TULEVAISUUS ON NYT

Vuonna 1994 telealalla alkoi viimein kunnon kilpailu. Nyt kilpailu ei ollut vain sallittua vaan sitä jopa edellytettiin. Paras yhtiö voittaisi. Jos yhtiö onnistui pitämään asiakkaansa tyyty­väisinä kilpailijaa heikommin, pelin henki oli hyväksyttävä: silloin häviää. Ennemmin tai myöhemmin.

Kehityssuunta ei ehkä miellyttänyt vanhoja ja kankealiikkeisiä valtion monopoleja, mutta niillä oli toisaalta suunnaton etu puolellaan, koska ne omistivat valmiit verkot ja niille oli vuosien mittaan kertynyt osaamista ja pitkiä asiakas­suhteita. Alan tulokkaiden etuna oli, ettei­vät ne olleet juuttu­neet vanhaan ajatteluun vaan pystyi­vät toimi­maan nopeasti ja invest­oimaan heti alusta uusimpaan tekniikkaan.

Kuten aiemmin on mainittu, valtion liike­laitoksena toiminut Posti- ja Telelaitos (PTL) yhtiö­itettiin 1.1.1994. Tele­toiminta siirrettiin Tele­com Finland -nimi­selle osake­yhtiölle (lyhyesti Tele).

Vastaava muutos toteutettiin muissakin Pohjoismaissa vuosina 1993-1994. Ruotsin Televerketistä tuli Telia, Norjan Televerketistä Telenor, Tanskassa muodostettiin kansallinen Tele Danmark –yhtiö. Ne olivat kaikki edelleen kokonaan valtion omistuksessa. Melko pian Tanska, Norja ja Suomi ryhmittyivät Ruotsia vastaan. Tele Danmark, Telenor ja British Telecom esimerkiksi ryhmittyivät yhdessä

Ciscon reititin.

Ruotsiin nimellä Tele Nordia, jonka yhteistyö­kumppanina oli Telecom Finland. Vuonna 1995 Telecom Finland ryhtyi kilpailemaan tietoliike­nneoperaattorina Ruotsissa.

Kuten aiemmin on käynyt ilmi, JNT kävi kilpailua Botnia Linkin, Kaukoysin, Finnet Internationalin ja Radiolinjan kautta. Varoitus­merkit eivät antaneet odottaa itseään. Tele harjoitti aggressiivista politiikkaa, johon oli vastattava. Kaukoysissä kehitettiin nopeasti ”alennuskaavio”: mitä enemmän asiakas soitti, sitä suuremman alennuksen hän sai.

Vuoden merkittävä uutinen oli ns. Botnia-kaapeli, jonka Vaasan Läänin Puhelin (VLP) ja

Kun sinulla on viesti, meiltä saat parhaat välineet.

Telia vetivät Vaasan ja Uumajan välille. Se avasi ’moottoritien’, joka yhdellä iskulla mahdollisti ennennäkemättömän liikennemäärän maiden välille. JNT:n osalta seurauksena oli Telian kanssa solmittu sopimus yhteisliikenteestä Ruotsin suuntanumeroalueille 02, 06 ja 09.

Investointeja, investointeja

Jotta JNT voisi osallistua kilpailuun valtakunnan tasolla, se edellytti omistusosuuksia Kaukoysissä, Finnet Internationalissa ja Radiolinjassa. Mutta omistusasioista nousisi aikanaan lukuisat keskustelut JNT:n hallituksessa. Monesti kyseessä oli osakeanti, jolla pyrittiin nostamaan mainittujen yhtiöiden osakepääomaa.

Ensimmäisenä oli v. 1994 vuorossa Radiolinja. Yhtiön pääomaa piti nostaa merkittävästi, 105 miljoonalla markalla. JNT:n osalta se tarkoitti 850 000 markan panostusta. Hallituksen reaktiona oli, että Radiolinjan toiminta käytäisiin tarkasti läpi ja samalla tutkittaisiin, miten muut omistajat suhtautuivat osakepääoman nostoon.

