TULEVAISUUS ON NYT
1987: Uuden maailman luominen
Nykymaailman luomispäivä voidaan ajoittaa vuoteen 1987. Tosin silloin tuskin kukaan kuvasi asiaa niin; vuosi oli vain yksi monien joukossa, mutta jälkikäteen pystyy löytämään useita perusteita sille, että jakolinja kulki juuri tässä vuodessa.
Paikallisella tasolla huomio kiinnittyi ennen kaikkea kahteen JNT:tä koskeneeseen asiaan. JNT:n maantieteellisestä laajuudesta heräsi keskustelua naapurialueella esitettyjen fuusioitumissuunnitelmien vuoksi. Ja satelliittitelevisio alkoi käydä mahdolliseksi yhä useammille.
JNT-väki keskusteli kuitenkin vuoden alussa ennen kaikkea yhtiön sisäisestä ongelmasta: kuka seuraisi teknisenä johtajana Herbert Michelsonia, joka monen vuoden palvelun jälkeen jäisi eläkkeelle?
JNT laittoi lehtiin työpaikkailmoituksen, ja siihen vastasi 12 hakijaa. Neljä kutsuttiin haastatteluun, ja 19. tammikuuta hallitus teki päätöksensä. Uudeksi tekniseksi johtajaksi valittiin Trygve Still. Syntynyt Pietarsaaressa v. 1947, työskennellyt vuodesta 1972 Vaasan Puhelimella, jossa hän oli vuosien mittaan edennyt osastopäälliköksi.
Naapureiden fuusio
Maantiede nousi teemaksi Kruunupyyn puhelinosuuskunnan vuosikokouksen yhteydessä
Kruunupyyn puhelinosuuskunnan vuosikokous huhtikuussa 1988, jolloin osuuskunta lopullisesti hyväksyi yhdistymisen Kokkolan Puhelimeen.
huhtikuussa. Osuuskunnalla oli väistämättä edessään laitteistonsa digitalisointi eivätkä sen resurssit riittäneet siihen. Osuuskunnan hallitus ilmoitti jo heti aluksi, että fuusio vahvemman kumppanin kanssa olisi realistisin ratkaisu. Mutta kysymys kuului: kenen.
Järkeviä vaihtoehtoja oli kolme: yhdistyminen Kokkolan Puhelin Oy:öön (KP), Posti- ja Tele- laitokseen (PTL) tai JNT:hen. JNT-vaihtoehto hylättiin kuitenkin pian – perusteena verkkoryhmäraja, jota suomalaisessa puhelinperinteessä pidettiin pyhänä. Muilta osin lähtökohtana oli Kruunupyyn kunnan kolmijako: Alavetelissä ja Teerijärvellä toimi PTL, Öjassa KP ja Kruu-
Vasemmalla linjaeristin jota käytettiin puhelinlangoissa.
Oikealla lisäkaiutin 70-luvulta.
nupyyn keskusta oli osuuskunnan hoidossa.
Keskustelua käytiin vilkkaasti tuttuun pohjalaiseen tyyliin teräväkielisine mielipidekirjoituksineen paikallisissa lehdissä. Muun muassa kunnanjohtaja Gösta Svenfelt otti kantaa PTL-vaihtoehdon puolesta ja sai sivustatukea PTL:n Vaasan piirin päällikkö Tapio Paarmalta, joka korosti, ettei PTL:ta voitu enää useiden modernisointien jälkeen pitää byrokraattisena laitoksena. Molemmat fuusioehdokkaat pitivät itseään parhaana takuuna ruotsin kielen aseman säilymiselle uudessa fuusioidussa yhtiössä.
Osuuskunnan päätöksentekoon vaadittiin kahden kokouksen päätös. Molempiin saapui
JNT:n satavuotisjuhla. Stig-Erik Hästö (oik.) esittelee valokaapelia Carl-Gustaf Sundellille ja Olavi Rautamolle.
runsaasti väkeä, ja vuosien 1987 ja 1988 kokousten äänestykset päättyivät suunnilleen samoihin lukuihin, 85-32 ja 89-38 KP:n eduksi. KP piti matalaa profiilia ja antoi kruunupyyläisten hoitaa keskustelua, mutta tavoitteena oli – kuten toimitusjohtaja Bo Eklund myönsi haastattelussa – saada koko Kruunupyyn alue Kokkolan Puhe-
limen hoitoon.
Asiassa oli erikoista se, että KP:n pääomistajana oli valtio. Yhtiön entinen pääomistaja Carl Hagström oli nimittäin myynyt 52 prosentin osakeosuutensa valtiolle vuonna 1962. Vaikka valtio kuuluikin omistajiin, yhtiötä hoidettiin kuitenkin käytännössä samoin periaattein kuin keskisuuren suomalaiskaupungin puhelinyhtiöltä saattoi odottaa.
