TULEVAISUUS ON NYT

1989 oli viimeinen laman suurta surkeutta edeltänyt vuosi Suomessa. Jälkikäteen voidaan todeta, että juuri kun surkeus oli suurimmillaan, uusia taimia alkoi versoa esiin – taimia jotka perinpohjaisesti muuttaisivat maailmaa.

Suomessa yksi taimista oli Autonet, tilapäinen matkapuhelinratkaisu, johon Puhelinlaitosten liitto (PLL) oli päättänyt panostaa. Trygve Still esitteli Autonetin suunnitelmia JNT:n hallitukselle ensimmäisen kerran maaliskuussa 1989. Pöytäkirjaan merkittiin yhteenvedoksi: ”... tarkoitettu ensi sijassa paikallisiin tarpeisiin, mutta siihen tulee myös mahdollisuus soittaa yleiseen puhelinverkkoon”. Joukko PLL:n jäsenyhtiöitä aikoi rakentaa omat paikalliset verkot Autonettiä varten, ja niistä pystyisi suuntanumeron avulla olemaan yhteydessä muuhun verkkoon.

JNT:n oli tarkoitus tässä asiassa toimia yhteistyössä Vaasan Läänin Puhelimen (VLP) ja Kokkolan Puhelimen (KP) kanssa. JNT:n hallitus hyväksyi suunnitelmat, ja Autonetin ensimmäiset laitteet tilattiin.

Kesäkuussa solmittiin Autonettiä koskeva yhteistyösopimus VLP:n kanssa. Sopimuksen mukaan yhtiöt käyttäisivät samaa vaihdetta oman verkon ulkopuolelle ja valtakunnan verkkoon suuntautuviin puheluihin. Näin saatiin jonkin verran supistettua kustannuksia, mikä painoi vaakakupissa enemmän kuin vaihtoehto,

Berliinin muurin murtuminen 9. marraskuuta 1989 oli aikalaisten mielestä lähes mahdoton ajatus. Tuhannet berliiniläiset osallistuivat tapahtumaan.

jossa Pietarsaari olisi nostanut profiiliaan omalla suuntanumerolla. KP ei lähtenyt mukaan yhteistyöhön vaan päätti rakentaa Autonetille oman verkon omalla suuntanumerollaan.

Kesällä 1989 Still kuvaili hallitukselle myös ”miten GSM-verkon suunniteltu rakentaminen tulevaisuudessa tapahtuu” ja kertoi Radiolinjan

Viron, Liettuan ja Latvian yhteinen manifesti 23. elokuuta 1989 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50-vuotispäivänä.

toimilupahakemuksen yhteydessä esiin nousseista vaikeuksista. Still arvioi, että kahden vuoden ikäistä teletoimintalakia oli muutettava toimiluvan mahdollistamiseksi.

Marraskuussa Still esitteli GSM-verkon alkuinvestointien luvut JNT:n osalta: vuosille 1990-1994 tarvittaisiin 3,4 miljoonaa markkaa.

JNT allekirjoitti GSM-sopimuksen seuraavassa kuussa.

Autonet oli aloittanut toimintansa Helsingissä kuukautta aiemmin. Posti- ja Telelaitokselle oli ensimmäistä kertaa ilmaantunut kilpailija matkaviestintäalalle.

Puheenaiheena laajakaistaverkko

Vuonna 1989 asialistalle nousi myös uudentyyppisiä kysymyksiä. JNT päätti esimerkiksi osallistua Omnitelen suunnitte­leman ”tulevaisuuden tarpeisiin tarkoitetun laajakaistaverkon” kehityskustannuksiin. Turun Sanomien kanssa solmittiin uusi puhelinluettelo­sopimus – se ei ollut niin vähäpätöinen asia kuin miltä se ehkä voi vaikuttaa. Koska paljon puheluja soittavien tilaajien lukumäärä kasvoi nopeasti, vaatimukset suurten, tiuhaan muuttuvien tietomäärien tehokkaasta käsittelystä lisääntyivät.

Turun Sanomien painotalo kehitti siihen osaamista, jollaista kellään muulla ei Suomessa ollut. Silläkin oli vaikutuksensa asiaan, että Turku ja Leningrad olivat ystäväkaupunkeja. Vieraillessaan Turun Sanomissa venäläisten silmät osuivat puhelinluetteloihin. Sellaisia ei heidän maassaan ollut. Lyhyessä ajassa kehitettiin liiketoiminta, jossa Turun Sanomat tuotti puhelinluetteloita suureen osaan muotoaan hakevaa uutta Venäjää.

