TULEVAISUUS ON NYT
1997: Suuren 3G-sodan vuosi
Vuodesta 1997 tuli taiston vuosi, jolloin kamppailtiin, miten siirryttäisiin 3G:hen.
Ericssonilla oli siinä muita toimijoita paremmin pelisilmää. Jan Uddenfeldtin lähtiessä kotimatkalle Japanin viestintäministerin tapaamisesta syksyllä 1996 standardisointiprosessille ei ollut vielä edes konkreettista aikataulua. Operaattorit olivat uppoutuneet GSM-verkkojen ja -palvelujen rakentamiseen; monet eivät olleet vielä edes saaneet GSM-toimintaan positiivista kassavirtaa.
”Operaattorien näkökulmasta 3G-asia nousi esiin aivan liian varhain. Mutta ne olivat samassa kollektiivisessa pinteessä. Ne eivät uskaltaneet sanoutua irti 3G:stä, koska ne pelkäsivät, että poliitikot ja viranomaiset tulkitsisivat sen kiinnostuksen puutteeksi tulevaisuuden investointeihin”, sanoo Thomas Beijer, standardisointiekspertti ja UMTS Forumin puheenjohtaja.
Maailmalla kierteli itsepintainen huhu, jonka mukaan USA ja Japani suunnittelivat strategista teollisuusyhteistyötä, myös telekom-teollisuudessa, muuta maailmaa vastaan. Oli tarpeen nopeasti laajentaa 3G-asiaa haluttuun suuntaan ajavaa piiriä. Ericsson piti Nokiaa täydellisenä yhteistyökumppanina, ja pikapuoliin järjestettiin sarja kokouksia, jossa Ericssonin liittolainen Docomo ja Nokia ottivat mittaa toisistaan.
Yhteydenpito tiivistyi erilaisissa yhteyksissä. Japanilaiset vieraat saivat Suomessa kokea
Thomas Beijer
kaikenlaista - saunasta marjojen poimintaan ja maastopyöräilyyn märillä soilla. Japanin delegaation johtaja Hironobu Takeuchi yllätti kaikki ikimuistoisilla illallisilla alkamalla laulaa. Suhteiden rakentaminen oli edennyt syventämisvaiheeseen.
Ericssonin, Nokian ja Docomon liitto varmistui vuodenvaihteen 1997 tienoilla, kun Nokia päätti vaihtaa 3G-suuntansa TDMA:sta Ericssonin WCDMA:han. Jan Uddenfeldt: ”Onnistuimme vakuuttamaan Nokian. Teknologiajohtaja Yrjö Neuvo kollegoineen näki globaalin WCDMA-standardin edut. Seurauksena mielenkiintoinen tilanne: Ericsson ja Nokia alkoivat toimia yhdessä.”
Ericssonin ja Nokia yhteistyötä testattiin pian yhä enemmän kenttämäisissä oloissa. Syksyllä 1997 ne toteuttivat pitkän yhteiskampanjan saadakseen eurooppalaiset operaattorit vakuuttuneiksi. Pohjoismaiset matkapuhelinvalmistajat olivat nyt läheisiä ystäviä. Jopa WCDMA:n esittelymateriaali oli yhteistä.
Valmistuspuolen kilpailijoista Ericsson ja Nokia saivat vain japanilaisen NEC:n WCDMA:n kannalle. Kaikki muut suuret yritykset – Alcatel,
Aimo Eloholma
Bosch, Italtel, Motorola, Nortel, Siemens ja Sony – suhtautuivat siihen vihamielisesti ja keräsivät voimansa yhteen puoltamaan vaihtoehtoista tekniikkastandardia, TEMA-CDMA:ta.
Intensiivistä lobbausta
Myös korkeimmalla poliittisella tasolla harrastettiin tiivistä lobbausta. Presidentti Martti Ahtisaari esimerkiksi esitteli Englannissa vieraillessaan Suomen näkökantoja asiassa pääministeri Tony Blairille. Taustaselvityksen oli kirjoittanut Nokian Heikki Ahava. Tämän seurauksena Blair ilmoitti henkilökohtaisesti Iso-Britannian tukevan WCDMA:ta.
