TULEVAISUUS ON NYT

Vuosi 1988 oli rohkeiden panostusten vuosi. 1980-lukua leimasi pitkällinen korkeasuhdanne, ja vuosikymmenen loppua kohti alkoi tuntua, että Suomi oli pysyvästi siirtynyt rikkaampaan aikaan. Historioitsijat, esim. Antti Kuusterä, ovat kutsuneet 1980-luvun jälkipuoliskoa ”kollektiivisen huuman ajaksi”. Rahaa sai lainaksi lähestulkoon ilman ylärajaa.

Huumalla oli vaikutuksensa tietenkin myös puhelinyhtiöihin. Samalla niiden toimintaedellytykset kuitenkin erosivat osin muista yritysten ehdoista. Panostukset uuteen tekniikkaan ja uusiin liiketoimintakonsepteihin olivat ratkaisevia, jotta yhtiö voisi säilyä kilpailukykyisenä ja itsenäisenä. Jos seisoi kiltisti odottamassa vuoroaan, oli aika varmaa, että pian saisi seisoa yksin.

Pietarsaaressa eräs aloite kulki ajalle tyypillisesti nimellä Jakobit Oy. JNT:n viimeisessä vuoden 1987 kokouksessa oli läsnä vierailija, Carl-Gustav Källman, kertomassa kyseisestä yhtiöstä. Källman oli Jakobitin toimitusjohtaja. Idea yhtiöön oli tullut Pietarsaaren suomenkielisen työväenopiston rehtori Pentti Silvennoiselta. Jakobitin tarkoituksena oli kehittää paikallista osaamista, joka voisi auttaa alueen yrityksiä tietotekniikan aikakaudelle.

Jakobitissa oli alun perin kolme omistajaa: Pietarsaaren kaupunki, Osuuskunta Viexpo

Astrofyysikko Carl-Gustav Källman palasi kotipaikkakunnalleen ja nimitettiin Jakobitin toimitusjohtajaksi ja jokapaikanhöyläksi. Kuva: Linda Tallroth-Paananen 2010

(perustettu v. 1970 edistämään pohjalaisten yritysten kansainvälistymistä) sekä Jakobstads Tryckeri och Tidnings Ab (JTT). Källman oli astrofyysikko, joka oli työskenneltyään pitkään Suomen Akatemian tutkijana palannut paikkakunnalle ja nimitetty toimitusjohtajaksi. Silvennoisen lisäksi taustalla vaikuttivat myös Viexpon markkinointijohtaja Clas-Göran Bystedt ja Pietarsaaren kauppakamarin toimitusjohtaja Veikko Kurkiala.

”Siihen aikaan kiinnitettiin paljon huomiota suurkaupunkiseuduilla syntyneisiin tietotekniikan kehitysyhtiöihin. Päädyimme keskusteluissa Clas-Göranin ja Veikon kanssa siihen, että meidänkin kannattaisi yrittää sitä Pietarsaaressa. Meidän oli rakennettava omaa tietotekniikan osaamista, jotta alue houkuttelisi yrittäjiä”, Pentti Silvennoinen sanoo vuonna 2012.

Kysymyksenä oli nyt, pitäisikö myös JNT:n lähteä mukaan Jakobitin osakkaaksi. JNT päätti ostaa Jakobitin osakkeita 15000 markalla ja vaatia paikan sen hallitukseen. Pöytäkirjassa asia muotoillaan näin: ”... puhelinyhtiön toiminta kuuluu jo nyt ja myös tulevaisuudessa tietokoneaikaan”.

Seuraava panostus koski Omnitele Oy:tä. Maaliskuussa JNT samoin kuin Puhelinlaitosten liiton (PLL) muut jäsenet ryhtyivät osakkaiksi tähän uunituoreeseen yhtiöön, jonka tarkoituksena oli toteuttaa kehityshankkeita ja tarjota konsultointia jäsenille. Asiantuntemuksen saatavuuden varmistaminen oli menestystekijä – enemmän kuin se koskaan aiemmin oli ollut. Kukaan ei telealalla, ja kaikkein vähiten pienyrityksissä, pystynyt hallitsemaan kaikkia uusia esiin nousseita asioita ja kehityssuuntia.