GSM-liikenne näytti tosin kiistatta lupaavalta. Hallitus päätti huhtikuussa, että JNT:n alueen GSM-verkkoa laajennettaisiin aiemmin suunniteltua nopeammin. Uusia tukiasemia asennettaisiin Eugmoon, Hultiin, Jepualle ja Kolppiin. Kustannukset olisivat laitteineen 1,4 miljoonaa markkaa.

Johan Högnabba merkitytti eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan, mikä oli JNT:n hallituksessa harvinaista. Hän kaipasi kokonaissuunnitelmaa ennen tämäntyyppisiä investointeja. Investointisuunnitelman pitäisi perustua strategiasuunnitelmaan. Asia otettiin huomioon. Pari viikkoa myöhemmin JNT päätti laatia telekehityksen analyysin yhdessä VLP:n ja Omnitelen konsulttien kanssa.

Syyskuussa myös Finnet Internationalin osakeanti tuotiin hallituksen käsittelyyn. JNT:n edellytettiin merkitsevän uusia osakkeita 130 000 markalla, ja ilmeisesti JNT päätti asiasta ilman kivuliaita keskusteluja.

GSM:n voittokulun nähtiin jo alkaneen. Suomessa oli maailman eniten matkapuhelimia asukaslukuun nähden. 10 prosentilla väestöstä oli matkapuhelin, kolmen vuoden päähän mat­kapuhelimia ennustettiin olevan 20 prosentilla. 95 % suomalaisista asui GSM:n peittoalueella. Vuonna 1993 oli myyty 100 000 uutta matkapuhe­linliittymää, tosin enemmän NMT:tä kuin GSM:ää. Mutta GSM oli valtaamassa yhä suuremman osan markkinoita. Vuodelle 1994 odotettiin 150 000 uutta liittymää, joista yli puolet olisi GSM:ää.

Kehitys oli hämmästyttävää. Eikä vähiten kun muistaa maata vielä henkisesti leimanneet kriisitunnelmat. Markkinoinnin tärkeys näkyi matkapuhelimissa. Asiakkaat eivät valinneet puhelinta ensi sijaisesti tekniikan perusteella vaan palvelun ja hinnan. Radiolinja toisti kolmea pääviestiä: tarkoitettu kaikille, Suomen laajin GSM-verkko, Europuhelin. Radiolinjan matkapuhelimet oli tarkoitettu kaikille, niitä

hallintoneuvostoon. Janssonille piti toisin sanoen hankkia korvaaja. Uudeksi hallituksen jäseneksi tuli Jan-Erik Frostdahl, aiemmin mainittu SYP:n pankinjohtaja.

Suunta kohti strategisempaa ajattelua, jota Johan Högnabba oli kaivannut, sai hallituksen syyskuussa nimittämään ”talousvaliokunnan”, johon kuuluivat toimitusjohtaja sekä Boström, Högnabba ja Frostdahl. Strategiakeskusteluja käytiin syksyn aikana erilaisissa kokoonpanoissa. Tavoitteeksi asetettiin 30 % liikevaihdon kasvu vuosina 1995–1997. Tarkoitus oli panostaa palveluihin ja analysoida henkilöstöresursseja ja koulutustarpeita.

Marraskuussa Peter Boström ja Johan Lindholm samoin kuin kollegat läänin muista teleyhtiöistä osallistuivat strategiakokoukseen, jossa Kurt Nordman esitti alkuanalyysin. Viestinä oli, että kaikki sujuisi hyvin, jos vain toiminta pysyy ammattimaisena.