Mobira Cityman.

Toinen ajan merkki oli PTL:lta tullut ehdotus koko Vaasan läänin kattavasta paikallispuhelutaksasta vuodesta 1990 alkaen. Asia huoletti aluksi JNT:tä. Laskelmat osoittivat, että tällainen uudistus toisi JNT:lle merkittäviä kustannuksia (”johtovuokraa”): 645000 markkaa vuodessa.

Kysymys oli kuitenkin pelkkiä kustannuksia monitahoisempi. Teleliikenteen koko pelikenttä oli muutoksessa. Paikalliset puhelinyhtiöt halusivat murtaa PTL:n kauko- ja ulkomaan puhelujen monopolin. PTL esitti tietenkin vasta-argumenttina, että paikallisyhtiöiden oli siinä tapauksessa luovuttava paikallispuhelujen monopolista.

Lisäksi yksi vanha käsitys oli nyt murtumassa: nimittäin että kaukopuhelujen tosiasialliset kustannukset olisivat paljon paikallispuheluja suurempia. Niin ei enää ollut digitalisoinnin ja nopeasti laajentuneen kuituverkon ansiosta. Hinnoittelussa ero oli kuitenkin vielä silmiinpistävä. Vaikka PTL pudotti kaukopuhelujen hintoja vuosittain, ne olivat kuitenkin lähes irvokkaasti ylihinnoiteltuja.

Toisessa uudistuksessa siirryttiin 5-numeroisista puhelinnumeroista 6-numeroisiin. JNT alkoi syksyllä 1989 suunnitella tätä uudistusta Pietarsaareen vuodelle 1990 ja JNT:n muulle alueelle vuosille 1991-1992. Muutos toteutettaisiin lisäämällä kakkonen vanhojen puhelinnumeroiden alkuun. Puhelinnumero 13555 olisi siis jatkossa 213555.

JNT päätti syksyllä 1989 digitalisointiprosessin seuraavasta vaiheesta. Hintaa saatiin laskettua Ericssonin kanssa käydyissä neuvotteluissa, mutta halpaa se ei silti ollut. Ericssonin kanssa solmittiin sopimus 9,26 milj. markan jatkotoimituksista vuosille 1990-1996.

Fuusiotunnusteluja

Fyysioasia oli edelleen yhtä ajankohtainen kuin se oli herkkäkin. Osapuolet lähestyivät kysymystä usein epäsuorasti ottamalla puheeksi muita asioita. Neuvotteluissa ei välttämättä ollut mitään vastakkaisuutta, koska usein yhteistyön parantaminen hyödytti yhtiöitä, oli asia mikä tahansa.

JNT ja KP lähenivät toisiaan v. 1989 muun muassa aluehälytyskeskusta, paikallistelevisiota sekä herätys- ja luettelopalveluita koskevassa toiminnassa. Mitä helpommin ja edullisemmin tämäntyyppiset palvelut voitiin järjestää, mielellään yhteistyössä, sitä parempi kaikkien osapuolten kannalta.

Toinen kysymys koski Bosundin ja Öjan välistä suoraa yhteyttä. Ne ovat naapurikyliä, joita ei erota vain kunnanraja vaan myös verkkoryhmän raja. Jälkimmäinen oli kaiken aikaa ollut ongelmana, koska toimilupaehdot eivät sallineet verkkoryhmän rajan ylittämistä. Bosundilaiset ja öjalaiset joutuivat siis soittamaan toisilleen kiertoteiden kautta, mikä sitoi turhaan teknistä kapasiteettia ja nosti puhelujen hintaa.

Vuoden 1987 teletoimintalaki avasi kuitenkin mahdollisuuden ns. oikojohtoihin, ja JNT ja KP sopivat siitä v. 1989. Pietarsaaren ja Kokkolan välille vedettäisiin valokuitukaapeli otettavaksi käyttöön seuraavana vuonna. Bosundilaiset ja öjalaiset voisivat sen jälkeen soittaa toisilleen paikallistaksalla käyttäen erityistä suuntanumeroa.