Datatie

Seuraavana asiana JNT:n eteen tuli Datatie. Sen tausta juontuu aina vuoteen 1969, jolloin Posti- ja Telelaitos (PTL) ilmoitti Puhelinlaitosten liitolle, etteivät puhelintoimiluvat oikeuta dataliike­nteeseen. Kiista nousi tärkeään asemaan ’suureksi telesodaksi’ kutsutussa tapahtumake­tjussa. Yksityiset puhelinyhtiöt eivät ymmärre­ttävästi halunneet hyväksyä Posti- ja Telelai­toksen tulkintaa asiassa, jota ei lakia laadittaessa ollut ollut olemassakaan.

Helsingin Puhelinyhdistys (HPY) teki aloitteen Datatie Oy:n perustamiseksi vuonna 1985. Datatien tarkoituksena oli vetää tietoliikenne­johtoja omalla toimilupa-alueella. Yhteistyössä muiden osakkaiden kanssa, jotka rakensivat johtoverkkoa omilla alueillaan, oli tarkoitus vähitellen rakentaa yhä laajempi dataverkko vaihtoehtona PTL:n verkolle. Datatie Oy:n perustajaosakkaita olivat Tampereen Puhelinosuuskunta, Hämeen Puhelin ja Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys sekä myös Kansallis-Osake-Pankki, mutta pian siihen oli liittynyt kolmentoista teleyhtiön ja kahdentoista asiakasyhtiön omistajaryhmä.

Liiketoimintastrategia oli yksinkertainen: Datatiellä tietoliikenteen hinta olisi puolet Posti- ja Telelaitoksen hinnasta.

Strateginen tarkoitus, jota ei julkisesti mainittu, oli Datatien verkon käyttö tulevaisuudessa myös

Datatie Oy perustettiin dataliikennettä varten ilman toimilupaa. Liiketoiminta-ajatus oli yksinkertainen: palvelut puoleen hintaan verrattuna kilpailijaan, Posti- ja Telelaitokseen.

vielä täysin PTL:n monopolina toimineessa kaukopuheluliikenteessä.

Datatiellä ei siis ollut toimilupaa dataliiken­teelle. Toisenlaisten poliittisten tähtien alla se olisi voinut johtaa umpikujaan. Vuosina 1985 ja 1986 uusi teletoimintalaki oli kuitenkin valmis-

Mikrofoni viestien lukemiseen puhelin­vastaajaan.

telunsa loppuvaiheessa; oli tärkeää, mitä lopulli­sen lakitekstin muotoi­luissa säädettäisiin. Halli­tusta johti maaliskuun 1987 eduskuntavaaleihin saa­kka Kalevi Sorsa. Hallitu­ksessa oli myös vahvoja kilpailun vapauttamisen puolestapuhujia, heidän joukossaan oikeusmin­isteri Christoffer Taxell.

Vaalit muuttivat lähtötilannetta entisestään. Pääministeriksi nimitettiin Harri Holkeri, joka oli Kokoomuksen puheenjohtaja ja myös Helsingin Puhelinyhd­istyksen hallituksen puheenjohtaja. Uusi liikenneministeri, Pekka Vennamo, Suomen Maaseudun Puolue (SMP), oli tässä yhteydessä ”kirjoittamaton kortti”.

Huhtikuussa 1988 valtioneuvosto viimein myönsi toimiluvan Datatielle ja myös Yritysverkot Oy:lle, jonka PTL oli perustanut tietoliikennettään varten. Kesäkuussa myös PTL:n asema muuttui, kun siitä tehtiin liikelaitos, jolloin se pystyi vapaammin toimimaan kaupallisissa puitteissa.