Kruunupyyn fuusiointi tapahtui siis ilman JNT:n myötävaikutusta, mutta se toi selkeästi esiin myös JNT:n kannalta tärkeitä kysymyksiä. JNT sai asiassa lisäoppia, kun myös Kälviän puhelinyhtiö otti yhteyttä KP:een fuusiokeskustelujen käynnistämiseksi. Liitoksesta syntyi taistelu KP:n ja Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan (PPO) kesken: kumpi saisi kihlata Kälviän. Taistelussa oli monia mutkia kuin farssielokuvassa. PPO luuli valloittaneensa morsion itselleen, mutta muutamaa tuntia ennen häitä KP voitti pelin ja saattoi siis liittää myös Kälviän kunnan toimilupa-alueeseensa.
Kaapeli-TV-buumi
Kun satelliitti-TV-kanavia alettiin välittää JNT-alueella vuoden 1986 lopulla, asian saama huomio laajeni kuin renkaat vedessä. Yhtiö laati suunnitelman kaapeli-TV-verkon laajentamisesta Pedersöreen ja Luotoon vuosina 1987 - 1989. Suunnitelma koski 1360 tilaajaa; liittymä maksoi 4950 markkaa.
Maaliskuussa 1987 käynnistettiin neuvottelut Pietarsaaren Länsiantennin ja City-antennin kanssa. Toukokuussa oltiin sovittu ehdoista, joilla ne siirtyisivät JNT:n haltuun. Asia koski 1400 huoneistoa. Antenniverkko ja tekniset laitteet siirtyivät JNT:lle ilman rahakorvausta. Joka huoneistolta perittäisiin 300 markan liittymismaksu. Kahden vuoden kuluttua niiltä alettaisiin veloittaa PTL:n mukaista huoltomaksua.
Joulukuussa JNT merkitsi osakkeita Pietarsaaren Yhteisantenni Oy:stä ja vaati siinä yhteydessä yhtä hallituspaikkaa.
JNT:n keskittymisellä kaapelitelevisioon oli myös toinen seuraus. Yhtiössä ei ollut riittävää
Trygve Still nimitettiin JNT:n uudeksi tekniseksi johtajaksi työskenneltyään 15 vuotta Vaasan Puhelimessa.
kapasiteettia kaikkiin toiminnan edellyttämiin asennuksiin ja huoltotoimiin. Sen sijaan sitä oli R.F. Gustafsson Oy:ssä, jonka toim.joht. R.F. Gustafsson oli jo monta vuotta istunut JNT:n hallituksessa. Gustafsson esitti kysymyksen itse: oliko JNT:llä kiinnostusta ostaa Gustafssonin yhtiön antenniosasto?
Odd Trandem ja ensimmäinen GSM-terminaali, joka perustui GSM-testit voittaneeseen modulointiratkaisuun (ADPM), kuva talvelta 1987.
JNT:n hallitus keskusteli asiasta elokuussa. R.F. Gustafsson tarjosi JNT:lle kahta toimihenkilöä, neljää asentajaa sekä koneita ja työvälineitä, mm. kahta autoa, tavaravarastoa ja yhtiön hyvää mainetta (goodwill): Joihinkin asioihin pyydettiin tarkennusta, jonka jälkeen hallitus palasi asiaan syyskuussa. Se suhtautui ehdotukseen enimmäkseen myönteisesti, kaksi jäsentä kuitenkin ”hiukan varautuneemmin”.
Asian ratkaisi nelihenkinen neuvotteluryhmä. Kauppa toteutettiin 1. lokakuuta, ja JNT:n palvelukseen siirtyi viisi työntekijää. R.F. Gustafsson Oy:lle maksettiin korvauksena 1,3 miljoonaa markkaa, mikä sisälsi koneet ja varusteet.
Vuoden tärkein kysymys liittyi digitalisoinnin jatkamiseen. Hallitus tutustui heinäkuussa L.M. Ericssonin tarjoukseen, joka koski puhelin-, välitys- ja kaapelitelevisiolaitteita vuosille 1987 - 1990. Asian kuvauksessa puhuttiin ”kaikkien jäljellä olevien maaseutukeskusten digitalisoinnista sekä välitysverkon varustamisesta kuitukaapelilla puhelinliikennettä ja kaapelitelevisiota varten”. Keskustelujen syventämiseksi päätettiin vierailla Ericssonin pääkonttorissa Tukholmassa.
Hintaa tarkistettiin vierailun seurauksena. L.M. Ericssonin tarjous hyväksyttiin elokuussa. Hallitus totesi huolestuneena, että vuoden 1988 investointien arvioitiin nousevan peräti 75 prosenttiin liikevaihdosta.
Matkapuhelinviestintä?