Vuoden ikävin keskustelu koski Ruotsin TV4-lähetysten vastaanottoon liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä Alavetelin Paradisbackenilla. Ikävät piirteet aiheutuivat sääntöjen visaisuudesta ja osapuolten eri käsityksistä parhaasta ratkaisusta. Kolmannen hallituskäsittelyn jälkeen JNT toimitti yhdessä Yhteisantennin kanssa liikenneministeriölle kirjelmän, jossa suositeltiin tekijänoikeuskorvausten sisällyttämistä kaapeli-tv-liittymien ylläpitomaksuun.

Asuntomessujen merkitys

Hallitus halusi JNT:n profiloituvan Pietarsaaren asuntomessuilla kesällä 1994, jolloin kaupunkiin odotettiin 150 000 kävijää. Tulokset ylittivät kaikki odotukset.

Asia sai alkunsa, kun JNT yhdessä Helsingin Puhelinyhdistyksen (HPY) kanssa otti vastatakseen messujen viestintäjärjestelmistä.

Trygve Still: ”Halusin löytää JNT:lle oman markkinaraon asuntomessuille. Jotta siihen saisi lihaa luiden päälle otin yhteyttä HPY:n kehityspäällikkö Heikki Sundqvistiin. Kokoustin hänen ja hänen kollegojensa kanssa ja niin vastaus kirkastui: teemaksi tulisi ”asu kotona”. Me toisin sanoen osoittaisimme, miten erilaiset tekniset ratkaisut voisivat auttaa ikäihmisiä asumaan kotona mahdollisimman pitkään.”

Messua edeltäneen suunnittelun myötä JNT kytkeytyi myös valtakunnalliseen, samaan tavoitteeseen tähtäävään hankkeeseen. Sen toteuttamiseen tarvittiin call center, joka oli alun perin yhdysvaltalainen käsite ja sieltä levinnyt lähinnä Skotlantiin ja Irlantiin.

”Meillä oli toki JNT:ssä jo aie­mminkin call center -pohjaista pieni­muotoista toimi­ntaa, nimi­ttäin taksi­tilaukset ja numero­tiedustelut. Nyt otimme huolehti­aksemme valta­kunnallisen hankkeen call center –toimin­nosta. Tiesimme, miten se piti tehdä

Seitsemän suurinta telekom- ja datayhtiötä alkoi v. 1994 suunnitella USB-standardia, joka helpottaisi erilaisten laitteiden liittämistä tietokoneeseen. Nykyään USB:tä käytetään lähestulkoon kaikissa tietokoneissa ja matkapuhelimissa.

ja Pietar­saaressa oli paljon kaksi- tai useampi­kielisiä ihmisiä”, Trygve Still sanoo.

Tässä yhteydessä myös tekstipuhelupalvelujen tarve nousi puheisiin. Tekstipuhelupalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa välitetään kuurojen ja kuulevien välisiä puheluja. HPY:llä oli tarjolla tällainen palvelu yhteistyössä tamperelaisen Telepojat-yrityksen kanssa. JNT:n väki sai kuulla, etteivät asiakkaat olleet tyytyväisiä palvelun tasoon. Voisiko JNT toteuttaa palvelun paremmin?

Asuntomessuista tuli yleisömenestys aivan kuten Pietarsaaressa oli toivottu. JNT:lle ne tarjosivat hyödyllistä harjoitusta ihmisten kohtaamiseen ja heidän tarpeidensa ymmärtämiseen. Messujen jälkeen keskustelut johtivat konkreettisiin tuloksiin sekä call center -

Helsingin Kaapelitehdas, kuva vuodelta 2007. Täällä oli v. 1994 myös JNT:n kannalta merkittävää Internet-toimintaa.

idean että tekstipuhelinpalveluiden suhteen. Hallitus tutustui joulukuun kokouksessa JNT:n ja Telepoikien väliseen tekstipuhelinvälitystä koskevaan puitesopimukseen. JNT vastaisi esityksen mukaan puhelinvälityksestä 60 prosenttisesti vuodenvaihteesta alkaen. Siihen pitäisi palkata aluksi ainakin neljä puhelinvälittäjää.