Kysymys Datatien osakkuudesta tuli JNT:n hallituksen käsittelyyn elokuussa. Datatie oli siihen mennessä laajentanut verkkoaan sekä

Kurt Nordman päätti Radiolinjan yritysnimen. Seppo Välimäki muotoili yrityksen ensimmäisen logon.

Seinäjoelle että Vaasaan. Seuraava laajennus­vaihe koski Pietarsaaren, Kokkolan, Ylivieskan, Raahen ja Oulun verkkoryhmiä. JNT:n osalta investointitarpeeksi arvioitiin 1,2 miljoonaa markkaa, minkä hallitus merkitsi tiedoksi ilman sen enempiä kommentteja. Datatien toimintahan oli nyt kiistatta laillista.

Joulukuussa JNT:n hallitus päätti merkitä Datatien osakkeita 50000 markalla.

Radiolinja

Mutta vuoden 1988 kaikkein suurin hanke oli toinen: Radiolinja. Tässäkin Helsingin Puhelinyhdistys toimi edelläkävijänä. Suuren ja varakkaan pääkaupunkiseudun yhtiön edellytykset olivat aivan toista luokkaa kuin muualla maassa toimivien yhtiöiden. Varmasti silläkin oli merkitystä, että HPY sai keväällä 1987 uuden innokkaan toimitusjohtajan, Kurt Nordmanin. Syntynyt ja varttunut Oravaisilla.

Nordman astui toimitusjohtajaksi juuri uuden teletoimintalain tullessa voimaan.

Mäkitorppa, josta oli kasvanut NMT-puhelimien suurin myyjä, sai HPY:n uudeksi pääomistajakseen vuoden 1987 alussa.

Poliitikkopiireissä lakitekstiä pidettiin lopullisena. Nordman saattoi kuitenkin todeta, että teletoimintalaki lukitsi toimijat kiinteisiin asemiin – yksityiset puhelinyritykset häviäjän puolelle – koska kannattavimmat sektorit eli siis kaukopuheluliikenne ja etenkin kasvava matkapuheluliikenne kuuluivat edelleen PTL:n monopoliin.

”Oli aivan ilmeistä, että jos mitään ei tehtäisi, meidän osaksemme tulisi riutuvan torpparin rooli omissa aidatuissa paikallisissa reviireissämme”, Nordman toteaa vuonna 2011 julkaistuissa muistelmissaan.

Kesällä 1988 Nordman tuli siihen tulokseen, että teletoimintalain reviirijakoa vastaan oli pakko hyökätä ja suoraan. Hän kuvaa sitä itse ”luovaksi hulluudeksi: kukaan ei kai ollut osannut odottaa niin täydellistä poikkeamista pelin säännöistä”.

Nordman teetti tulevaa GSM-matkapuhelin­liikennettä koskevia laskelmia – niin hyvin kuin se nyt onnistui kolme vuotta ennen ajankohtaa (1. heinäkuuta 1991), jonka Euroopan poliitikot

Puhelinlaitosten liiton logo, muotoilijana Kyösti Varis.

olivat suurella optimi­smilla päättäneet GSM- toiminnan aloituspäivä­ksi. Hänellä oli taskussaan myös tärkeä valttikortti. HPY oli vuoden 1987 alussa ostanut osake-enemmi­stön Mäkitorpan Autora­diosta. Se oli Pohjoismai­den suurin NMT-puhelin­ten jälleenmyyjä ja sen kokemuksen saattoi arvella osoittautuvan hyvin arvokkaaksi, jos HPY aikanaan saisi aloittaa matkapuhelintoiminnan.

