TULEVAISUUS ON NYT

Vuonna 1995 Internet nousi liiketoimin­naksi JNT:ssä. Tosin aluksi hyvin pieneksi sellais­eksi.

Vuonna 1995 Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen­maa yhdessä Ruotsin ja Itä­vallan kanssa.

JNT:n osalta vuoden alussa saatiin tietää, että edellis­vuoden tulos oli huomatta­vasti odotet­tua parempi. Liike­vaihto kasvoi, kustan­nusten nousu pysyi anne­tuissa puitteissa, korkokulut laskivat merkittä­västi ja poistoja voitiin tehdä 2,7 miljoonaa markkaa edellis­vuotta enemmän. Ulko­maiset lainat saatiin makset­tua Eläke-Varman myöntä­mällä, alempi­korkoisella (7 %) lainalla.

Puhelinlaitosten liittoon (PLL) kuuluvat yhtiöt kehit­tivät yhteis­työtään. Ne päätti­vät vuoden aikana muun muassa koota valta­kunnalliset tele­palvelunsa Finnet-Yhtiöt -tavara­merkin alle. Perustet­tiin kaksi uutta Finnet-yhtiötä: Finnet Ventures Oy yhteiseksi kehitys- ja sijoitus­yhtiöksi – JNT:n omistus­osuus oli 60 000 markkaa - ja Finnet-Media Oy, jossa JNT:n omistus­osuus oli 25 000 markkaa.

JNT sai marraskuussa valmiiksi AXE:n päivi­tyksen, mikä mahdol­listi uuden­tyyppiset, muun muassa ISDN-pohjaiset (Inte­grated Services Digital Network) palvelut. ISDN on kupari­lankoja käyttävän digitaa­lisen puhelin­liikenteen standardi ja erityisen kiinnostava etenkin yrityksille.

ISDN-modeemi Ascomilta. ISDN-tekniikka saapui JNT:hen v. 1995.

”nyky­aikaista multi­media- ja tele­tekniikkaa”. Pilotti­hanke oli myös valmiina: Turun kaupungin sosiaali­virasto halusi tehostaa viestintää asiak­kaiden suuntaan.

Kesäkuussa irtisanottiin Telepoikien kanssa solmittu yhteis­työsopimus tulevasta vuoden­vaihteesta lähtien. ”Kuurojen Liitto on Valkean Talon kautta antanut ymmärtää JNT:n hoitaneen teksti­puhelin­välityksen huomat­tavasti paremmin”, pöytä­kirjan mukaan. Kannat­taisiko JNT:n pyrkiä saamaan toiminta kokonaan haltuunsa? Asiassa tehtiin tunnus­teluja Tele­poikien suuntaan, ja ne antoivat aihetta uskoa, että ”irti­sanomisessa voi syntyä tiettyjä vaikeuksia”.

Tärkeimmät Finnet-yhtiöt v. 1995.

Elokuussa JNT:n hallitus sai eteensä Tele­poikien tiukan vastineen irti­sanomiseen. Siinä katsottiin irti­sanominen laitto­maksi ja esitettiin korvaus­vaatimuksia. Asiassa täytyi yrittää neuvo­tella, ja apuna käytet­tiin PLL:n lakimiestä.

Kokous Telepoikien kanssa oli juuri niin hankala kuin oli arveltukin. JNT:n puolelta asiaa hoiti Trygve Still sekä liiton lakimies Anne Vainio. Yhteis­työkumppani HPY halusi viivy­ttää ratkaisua, jotta sen yhteis­työ Tele­poikien kanssa ei vaikeutuisi. Lokakuun lopussa päästiin kuitenkin ratkaisuun. Tele­poikien kanssa solmittu sopimus irti­sanottiin 31. maalis­kuuta 1996 alkaen, ja JNT alkaisi hoitaa yö- ja viikon­loppuliikennettä 1. heinäkuuta 1996 alkaen.

Pitää tuottaa voittoa

Elokuussa tulosseuranta sai hallituksen mietteli­ääksi Nova­call-hankkeen suhteen. Tulot olivat 133 000 markkaa, menot 246 000 markkaa, joista 147 000 mk oli käytetty erityyppi­siin maino­ksiin, ja hallitus mietti, oliko niitä edes tilattu. Nova­Net-hanketta päätet­tiin välittömästi analy­soida tarkemmin, samoin Tekesin tosi­asiallista kiinno­stusta asiaan.