Missä se sellainen Internet on?

Mutta tänä vuonna JNT:ssä alettiin keskustella toisestakin käsitteestä: Internetistä. Muutamat tekniikasta kiinnostuneet olivat sattuneet kuulemaan sanan eri kursseilla. Mutta v. 1994 Internet-sana alkoi alkoi nousta esiin myös yhteydenpidossa yhtiön ulkopuolisten kanssa.

Siinä päähenkilönä oli Glenn Häger. Kaikki alkoi hänen suunnattomasta musiikki-innostuksestaan. ”Musiikin ansiosta löysin Internetin.”

Glenn Häger opiskeli Åbo Akademissa Turussa ja osti siellä ensimmäisen tietokoneensa Gaudeamus Datalta v. 1992. Hän oli kuullut, että Macintosh-merkkisillä tietokoneilla voisi tallentaa musiikkia ja niinpä hän lähti kaupasta kainalossaan Macintosh LC 13 tuuman näytöllä. Valitettavasti musiikin tallentaminen ei kuitenkaan ollutkaan niin yksinkertaista.

”Nojoo. Opinnot alkoivat, ja opin enemmän tieto­koneista. Joku vinkkasi, että oli jokin Inter­net-niminen juttu, josta voisi löytää ohjelmia tieto­koneisiin, ja että yli­opistolla oli sella­inenkin laitos kuin Lasken­takeskus. Kysyin koulu­kaveriltani, Kenneth Nylund­ilta, oliko se Inter­net yli­opistolla. Joo, hän sanoi. Data Cityssä on tieto­koneita, joilla opi­skelijat voivat työsken­nellä, myös Macin­tosh-tieto­koneita.”

Internetiin ei kuitenkaan päässyt kovin helposti käsiksi. Se oli merkkipohjainen ja piti olla tili tai kirjautumistunnus, jotta pääsisi tarpeellisille palvelimille. Glenn Häger kävi tietokonekurssin ja sai siellä käyttäjätilin VAX-koneelle, RA:lle ja myöhemmin UNIX-pohjaisille palvelimille, mm. ATON:lle. Hän sai silloin myös ensimmäisen sähköpostiosoitteensa. Seuraavaan vaiheeseen kuuluivat kirjastotieteen ja tiedotusopin opinnot, ja siinä yhteydessä hän tutustui hypertekstiin, jota käytettiin World Wide Webissä.

Näin Glenn Häger kertoo vuoden 1994 kesän ja syksyn tapahtumista:

Internetistä tulee JNT:n liiketoimintaa

”Elokuussa 1994 olin kesätyössä Uudenkaarlepyyn kaupunginkirjastossa auttamassa kirjastojen Gemini-tietojärjestelmän käyttöönotossa. Pidin asian tiimoilta yhteyttä Uudenkaarlepyyn kaupun­kiin ja jonkin ajan kuluttua kaupungin­johtaja Stig Östdahl kysyi, osa­isinko kertoa enemmän Inter­netistä.

Aloimme keskustella. Stig oli kuullut, että uusi Katto-Meny osuus­kunta oli perustanut Helsin­gissä Inter­net-aseman Nokian vanhalle kaapeli­tehtaalle helmi­kuussa 1994. Osuus­kunnan yhdellä tuli­sielulla, Mikael Böökillä, oli kytköksiä Uuteen­kaarlepyyhyn. Otin yhteyttä häneen ja sain kuulla, että Katto-Meny pystyi tarjo­amaan puheli­mella valittavan Inter­net-yhteyden Uuden­kaarlepyyn kaupun­gille, jonka sitten myös järje­stimme. Sen jälkeen Stig halusi, että Uuden­kaarlepyyn kaupunki saisi myös kiinteän Inter­net-yhteyden.