Ratkaisu oli päätetty tehdä Madridin ETSI-kokouksessa 15.–19. joulukuuta. Osanotto oli massiivinen. ETSI:n silloisten 160 jäsenen lisäksi kokoukseen osallistui myös GSM-yhdistyksen sekä USA:n, Japanin ja Kiinan standardisointielinten edustajia.
3G:n radioratkaisuihin oli määritelty neljä vaihtoehtoista standardia: WCDMA, OFDMA, WTDMA ja TDMA-CDMA. Standardiksi valintaan vaadittiin sääntöjen mukaan vähintään 71 % enemmistö. 160 äänioikeutetulla jäsenellä oli
JNT ja Novacall vierailivat Ericssonilla Tukholmassa kesäkuussa 1997.Vasemmalta Peter Lönnbäck, NovaCall; Sven-Erik Hästö, JNT; Hans-Erik Gädda, JNT; Johan Lindholm, JNT; Håkan Bäcktröm, Ericsson; Trygve Still, JNT ja Kalevi Ahola, Ericsson.
yhteensä 1392 ääntä, jotka oli painotettu jäsenten koon mukaan.
Myös JNT oli Radiolinjan osakkaana edustettuna Madridissa. ”Sapelinkalisteluksi” kuvatun kokouskulun jälkeen puheenjohtaja Friedhelm Hillebrand julisti suuntaa-antavan äänestyksen, joka päättyi 716–509 WCDMA:n eduksi TDMA-CDMA:ta vastaan (siis WCDMA 58,5 %, TDNA-CDMA 41,5 %). Asiaa ei voitu siis edelleenkään ratkaista. Hillebrand keskeytti kokouksen ja ilmoitti sen jatkuvan Roomassa 28.–29. tammikuuta 1998.
Ericssonin ja Nokian yhteinen kampanjakynä.
Pohjoismainen täyskäännös
Samaan aikaan Pohjoismaiden pelikenttä muuttui. Suomen, Ruotsin ja Norjan valtiolliset operaattorit olivat, kuten aiemmin on käynyt ilmi, käynnistäneet muutamaa vuotta aiemmin yhteistyön yhteistä vihollista, Teliaa, vastaan.
Telecom Finlandin edustajana tässä yhteistyössä toimi Aimo Eloholma, ja hän kertoo: ”Olimme lokakuussa 1997 saapuneet tanskalais-norjalais-suomalaiseen kokoukseen Arlandaan, jossa oli tarkoitus käydä läpi yhteistyötä ohjaava asiakirja. Tanskan edustaja soitti kokouksen alussa ja ilmoitti myöhästyvänsä. Kun hän viimein saapui monta tuntia myöhemmin, näimme jotain tapahtuneen. Hän kertoi, että Tanskan valtio oli päättänyt myydä Tele Danmarkin Ameritechille. Asia julkistettaisiin seuraavana aamuna.”
Ameritech oli valtava, Chicagossa päämajaansa pitävä yritys, ja Tanskan valtion myyntipäätös sai aikaan shokkiaallon muissa Pohjoismaissa. Se käynnisti pohjoismaisen fuusiokarusellin, joka jatkuisi lähes keskeytyksettä viiden vuoden ajan. Telia, Telecom Finland ja Telenor olivat yhdessä yössä joutuneet yhteisen uhan eteen. Tästä hetkestä lähtien ne työskentelivät tiiviin yhteistyön ja mieluiten fuusion puolesta.
”Alkuvaiheessa ajateltiin, että Telecom Finland myytäisiin Telialle ja Suomen valtio siirtyisi Telian suuromistajaksi. Siitä keskusteltiin useissa
Tomas Tallkvistin v. 1997 rakentama verkkoaggregaatti.Korvasi tusinan modeemien seinämuuntajia Multi.fi:n soittosarjassa.
tilaisuuksissa”, kertoo Kaj-Erik Relander, joka osallistui kokouksiin syksyllä 1997 Telecom Finlandin rahoitusjohtajan ominaisuudessa.