Vuonna 1987 Trygve Still osallistui ensimmäisen kerran keskusteluihin asiassa, joka tuntui Pietarsaaren horisontista hyvin kaukaisilta mutta joka nopeammin kuin kukaan osasi ajate-
JNT:n hallitus v. 1987. Vasemmalta Sigvald Blomqvist, Gösta Karlsson, Börje Nygård (hallintoneuvoston edustaja), Rainer Gustafsson, Lars Holmström (puheenjohtaja), Hilding Nyman ja Leif Ingo.
llakaan muuttaisi maailmaa: matkapuhelinviestintä.
Keskusteluissa todettiin, että Suomen matkapuhelinliikenne kasvoi nopeammin kuin optimistisimmatkaan ennustajat olivat uskoneet. Pelkästään vuoden 1987 alkupuoliskolla PTL sai NMT-verkkoonsa 12000 uutta tilaajaa. Matkapuhelinliikenne ruuhkautui, ja ruuhka häiritsi liikennettä käytännössä päivittäin. Toinen NMT-verkko (900 MHz) oli otettu käyttöön keväällä, mutta se ei helpottanut vanhan NMT-verkon painetta, koska nämä kaksi verkkoa eivät pystyneet viestimään keskenään.
NMT-liikenteen suuri volyymi teki siitä hyvin
kannattavaa, mikä tietenkin nostatti reaktioita yksityisissä yhtiöissä, koska ne oli suljettu markkinoilta. Se oli turhauttavaa ennen kaikkea Helsingin Puhelinyhdistykselle (HPY), ylivoimaisesti suurimmalle yksityiselle puhelinyhtiölle. HPY:ssä paine nousi vuosi vuodelta 1980-luvulla – tilanteeseen piti saada muutos. Sekä liiketaloudellisista että strategisista syistä.
Mutta miten Posti- ja Telelaitoksen monopoliin pääsisi käsiksi? Monopolia pidettiin yleisesti yhtä järkkymättömänä kuin että aurinko nousi idästä ja että kylmä sota kuului osana luonnon järjestykseen.
Esimerkkinä Ruotsi
Lähistöllä oli kuitenkin vastaesimerkki, nimittäin Ruotsi. Siellä ei koskaan ollut muodollista puhelinmonopolia. Ruotsin talouselämän ’musta lammas’ Jan Stenbeck hyödynsi tätä syksyllä 1981, kun hän nopeasti ja röyhkeästi avasi matkapuhelinkilpailun Comvik-nimellä viikkoa ennen Ruotsin pitkään valmisteltua NMT-avausta. Comvikin (josta vuosien myötä kehittyi nykyinen Tele2) tarjous oli teknisesti joka suhteessa NMT:tä heikompi, mutta alhaisten hintojen ja raa’an markkinoinnin ansiosta Comvikistä tuli Ruotsin telelaitoksen pahin vihollinen.
Helsingin puhelinyhdistyksen ensimmäinen siirto tässä shakkipelissä oli hakemus matkapuhelinliikenteen harjoittamiseen koemielessä. Pyyntöön myönnyttiin kesällä 1984, mutta kuitenkin vain kahdeksalle kanavalle 450 MHz-kaistalla ja kahdelle kanavalle 160 MHz-kaistalla. Hakemus NMT-liikenteen hoitamisesta oman toimilupa-alueen rajoissa hylättiin. PTL saattoi korkeintaan myöntyä siihen, että HPY saisi rakentaa alueelleen oman matkapuhelinverkon rajalliselle asiakaspiirille.
Seuraavaksi HPY haki tulevan NMT900-liikenteen harjoittamista 512 radiokanavalla. Hakemus hylättiin – perusteluna oli, että taajuusalue oli jo varattu pohjoismaisille telelaitoksille. HPY toimitti uuden hakemuksen matkapuhelinliikenteen harjoittamisesta sen sijaan 862-890 ja 935-960 MHz-kaistoilla. Sekä Mobira (Nokia) että Ericsson tukivat hakemusta, mutta HPY jäi jälleen nuolemaan näppejään.
PTL iloitsi menestyksistään, mutta pelikentän muutoksia se ei voinut pysäyttää. HPY:n ensimmäinen voitto tuli, kun korkein hallinto-oikeus joulukuussa 1986 käsitellessään HPY:n valitusta PTL:n tekemästä NMT-hakemuksen hylkäämisestä siirsi asian edelleen hallitukselle. Tarvittiin periaatteellinen linjapäätös: saisiko toiminnan sääntelijä samalla olla toimija? Voisiko Posti- ja Telelaitos harjoittaa liiketoimintaa ja samalla päättää kilpailijoiden toimintaehdot?
Marian galleria: Johan Lindholm
”Vastuunsa kantava johtaja, joka ohjasi yhtiötä rautaisella kädellä ja huolehti henkilökunnastaan.”