Pietarsaaressa järjestettiin kokous Tekesin edustajan Simo Luiron ja Nova­Netin aiotun projekti­koordinaattorin Antti Siltasen kanssa ja kokou­ksessa saatiin rauhoi­ttavaa viestiä. Tekes luulta­vasti myöntäisi avust­uksen asian kolman­nessa käsit­telyssä loka­kuussa. Niin myös tapahtui eli NovaNet sai Tekesiltä 3,3 miljoonan markan avustuksen ajalle huhtikuu 1995 - maaliskuu 1997.

Novacallin rooli hankkeessa olisi sellaisen vastaus­palvelun (call center) kehittä­minen, joka voisi tyydyttää toimeksi­antajien palvelu­tasosta ja teknisistä ratkaisuista esittämiä vaatimuksia. Novacall sai kantaakseen hankkeen pää­vastuun ja saisi Tekesiltä tukea, joka kattaisi 40 prosenttia Nova­callin budjet­oiduista kustannuksista.

Marraskuussa NovaNetin yhteistyö­kumppaneiden kesken hyväksyt­tiin sopimus, johon siis osallis­tuivat Ame Product, ICL Personal Systems, Novacall, PLL, Remote Systems Techno­logies ja Tietotehdas.

Pietari­laisen GSM-yht­iön logo.

”Kun tuotanto on päässyt käyntiin, toiminnan on tietenkin tuotettava voittoa”, sanotaan Trygve Stillin hallitu­kselle kirjoitt­amassa muisti­ossa. Hän korosti hankkeen riskejä ja piti välttäm­ättömänä yrittää saada muut Finnet-yhtiöt ohja­amaan asiakkaitaan Nova­callille.

Novacall tarvitsi nyt projektin­johtajan ”jolla on kokemusta ja osaamista useilta sektoreilta”. Aivan joulun 1995 alla JNT:n hallitus katsoi, ettei kukaan kuudesta hakijasta ollut sopiva. Tehtävään päätettiin kysyä Peter Lönnbäckiä.

Vuodenvaihteessa JNT:n tekstipuhelinpalvelun työntekijä­määrä oli noussut kahdeksaan.

GSM:n kansainvälinen läpimurto

GSM-matkapuhelut jatkoivat kansainvälistä voitto­kulkuaan. Yksi virstan­pylväs ohitettiin tammi­kuussa 1995, kun North-West GSM-operaa­ttori aloitti viralli­sesti operaattori­toiminnan Pietarissa. Suomen presi­dentti Martti Ahti­saari oli paikalla ja soitti avajais­puhelun. Telecom Finland, Telia ja Telenor vastasivat tieto­taidosta ja omistivat operaat­torista yhteensä 49 %.

Kuten näkyy, Finnet-yhtiöt ja valtiollinen Telecom Finland olivat suunnilleen samankokoisia.

GSM-liikenne alkoi samaan aikaan Baltian maissa, joissa pohjois­mainen panos oli myös merkit­tävä. Viron kansallisen lanka­puhelinyhtiön Eesti Telefonin toimitus­johtajana toimi muutaman vuoden ajan Guy Sundqvist, joka on synt­ynyt ja varttunut Pietar­saaressa.

Vuonna 1995 Radiolinjan ja omistaja­yhtiöiden suhde nousi tärkeäksi. Pitkä­llisten keskus­telujen jälkeen JNT samoin kuin muutkin yhtiöt alle­kirjoittivat osa­puolten kesken sopimuksen, joka korvasi alku­peräisen, marras­kuussa 1989 laaditun sopimuksen. Sehän oli solmittu kauan ennen kuin toiminta oli itse asiassa käynnis­tynyt. Jälleen kerran JNT osallistui myös Radio­linjan osake­pääoman korotukseen.

GSM-verkkoa vahvistettiin JNT:n alueella niin pitkälle kuin siihen katsot­tiin olevan varaa: neljä uutta tuki­asemaa – Stor­svediin, Lillbyhyn, Ähtävän kirkon­kylään ja Wisa­forestin 100 metrin korkuiseen savu­piippuun – ja Kolpin ja Kovjoen tukiasemia täydennettiin.

Monipolvinen sota standardeista

Vuonna 1995 myös globaali ’sota standar­deista’ lähti tosissaan tulta alleen. Tekniikka­standardeja voi pitää vähän outona asiana, mutta nopeasti kasvavien matkapuhelu­volyymien myötä standardien määrittely nime­nomaan kaikkein eniten ohjasi tekniikan kehitystä ja sitä kautta liike­toimintaa.