Nordman aloitti hyökkäyksen soittamalla Kansallis-Osake-Pankin johtaja Teppo Tabermanille. Oliko tämän pankki valmis lähtemään omistajaksi yhtiöön, joka rakentaisi ja käyttäisi uutta matkapuhelinverkkoa? Taberman kysyi, miten suuret investoinnit tarvittaisiin ennen kuin verkko olisi käytännössä maanlaajuinen. Nordman veti hatusta summaksi 600 miljoonaa markkaa ilman, että hänellä oikeastaan oli luvulle mitään faktapohjaa. Taberman vastasi: ”Jos niin pienestä summasta on kyse, pankkimme on kyllä mukana!”

Nordman järjesti sen jälkeen kokouksen, johon osallistui puolisen tusinaa konsernijohtajaa eri suuryhtiöistä, mm. kaupan keskusliikkeistä Keskosta ja SOK:sta. Kaikki halusivat mukaan. Nordman laajensi ryhmää edelleen: ”Otin suoraan yhteyttä parinkymmenen yhtiön ylimpiin johtajiin ja esitin heille pitkän puhelinmonologin, jonka vähitellen osasin sitten jo ulkoa. Lopputulos oli kouluesimerkki mutkattomasta suomalaisesta päätöksenteosta. Yhtä lukuunottamatta kaikki johtajat ilmoittivat heti keskustelun aikana, että heidän yhtiönsä oli valmis osallistumaan hankkeeseen.” Viimeisinkin lähti mukaan saatuaan kirjallista taustatietoa.

Kurt Nordman teki Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitusjohtajana joukon aloitteita, joita hän itse kutsuu ’luovaksi hulluudeksi’.

Kahakka

Tähän saakka kaikki oli tapahtunut salassa. Kun toimilupahakemus sitten jätettiin liikenneministeriölle, siitä nousi sitäkin suurempi kahakka. Nordman risti uuden yhtiön Radiolinjaksi. Pian kävi ilmi, että toimiluvan saaminen ei olisi mikään läpihuutojuttu.

AXE – maailman mahtavin kone – näki maailman ensi-iltansa Turussa v. 1978. Pietarsaaressa siirtyminen AXE:een alkoi v. 1983. Julisteen vieressä toimiston esimies Olav Kirsilä v. 1987.

Oleellista oli, että Nordman ja hänen HPY-kollegansa saivat osaavaa tukea muun muassa kahdelta taholta. Yhtäältä Puhelinlaitosten liitto asetti GSM-komitean vuoden 1988 alussa, toisaalta paikalliset puhelinyhtiöt solmivat kehityssopimuksen vasta perustetun Omnitelen kanssa. Nämä aloitteet osuivat ilmeisesti ajallisesti aivan nappiin.

Piakkoin, huhtikuussa 1988, Puhelinlaitosten liiton liiketoiminnan kehittämisen toimikunta esitteli oman loppupäätelmänsä: paikallisten puhelinyhtiöiden pitäisi mahdollisimman pian perustaa ns. trunked radio systems -tyyppinen matkapuheluverkko (= käyttäjät jakavat taajuuksia taajuushyppelyn avulla). Näin toimittaisiin odotellessa, että GSM-järjestelmä valmistuisi otettavaksi käyttöön. Samalla toimikunta esitti, että Puhelinlaitosten liiton tulisi pyrkiä jäseneksi GSM:n kansainväliseen yhteenliittymään.

Puhelinlaitosten liiton GSM-komitea puolestaan tuli siihen tulokseen, että tuleva verkonrakennus pitäisi jättää yhden päämiehen tehtäväksi, ei liiton jokaisen jäsenen eli 58 eri telelaitoksen.

Kurt Nordman ilmoitti saman viestissään johtajalleen, Harri Holkerille. Radiotaajuusverkko olisi rakennettava valtakunnallisena verkkona eikä se saisi olla riippuvainen paikallisten puhelinyhtiöiden sisäisistä tekijöistä. Samalla kuitenkin oli selvää, että paikallisten yhtiöiden olisi oltava mukana, jotta verkko pystyisi kilpailemaan koko maata toimikenttänään pitäneen Posti- ja Telelaitoksen kanssa.

