, olemme tekniikan kehityksessä siirtyneet paikallisista standardeista ja paikallisesta lähtökohdasta globaaleihin standardeihin ja paikalliseen lähtökohtaan”, Carl-Henric Svanberg sanoo.
Hänen kollegansa, useaan kertaan tässä kertomuksessa mainittu Marie Westrin korostaa ajoituksen merkitystä päätöksenteossa: ”Täytyy olla edellä kilpailijoita. Mutta ei liian paljon edellä. Silloin ei voi ottaa riittävää maksua siitä, mitä tarjoaa. 3–6 kuukautta ennen kilpailijoita on sopiva, vuosi on liikaa. Lyhyet toimitusajat ovat kaiken A ja O, oikean tuotantovauhdin löytäminen. Silloin voi tehdä päätökset oikeaan aikaan. Ja silloin saa enemmän aikaa tuijotella kristallipalloon.”
Riippuu kulttuurista, onnistuuko yritys pitkäjänteisesti ajoituksessa. ”Yritykseen kertynyt systeemiosaaminen on korvaamattoman arvokas voimavara meillä Ericssonilla. Se on imeytynyt seiniin eikä sitä voi komentaa esiin. Olemme vuosien saatossa oppineet, missä kohtaa järjestelmässä ja prosessissa erityyppiset päätökset on tehtävä.”
Opetuksena on, että kulttuuri voittaa aina strategian, vaikka strategia olisi muotoiltu miten komeasti tahansa.
Mitä JNT:n kulttuurista voidaan sanoa? Siinäkin asiassa kannattaa nostaa katsetta ympäröivään yhteiskuntaan. JNT ei ole eristyksissä oleva saari, vaan päinvastoin saman maailman ilmentymä, jossa se toimii. Miltä se maailma näyttää?
Yksi tekijä on aivan ilmeinen: JNT-alueen nörttiysaste on korkea. Kuten tämä kertomus on osoittanut, JNT on kahdenkymmenen viime vuoden aikana ollut eri tavoin edelläkävijä Internet-maailman omaksumisessa ja sen hyödyntämisessä. Glenn Häger, Multi.fi:n perustaja, on siitä yksi esimerkki. SoCS-yhdistys, josta tuli koulu kokonaiselle laumalle nuoria pietarsaarelaisia, jotka nykyään työskentelevät eri IT-yrityksissä ympäri maailmaa, on toinen esimerkki. JNT:n aktiivisuus omien IT-ratkaisujen kehittämiseksi on kolmas.
Mutta tätä voi samalla kuvata myös osana laajempaa perinnettä. Lyhykäisyydessään suuri osa IT- yhteiskuntaa perustuu tekijöille, jotka ovat jo pitkään olleet itsestään selviä pohjalaismaakunnassa. Yksi on suhtautumistapa ideoihin.
Kenelläkään ei ole yksinoikeutta ideaan; ja ennen kaikkea, kukaan ei voi yksin sitä toteuttaa. Osaamisen ja tiedon jakaminen muille on itsestään selvää, koska silloin voi edistää yhteistä hyvää.
Kuten edellä on käynyt ilmi, koko nykyaikainen matkapuhelinala kehittyi vastaavankaltaisella arvopohjalla. Yksikään tuhansista ensin NMT- ja sitten GSM-tekniikkaa kehittäneistä insinööreistä ei hakenut ainuttakaan patenttia. Koko teknologiaa kehitettiin jättimäisessä ja omaa etua tavoittelemattomassa yhteistyössä ja
asetettiin vapaasti ja ilmaiseksi koko maailman käyttöön.
(Seurauksena oli kuitenkin katkeria oppirahoja, kun amerikkalaiset yritykset myöhemmin väittivät keksineensä asioita, jotka olivat olleet käytössä jo NMT- ja GSM- tekniikoissa. ”Opimme vähitellen Motorolalta ja Qualcommilta, että meidän täytyy alkaa hakea patentteja. Jos emme hakeneet niitä itse, joku toinen teki sen ja alkoi riidellä tekijänoikeuksista”, Ericssonin entinen tekniikkajohtaja Jan Uddenfeldt sanoo. Useammin kuin kerran kävi niin, että pohjoismaiset teletekniikan kehittäjät joutuivat kaivelemaan vanhoja papereitaan osoittaakseen, että he olivat jo aiemmin kehittäneet ratkaisut, joita amerikkalaiset väittivät omikseen.)
Köyhänä mutta kätevänä maalaispoikana syntynyt Lars Magnus Ericsson ei paljon piitannut patenteista. Hän haki niitä kyllä itsekin, mutta käsitteli niitä käytännönläheisesti. Kun hän sai kuulla, että Helsingissä ja Kristianiassa (Oslossa) kopioitiin hänen patentoimiaan ratkaisuja, hän toivotti kilpailijat tervetulleiksi kommentoimalla, että paras tuote varmasti voittaisi.