Aimo Eloholma sanoo, että matkapuhelinliikenne osoittautui nopeasti vaikeimmaksi yksittäiseksi asiaksi. ”Kaikki halusivat sen omaksi lapsekseen.”
Pääsuuntana oli siis kolmen osapuolen fuusio, mutta loppusyksystä 1997 Suomen eduskunta päätti Telecom Finlandin viemisestä pörssiin seuraavana vuonna. Suomen oli ennen sen toteutumista pidättäydyttävä kaikesta virallisesta
Internetin starttipaketti.
yhteydenpidosta fuusioasiassa. Mikään ei kuitenkaan estänyt yhtiöiden toimitusjohtajia Lars Bergiä (Telia), Pekka Vennamoa (Telecom Finland) ja Tormod Hermansenia (Telenor) tapaamasta salaa. Ratkaisevaa oli, että heidän keskinäiset henkilökemiansa toimivat.
Kaksi tappelupukaria
Finnet-kysymyksen ratkaiseminen oli JNT:n kannalta läheisempi asia. Aluksi näyttikin, että asia saataisiin ratkaistua. Huhtikuussa suurehko Finnet-yhtiöiden ryhmä allekirjoitti uudesta suunnasta aiesopimuksen ja toukokuussa enemmistö allekirjoitti sopimuksen. Jotkut yksityiskohdat oli kuitenkin edelleen epäselviä, ja syyskuussa JNT:n hallitus totesi alistuneesti prosessin jatkuvan.
Lisäksi Helsingin Puhelinyhdistys (HPY) toteutti syksyllä osakeannin, joka ylimerkittiin kahdeksankertaisesti. Yhtiö sai 100 000 uutta osakkeenomistajaa ja 480 miljoonaa markkaa uutta pääomaa. Tämän voimannäytöksen jälkeen HPY:lle tarjoutui mahdollisuus Tampereen puhelinyhtiön haltuunottoon, mikä toteutettiinkin kaappaustyyliin alkutalven yhtiökokouksessa.
Kurt Nordman kertoo, että HPY koki vastapuolen edustajat lähinnä tappelupukareina monissa Finnetin kokouksissa. ”Toki voin ymmärtää, että ne näkivät meidät samalla tavalla.”
JNT:n hallitus ei voinut tehdä tälle paljoakaan. Matkapuhelinliikenteen analyysi osoitti sitä vastoin parempia tuloksia. Käyttäjien määrä oli Suomessa vuoden alussa noussut 1,5 miljoonaan eikä tällä menestystarinalla näyttänyt olevan loppua.
JNT vahvisti GSM-verkkoa vuoden mittaan rakentamalla uudet tukiasemat Veksalan kalasatamaan, Mässkärille ja Evijärvelle. Lisäksi markkinointia ja tilaajapalveluja piti vahvistaa, mikä oli vaikeampi toteuttaa. Nyt myös Omniteleltä ja Radiolinjalta tuli yhteinen ehdotus GSM-investoinneista, jotka JNT:n osalta maksaisivat v. 1998 yhteensä 6,1 miljoonaa markkaa, kaksi kertaa enemmän kuin JNT:n omassa budjettiesityksessä.
Hallitus päätti asian oman esityksensä mukaisesti, mutta keskusteluissa syntyi ajatus, jota Jan-Erik Frostdahl tarkensi lokakuussa. Nimittäin rahoitusmalli, jonka ansiosta JNT pääsisi veloistaan samalla kun se voisi lisätä GSM-investointejaan.
Idea perustui GSM-laitteiden jälleenraho-
Ericssonin DECT-puhelin.
itukseen sale and lease back -tyyppisellä mallilla. Laskelma osoitti GSM-laitteiden kirjanpitoarvoksi 7,8 miljoonaa markkaa. Eläke-Varman 7 miljoonan markan sijoituslaina voitaisiin maksaa myymällä laitteet ja samaan aikaan vuokraamalla ne seitsemäksi vuodeksi.