USA:ssa Ericsson oli TDMA-pohjaisella radioratkaisullaan (sama kuin GSM:ssä) sensaatiomaisesti lyönyt kilpailijansa, kun maa v. 1988 teki päätöksen tulevasta digitaalisen puhelinliikenteen tekniikkastandardista. Päätöstä oli tietyillä tahoilla vaikea sulattaa, ja myöhemmin vaihtoehdoksi hyväksyttiin myös Qualcomm-yhtiön kehittämä CDMA-pohjainen digitaalistandardi. Vuonna 1995 näihin kahteen tekniikkaan perustuva liikenne alkoi suurimittaisesti1900 MHz-kaistalla. USA:han tuli toisin sanoen kaksi digitaalista matkapuhelinverkkoa, jotka eivät sallineet keskinäistä kommunikointia.

Ciscon reititin.

GSM:ää oli kehitetty eurooppa­laisena hankkeena, mutta nyt alueeksi tuli koko maailma. Toimi­joiden kannalta siitä muodostui taistelu, jossa käytettiin kaikki konstit – piti ehtiä vakii­nnuttaa asemansa ensi­mmäisenä ja sitä kautta sitouttaa asia­kkaat omaan tekniikkaan.

Samalla asiaa ilmaantui mutkistamaan jälleen uusi tekijä. Tekniikan kehityksen seuraava sukupolvi (3G eli kolmas sukupolvi; ensimmäinen oli ollut analoginen, toinen digitaalinen) liittyisi laaja­kaistaan. Mitä se tarkoitti esim. USA:ssa? Ericssonin sillo­inen tekniikka­johtaja Jan Udden­feldt:

”USA:n ulkopuolella CDMA ei lyhyellä aika­välillä

Pietarsaarelainen Peter Bäck suunnitteli Multi Networksin ensimmäisen logon v. 1995.

uhannut GSM:ää, mutta se mitä GSM-maailma joutui kohtaa­maan, oli Qual­commin julkituoma aikomus kehittää 3G-järje­stelmä, CDMA2000, joka tarjoaisi tiedon­siirtoon GSM:ää paremmat mahdolli­suudet. Se oli tode­llinen uhka, jonka jouduimme ottamaan huomioon.”

Ericsson omaksui strategi­akseen 3G-ratkaisun kehittämisen GSM:n ydinverkon pohjalta. Silloin GSM-invest­ointia voisi kuvata askel­eena kohti laaja­kaistaista 3G-ratkaisua.

GSM-polulla edettiin askel askeleelta - yksi niistä oli GPRS (General Packet Radio Services, tunnetaan myös nimellä 2,5G), mobiilidata­verkkopalvelujen alusta, jossa tietoa voi siirtää 30–100 kbps:n nopeudella. Tekniikka saatiin vietyä loppuun v. 1997. Koska tieto lähetetään ’pakettina’ kun sitä tarvitaan, puhelin voi olla jatkuvasti kytkettynä Internetiin.

GSM:n ja CDMA:n kesken oli siis käynnissä ’sota’, mutta kolmaskin toimija­ryhmä puuttui peliin: japani­laiset, itse kehittä­mänsä PDC-stand­ardin avulla (Pacific Digital Cellular). Sekään ei mahtanut kilpai­lussa mitään GSM:lle, minkä vuoksi japani­laiset hakivat revanssia ajamalla läpi heille sopivaa 3G-ratkaisua.

Siinä Ericssonin suhteet aiemmin mainittuun Japanin valtion omistamaan matkapuhelin­operaattori Docomoon saisivat maailmanlaajuista merkitystä. Ericsson ohjasi näiden kahden yhtiön kehitys­yhteistyötä kohti halua­maansa 3G-tekniikkaa: WCDMA:ta. Vuonna 1995 Ericsson saattoi esitellä tällaisen testi­järjestelmän, jonka kaistan­leveys oli 5 MHz, ja sai ensimmäisen WCDMA-tilauksen Docomolta. Ericssonin näkökulmasta kaikki näytti vielä oikein hyvältä.

Internetpalvelin Ludvig

Timo Prittinen valittiin JNT:n IT-päälliköksi helmi­kuussa 1995. Pian sen jälkeen hänen osas­tolleen tuli myös teknikko Tomas Tallkvist. He pitivät tiiviisti yhteyttä Glenn Hägeriin, joka oli vuoden alussa rekister­öinyt Multi Net Works -nimen toimin­nalleen ja aloitti virall­isesti työn yksittäisenä elinkeinon­harjoittajana 1. kesäkuuta.

”Tammikuun alussa vein Internet-palvelimen, jolla oli hieno nimi – Ludvig – kansallis­runoilija Runebergin ja pietar­saarelaisen lempi­kahvilani mukaan, puhelin­yhtiöön odottamaan

Timo Prittinen

data­yhteyttä muualle päin. Palvelin yhdistet­täisiin Internet­tiin Datatien LanLinkin avulla ja ulkomaan­liikenne Eunet Finlandiin”, Glenn Häger kertoo.