Nykypäivän matkapuhelin sisältää tuhansittain patentteja, mikä on saanut valmistajat ymmärtämään vahvan patenttisalkun tärkeyden. Erityisen arvokkaita ovat strategisesti estävät patentit (standard- essential patents, ns. SEP-patentit) eli patentit, joista kaikki valmistajat ovat
riippuvaisia voidakseen sisällyttää tietyn toiminnon tuotteisiinsa. Yhtiöiden patenttipolitiikan kulmakivenä on sen vuoksi ’kauppataseen’ ylläpitäminen siten, että ne saavat ainakin yhtä paljon lisenssituloja kuin ne joutuvat maksamaan.
Tärkeänä opetuksena on, että patentit kehittyvät parhaiten, kun ne liittyvät todellisiin tarpeisiin, Jan Uddenfeldt sanoo: ”Patentissa on usein kyse erilaisten tietokokonaisuuksien yhdistämisestä. Jos käytännön tarvetta ei ole, patentti jää huitaisuksi pimeään. Mutta jos kulkee tapaamassa asiakkaita, näkee tarpeita, joita kukaan muu ei näe.”
Tässä kertomuksessa on mainittu pohjalaisen perinteen muutamia peruspilareita. Joka-
miehenoikeus – itsestäänselvyys meille mutta ’mahdoton’ monissa muissa kulttuureissa. Julkisuusperiaate – tieto ja päätöksentekoprosessit, joilla on yhteistä merkitystä, tulee olla kaikkien saatavilla. Talkooperinne – toisia autetaan tehtävissä, jotka ovat liian suuria yhdelle. Tee-se-itse –asenne, itsestään selvä ja välttämätön omavaraistaloudessa elävälle talonpojalle – mutta ei mikään itsestäänselvyys asiantuntijalle kaupunkilaisympäristössä. Ja nykyajan esimerkki: open source, avoin lähdekoodi, luonnollisena työmenetelmänä.
Näiden tekijöiden yhtäläisyydet ovat silmiinpistäviä, ja niiden yhteenlaskettu voima on valtava.
Tämän kertomuksen loppuväitteenä on, että JNT:n vahvuudet perustuvat tähän kulttuuriin. Yhdessä JNT:n julkilausuman pyrkimyksen eli paikallisyhteisön parhaaksi työskentelyn kanssa ennuste on hyvä myös sille, että JNT pystyy toimimaan menestyksellisesti vielä kauan.
Menestys ei ole sattumaa, mutta myös kääntäen, sen vastakohtakaan ole sitä. Toistuvat epäonnistumiset eivät nekään ole sattumaa. Menestyminen vaatii jatkuvaa työtä ja toiminnan pohtimista. Jos JNT heittäytyy välinpitämättömäksi ja kadottaa juurensa, pitkä menestystarina voi päättyä nopeastikin.
JNT:n tarina toki jatkuu myös 125. vuoden jälkeen. Kurkistus vuoteen 2013 paljastaa joukon järisyttäviä uutisia.
Vuotta 2013 voidaan kuvata muun muassa vilkkaana yrityskauppojen vuotena. Syyskuun alussa brittiläisen Vodafonen ilmoitettiin myyvän amerikkalaisen Verizon Wirelessin 45 prosentin omistusosuutensa Verizon Communicationille 130 miljardilla dollarilla – mikä on alan suurin kauppa sitten vuoden 1999. Pian sen jälkeen Nokian ilmoitettiin myyvän matkapuhelintoimintansa Microsoftille 5,44 miljardilla eurolla.
JNT:n kannalta mielenkiintoisinta oli, että DNA oli heinäkuussa jälleen kerran hyvin lähellä omistajanvaihdosta. Neuvotteluja käytiin useiden mahdollisten ostajien kanssa, mutta niiden kerrottiin sittemmin päättyneen. Hintatasoksi arveltiin 1,3 miljardia euroa. Elokuun lopussa Riitta Tiuraniemi erosi DNA:n toimitusjohtajan virasta, vt. toimitusjohtajaksi tuli Jukka Leinonen.
Toinen tapahtuma – lähestulkoon ennalta-arvattavissa JNT:n tarinan lukeneille – on se, että Datame ja sen neljä tytäryhtiötä hakivat yrityssaneerausta elokuussa 2013. Yritys todettiin siinä yhteydessä raskaasti velkaantuneeksi. Asiakkaita oli vain noin 3000. Kannattavuuteen arvioitiin tarvittavan suunnilleen 40 000 asiakasta.
Vuonna 2013 Viestintävirasto vahvisti JNT:n aseman Suomen johtavana kuituyhteyksien rakentajana. Toki Utsjoki oli Suomen kunnista listan kärjessä, mutta täytyy muistaa, että siellä kuituverkko oli rakennettu sekä Suomen valtiolta että EU:lta saaduilla mittavilla avustuksilla.
Suomen kunnista sijoilla 2–5 ovat Pietarsaari, Uusikaarlepyy, Pedersöre ja Luoto eli JNT:n ydinalue. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, kuituverkko on sitä paitsi rakennettu pitkälti ilman tukirahoja. JNT:n näkökulmasta tärkeä alueellinen tapahtuma oli yhtiön ’perusinfrastruktuurin’ tulo kahteen uuteen kuntaan: Teerijärven kaapeli-TV-verkko siirtyi JNT:lle ja kuituverkon rakentaminen Evijärvelle alkoi.