Näin ollen paikallisyhtiöt tavoittelivat siis kahta erillistä matkapuhelinverkkoa. Ensimmäinen rakennettaisiin mahdollisimman nopeasti, ja se perustuisi valmiiseen tekniikkaan ja palvelisi

Neiti Aika.

odotellessa toisen eli GSM-järjestelmän toteutumista.

JNT:n hallitus sai tietoa GSM-tekniikasta ensimmäisen kerran kesällä 1988. Syyskuun 19. päivänä asia sai lihaa luiden ympärille, kun JNT:n toim.joht. Johan Lindholm ja tekniikkajohtaja Trygve Still osallistuivat Radiolinjan perustavaan kokoukseen. Se pidetiin HPY:n tiloissa Korkeavuorenkadulla Helsingissä. Läsnä oli suuri joukko talouselämän ylimmän tason vaikuttajia.

Ensiksi mainitulle, GSM:ää edeltävälle verkolle annettiin nimeksi Autonet. Siihen valittiin avoin brittiläinen tekniikkastandardi (MPT 1327). Se ei pystynyt teknisesti kilpailemaan esim. NMT:n kanssa, mutta pystyi yhdistämään puhelun automaattisesti kiinteään verkkoon. Tavoitteeksi asetettiin Autonetin saaminen toimintaan mahdollisimman nopeasti.

Uusi fuusiokeskustelu

Kuten sanottu, Suomessa oli korkeasuhdanne, mutta ei JNT:llä. Jatkuvat investoinnit nakersivat yhtiön taloutta. Hallitus yritti taistella vastaan päättämällä investointien ”voimakkaista leikkauksista”. Käytännössä taistelu oli kuitenkin vaikeaa.

Toukokuussa päätettiin tehostamispaketista ja uudesta JNT-organisaatiosta, joka perustuisi kolmeen toimintoon: talouteen, asiakaspalveluun, viestintään.

Kesäkuussa hallitus sai jälleen muistutuksen perustavaa laatua olevasta kysymyksestä: yrittääkö seisoa omilla jaloilla vai kasvattaako lihaksia kihlaamalla toinen yhtiö? Vaasan Puhelimen ja Etelä-Pohjanmaan Puhelimen yhdistymissuunnitelmat olivat kuuma puheenaihe. Uusi yhteinen nimikin oli jo valmiina: Vaasan Läänin Puhelin Oy. Hallitus merkitsi pöytäkirjaan, että nämä kaksi yhtiötä hellivät ”tulevaisuudensuunnitelmia, jonka mukaan ne jatkaisivat toimialueensa laajentamista Vaasan läänissä”. Mitä vaihtoehtoja se tarjosi JNT:lle?

Elokuussa hallitus kävi laajan keskustelun tulevaisuudesta. Yhtiön piti kiinnittää huomiota myös ilmoitukseen, jonka mukaan tulevaisuudessa verkkoryhmien lukumäärä vähenisi mutta niiden koko kasvaisi. Mitä se tarkoitti Pedersören ja Uudenkaarlepyyn kaltaisille kunnille, joissa toimivat sekä JNT että PTL?

Pöytäkirjaan merkittiin, että hallitus keskusteli ”fuusion mahdollisuudesta ja tarpeesta sekä hyödystä joko pohjoisen tai etelän suuntaan ottaen huomioon tulevat suurliikennealueet”. Hallituksen Lars Holmström ja Sigvald Blomqvist määrättiin yhdessä Johan Lindholmin ja Trygve Stillin kanssa tutkimaan ja viemään asiaa eteenpäin.

Marian galleria: Bo Södö

”44 vuotta JNT:n palveluksessa – todella uskollinen työntekijä. Aina iloinen ja tyytyväinen ja tietää AXE-tekniikasta lähes kaiken tietämisen arvoisen.”

Marian galleria: Bjarne Berg

”Tarkka ja kärsivällinen keskusten asiantuntija. Hallitsee kaiken yritysvaihteista keskusten tekniikkaan.”