Aloitteen takana oli varsinkin näiden kahden kaupungin talouselämän edustajia. Kaikki yhteydenpidon esteet piti poistaa. KP:n hallitus ilmaisi tämän vuoden 1989 toimeksiannossaan toim.joht. Bo Eklundille, jonka tehtäväksi tuli ”ryhtyä toimenpiteisiin, jotta Kokkolan ja Pietarsaaren talousalueet voisivat yhtenäistyä teleliikenteen osalta”.

Ylen Elävästä Arkistosta

» Kun Nokia yllätti Gorbatšovin

Odottamattomia ongelmia

Vuoden 1989 alussa Suomen taloussuhdanteet olivat vielä ennen näkemättömät voimakkaat.

Kari Kairamo

Osakekurssit nousivat 18. huhtikuuta kaikkien aikojen korkeimmiksi. Sitten suunta kääntyi laskuun, jota ei ensin otettu vakavasti mutta joka aikaa myöten iskisi talouteen rajummin kuin mitä pahimmatkaan pessimistit maalailivat.

Pohjanmaalla muutos näkyi ensimmäisenä turkistarhauksessa, jossa jo 80-luvun lopulla oli nähty useita huomiota herättäneitä konkursseja. Syksyllä 1989 investointiyhtiö Mancon ja telakkateollisuuden lippulaiva, Wärtsilä Marine, kohtasivat saman kohtalon. Kaksi itsemurhaa – Nokian konsernijohtaja Kari Kairamon ja säästöpankkien omistaman SKOP:n pääjohtaja Matti Ali-Melkkilän – tulkittiin jälkikäteen siten, että nämä herrat olisivat aavistaneet yhtiöitään myöhemmin kohdanneet katastrofit.

Talouslama oli kansainvälinen, mutta Suomi kärsi siitä enemmän kuin useimmat muut. Syyt olivat paljolti itseaiheutettuja. Pankit eivät olleet kypsiä käsittelemään sääntelyn poistumisen myötä niille koittanutta vapautta. Sama koski finanssipolitiikkaa, mm. vahvan markan politiikkana kuvattua valintaa. Suomi aikoi oman valuutan vahvalla arvostuksella selvitä tulevista kriiseistä. Annettiin lupauksia, ettei Suomi koskaan enää ryhtyisi devalvointiin. Pankit, yritykset ja tavallinen kansa tuudittautuivat ajatteluun, jossa ”riski” oli lähinnä kirosana.

Myös JNT joutuisi ahdinkoon. Ei ensisijaisesti omien syntiensä vuoksi vaan toisten. JNT:n kriisin juuret voidaan silti ajoittaa sen strategiseen valintaan, joka tehtiin jo marraskuussa 1965. Silloin päätettiin, rakentaisiko JNT omat toimitilat vai jatkaisiko se vuokralaisena. Hallintoneuvosto kokoontui tämän asian tiimoilta, mutta se ei päässyt yksimielisyyteen.

Asiassa toimittiin silloisen toim.joht. Harald Bäckin haluamalla tavalla. Jakobstads Tryckeri & Tidnings Ab, JTT, rakensi tilat ja suuren kellarin Alholminkatu 4:ään, JTT:n oman Isokatu 15:n rakennuksen naapuritontille ja vuokrasi tilat JNT:lle 20 vuodeksi.

Vuonna 1973 valmistui toinen kellaritila ensimmäisen alle JNT:n laskuun. Se oli

Leif Rex

välttämätön, koska koordinaattivalitsimien lukumäärä kasvoi tilaajamäärien kasvun myötä ja valitsimet tarvitsivat lisätilaa.

JNT:n toimisto ja tekninen osasto muuttivat v. 1979 Alholminkatu 4:stä kadun yli Alholminkatu 3:n kiinteistöön. Se oli juuri aiemmin ostettu tukkuliike OTK:lta, joka oli avannut siihen Pietarsaaren ensimmäisen tavaratalon, Centrumin, v. 1961. Kaksi yhdyskäytävää rakennettiin kadun toisen puolen kellaritiloihin.