Hän hankki aluenimen multi.fi maaliskuussa Eunetin kautta. Palvelimen osoitteeksi tuli ludvig.multi.fi. LanLink kytkettiin suunnilleen samaan aikaan. Liiken­nöintiin tarvittiin IP-osoitteet, jotka saatiin LanLinkin ja Helsingin Puhelin­yhdistyksen kautta. IP-osoitesarja 194.136.93.0-255 rekisteröitiin 7. maaliskuuta 1995.

”Sen jälkeen ensimmäiset modeemit asennettiin ns. soitto­sarjaan palvelu­numeroon. Jos muistan oikein, meillä oli 3–4 Multi­Tech-modeemia, jotka oli hankittu HPY:n kautta. Ne yhdistet­tiin sarjaliitäntä­porteilla Cisco-reitit­timeen. Ensimmäinen soitto­sarjanumero oli 1006771. Timo Prittinen ja minä konfiguroimme reitittimen Santa Monica Soft­waren edustajan kanssa. Santa Monica Software oli Ciscon tuotteiden jälleen­myyjä”, Glenn Häger sanoo.

Aluksi netissä saattoi vain surffata soitto­sarjan kautta. Sähkö­postin ja muun Häger sai käyntiin toisella soitto­sarjalla, jossa pystyi

Multi Networksin ensimmäinen kotisivu v. 1995.

autenti­soimaan henkilölli­syytensä. Sen numero oli 1006772. ”Käyttäjä­nimet ja sala­sanat Cisco-reitit­timeen noudettiin Ludvig-palveli­melta. Jouduin paiskomaan töitä pari pitkää yötä ennen kuin sain kaikki toimimaan.”

Ensimmäiset palvelumuodot saivat nimekseen Multi.fi Open ja Multi.fi Standard. Edellinen oli ns. kioski­palvelu, jossa soitet­tiin numeroon ja sen jälkeen surffa­ttiin. Jälki­mmäisessä oli

Jakobstads Tidningin ensimmäinen kotisivu heikkoresoluutioisena näyttö­vedostuksena, luultavasti vuodelta 1995.

kuukausi­maksu, joka sisälsi sähkö­postin ja kotisivu­tilaa. Soiton kustannukset lisä­ttiin puhelin­laskuun. Hägerin firma sai provisiona osan tuloista.

Ensimmäiset Internet-asiakkaat

Uudenkaarlepyyn kaupunki oli kaikkein ensimmäisiä Internet-asia­kkaita. Se kytket­tiin verkkoon Pietar­saaren ja Uuden­kaarlepyyn kiinteän yhteyden avulla. Jakob­stads Tidning oli toinen varhainen asiakas päätoimittaja Lars Hedmanin kautta.

”Minä, samoin kuin toimituksen toinen nörtti, tekniikk­avastaava Henrik Othman, olimme Inter­netissä jo varhain erilaisten BBS-palvelujen kautta [bulletin board system, suomeksi yleensä purkki, boksi tai kannu]. Kytkey­dyimme verkoon hitaalla modeem­illa ja surffa­simme teksti­pohjaisen Lynx-selaimen avulla”, Lars Hedman kertoo.

”Kehitimme antoisan yhteistyön Glenn Hägerin kanssa. Lehti­talossa käytiin vilkasta keskustelua Inter­netin mahdollisesta merki­tyksestä, mutta vähitellen kaikki alkoivat ymmärtää, että siinä oli kyllä kyse tärkeistä asioista. Esi­kuvanani oli San Jose Mercury News, jota pidetään verkko­lehtien edelläkävijänä.”

Jakobstads Tidningin ensiesiintyminen Internet­issä keväällä 1995 oli yksin­kertainen passiivinen koti­sivu, jossa oli perus­tietoa lehdestä. Uutiset välitettiin muoka­tusta lehti­sivusta otettuna jpg-kuvana. Kun Ruotsin Dagens Nyheter seuraa­vana vuonna avasi ensi­mmäiset koti­sivunsa, Henrit Othman kirjoitti ja toivotti kollegan terve­tulleeksi Internetiin.

Marian galleria: Anne-Mari Öster

”Ann-Mari on tavoitteellinen ja rauh­al­linen joka tilanteessa suun­nit­elle­ssa­an ja mitoittaessaan verk­koa nykypäivän ja huomisen tarpeisiin.”

Marian galleria: Lillemor Sundelin

”Asiakaspalvelu kaikissa muodoissaan on Lillemorin erikoisosaamista. Yliveto myös verkkorekisterin pitäjänä. Hoitaa että 'kaikki toimii niin kuin pitääkin'.”