Pari yhtiötä (EUnet Finland ja Clinet) oli näihin aikoihin alkanut tarjota puhelin­valinta­yhteyksiä. EUnetin perustaja ja omistaja oli Johan Hels­ingius. Yhtiöllä ei ollut kiinteää verkkoa Suomessa mutta kylläkin kiinteä yhteys ulko­maille. Se myi ulkomaan­liikennettä ns. Lan­Linkin kautta, joka oli Data­tieltä hankittu kiinteä datapalvelu. EUnet­illä oli aluksi 128 kbps:n ulkomaan­yhteys Amster­damiin.

Koska opiskelin Turussa, kävin Turun Puhe­limella, joka oli Datatien osakas. Pietar­saaressa kävin JNT:llä, jossa tapasin Tom Gäddan ensi­mmäistä kertaa. Hän työskenteli teksti­pohjaisella pääte­laitteella ja odotteli juuri silloin, syks­yllä 1994, ensi­mmäistä PC:tään. Sain tietoa LanLink­istä ja Digilink­istä, jotka olivat kiinte­itä data­yhteyksiä Helsinkiin, ja sain hinta­tietoja Internet­istä ja kiinteistä yhtey­ksistä. Laadin niiden perus­teella laskelman Stig Östdahlille.

Kustannukset olivat useita tuhan­sia markkoja kuu­kaudessa, ja Stig alkoi miettiä, voisiko Uuden­kaarlepyyn kaupunki ehkä tehdä yhteis­työtä muiden kuntien kanssa. Hän järjesti Pietar­saaren kaupungin­talolle kokouksen, johon osa­llistui kaupungin, Luodon ja Peder­sören edustajia. Esi­ttelin ratkaisun, jossa kaikki kunnat voisivat jakaa Inter­net-yhteyden. Kokouk­sessa kuitenkin ajateltiin, että asia oli liian kallis plus että he eivät tien­neet, mihin Inter­netiä tarvit­taisiin. Asia valui hiekkaan. Stig oli pettynyt tulokseen.

Tapasin Tom Gäddan useita kertoja ja sain

Play-painiketta klikkaamalla näet miltä Internet näytti v. 1994.

kuulla, että puhelin­yhtiö oli alkanut kiin­nostua Internet­istä. Yhtiöön aiot­tiin palkata IT-pää­llikkö nimeltään Timo Prit­tinen. Kävimme monet mielen­kiintoiset keskus­telut, Tom, Timo ja minä.

Lopulta pääsimme yhteis­ymmärrykseen siitä, että minä alka­isin yhdessä puhelin­yhtiön kanssa tarjota Inter­net-palveluja niistä kiinnos­tuneille asiak­kaille. Minä vastaisin Inter­net-puolesta ja palveli­mesta s-postia ja verkko­sivuja varten. Puhelin­yhtiö vastaisi data­yhteyksistä ja tekni­ikasta, muun muassa data­yhteyksiin tarvitta­vista mode­emeista ja puhelin­numeroista ja reitit­timistä. Ostin ensimmäisen ns. Inter­net-palvelimen (joka oli tava­llinen PC-pohja­inen koti­tietokone) Sofax­ilta Pietar­saaressa joulu­kuussa 1994 ja asensin siihen Slack­ware LINUX -ohjelman joulun­pyhinä 1994. Koska puhelin­yhtiöllä ei ollut kiinteää yhte­yttä IP-liiken­teeseen eikä minulla ollut puhelin­liittymää tai modeemia, kopioin Slack­waren levyk­keelle Åbo Akademin Laskenta­keskuksessa. Tein var­muuden vuoksi kaksi kopiota, jos levyk­keessä olisi jotain vikaa.”

Marian galleria: Christer Ström

”Hallitsee liittymien kytkennän kuin vettä vain. Onnistuminen vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Niitä Christerillä on.”

Marian galleria: Håkan Löfqvist

”Hocki on monessa mukana ja kannustaa aina työtovereita hyviin suorituksiin. Näkee mahdollisuudet eikä ikinä luovuta.”