Riskialttiit JTT-hankkeet

Vuonna 1988 vuokraisäntä JTT:ssä alkoi tapahtua. Yhtiö päätti toim.joht. Leif Rexin johdatuksella siirtää sanomalehden toimituksen ja painon Jaakonkadulta Kolpintielle, josta se osti ns. Haldinin kiinteistön ja teki siihen korjaustöitä. Perustettiin kiinteistöyhtiö, jolle siirtyivät myös JNT:n Isokatu 15:n yhteydessä vuokraamat kellaritilat, yhteensä 520 neliömetriä. Tarkoituksena oli vähitellen myydä kiinteistön eri huoneistot, millä JTT rahoittaisi muuttonsa ja muut hankkeensa.

Centrum oli Pietarsaaren ensimmäinen tavaratalo, avajaiset 19. lokakuuta 1961. Kukaan ei aavistanut, että siitä tulisi myöhemmin v. 1979 JNT:n pääkonttori.

Marraskuussa 1989 JTT kuitenkin myi koko kiinteistöyhtiön. Ostaja oli Ab Finsk Fastighets Förädling (FFF), jonka omisti Harry Rosendahl. Uuden omistajan tavoitteena oli kiinteistön peruskorjaus.

JNT:n hallitus oli tietoinen asioista, koska sillä oli sama puheenjohtaja kuin JTT:n hallituksella, Lars Holmström. Lokakuussa 1989 JNT:n hallitus

JNT muutti elokuussa 1966 vuokraisäntä JTT:n kiinteistön toiseen kerrokseen. JNT otti myöhemmin käyttöönsä myös kiinteistön kellaritilat.

keskusteli ensimmäisen kerran siitä, mitä tuleva kauppa tarkoittaisi JNT:n kannalta. Varsinkin yksi kysymys oli tärkeä: vaikuttaisiko tämä käynnissä olevaan digitalisointiprosessiin, jossa koordinaattivalitsimet vaihdettaisiin asteittain AXE:een? Koordinaattivalitsimet vaativat isot tilat, AXE ei.

Toisin sanoen: jos uusi omistaja haluaisi ottaa

Philips NMT.

kellaritilat johonkin muuhun käyttöön, mihin tilanteeseen JNT silloin joutuisi?

JNT:n hallitus totesi, että digitalisointi oli puolivälissä ja että alempi kellari voita­isiin tyhjätä ja sen vuokra­sopimus voitaisiin siis irti­sanoa. Ylempää kellaria (270 m2) sen sijaan tarvittaisiin ”pitkäksi aikaa eteenpäin” majoittamaan jäljellä olevat koordinaattivalitsimet. Tilanteen tarkempaa tutkimista varten asetettiin työryhmä: R.F. Gustafsson, Leif Ingo, Trygve Still ja Johan Lindholm.

Joulukuussa 1989 hallitus totesi, että JTT:n ja FFF:n välinen kauppa oli nyt toteutunut. JNT:n vuokrasopimus oli siirretty uudelle omistajalle, ja se jatkuisi suunnitelman mukaan ainakin vuodet 1990-1991.

JTT:ssä käytiin nyt myös kamppailua yhtiön vallasta. Edellisvuonna siitä oli nähty esimerkki, kun Harry Schaumanin säätiö oli ostanut Vasabladetin. Marraskuussa 1989 Leif Rex sai tietoonsa, että Hufvudstadsbladetin tytäryhtiö Grafiska Industri Ab oli solminut esisopimuksen JTT:n pääomistajien, Bäckin perheen ja Anja Nymanin kanssa, jotka yhdessä omistivat JTT:stä 56,5 prosenttia. Esisopimuksen takana oli Konstsamfundet-yhdistys.

Asiaa kuvattiin ”shokiksi koko lehtitalon väelle”, ja lehtiotsikot olivat sen mukaiset. Reaktion seurauksena JTT:n hallitus päätti lunastaa osakkeet, tarjota niitä paikallisille sidosryhmille ja tarvittaessa käyttää tähän omaa pääomaansa. JNT kieltäytyi omalta osaltaan kasvattamasta osakeomistustaan JTT:ssä. JNT:llä oli 720 JTT-osaketta; kaikkiaan JTT:ssä oli 21600 osaketta.

Marian galleria: Kenneth Björn

Työhönsä sitoutunut puhelinasentaja, joka ei pelkää uusia haasteita. Ollut mukana aina relevaihteiden ajasta, nyt työskentelee lähinnä VoIP-puheluiden parissa."

Marian galleria: Ulla-Rita Nylund

”Sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut asiakasneuvoja, yliveto osakeasioissa.”