Merita Rahoitukselta pyydettiin tarjous, joka myös hyväksyttiin. Sopimus allekirjoitettiin 18. joulukuuta.
Yritysvaihteiden buumi
Yritysvaihteet olivat toinen liiketoimien palanen, jonka merkitys kasvoi näihin aikoihin. Juuri vuonna 1997 JNT saattoi alkaa asentaa ensimmäisiä ISDN-tekniikan ohivalintavaihteita omaan ISDN-keskukseen. Erityisen kiinnostavaksi alue nousi ETSI:n langattomille puhelimille vahvistaman DECT-standardin (Digital European Cordless Telecommunications) ansiosta.
Ericsson oli ensimmäisenä tarjoamassa puhelinjärjestelmää, jossa DECT-puhelimet liitettiin digitaalisiin yritysvaihteisiin.
”Järjestelmän nimi oli Freeset, ja se toimi teknisesti aika pitkälle GSM:n tavoin (kanavansiirto tukiasemien kesken), mutta se oli täysin
integroitu yritysvaihteisiin. JNT:llä kokeilimme ensimmäistä Freeset-järjestelmää asuntomessuilla kesällä 1994”, Håkan Löfqvist kertoo.
”1990-luvun jälkipuoliskolla myimme niin monta järjestelmää kuin vain ehdimme asentaa. Ne sisälsivät kahdesta useisiin kymmeniin tukiasemia, jotta yritysverkko toimisi koko työpaikka-alueella. Tukiasema pystyi hoitamaan viestinnän 30–300 metrin etäisyydeltä.”
Tähän aikaan GSM:n peitto oli sisätiloissa usein heikko ja koska GSM-puhelut olivat suhteessa kalliimpia, se suosi DECT-järjestelmää. ”Myynti
SoCS:n jäsenet Jaana Nylund ja Simon Finne vasemmalla. Jaana Nylund TV-jutussa:" ”Tämä on parhaita juttuja, mitä minulle on sattunut. Nyt osaan aika paljon tietokoneista, sillä koulujen tietotekniikkaopetus ei ole parasta mahdollista.”
jatkui täyttä häkää noin vuoteen 2000. Silloin olimme rakentaneet järjestelmät useimmille niitä tarvitseville yrityksille. Monet ovat päivitettyinä vieläkin käytössä”, Håkan Löfqvist sanoo.
Markkinadominanssia
JNT:n sisäisistä asioista v. 1997 voidaan mainita ATK-järjestelmän uusiminen. Sellaisella muutoksella on usein alun perin ajateltua perusteellisempia seurauksia, koska lähestulkoon kaikki yrityksen toiminnot on integroitava järjestelmään. Timo Prittinen ja Johan Högnabba etunenässä tutkivat asiaa laajasti ja päätyivät TTM-vaihtoehtoon mm. koska se pystyi käsittelemään useita kieliä.
Marraskuussa Lapuan Sähkö värväsi JNT:ltä laskentaekonomi Kari Myllymäen. JNT olisi halunnut pitää Myllymäen, mutta lapualaisyhtiö tarjosi hänelle ehdot, joihin JNT ei pystynyt vastaamaan. Toimi julistettiin avoimeksi, ja 18. joulukuuta hallitus päätti palkata Maria Höglundin yrityksen uudeksi laskentaekonomiksi.
Kesäkuussa liikenneministeriöltä tuli ilmoitus, että JNT:n markkinaosuuden arvioitiin olevan toimialueella yli 90 % ja että omistajaliittymä tarjosi etuja vuokraliittymään verrattuna. Sitä pidettiin uuden telemarkkinalain nojalla kilpailua estävänä tekijänä.
Glenn Hägerin kysyntä Internet-yrittäjänä kasvoi entisestään. Helmikuussa hän siirsi Multi Net Works -toiminimensä Multi.fi-osakeyhtiöksi, jonka hän käynnisti 15 000 markan osakepääomalla. Glenn Häger sanoo itse jälkikäteen, ettei hän ymmärtänyt laskuttaa riittävästi työstään, jolloin asiakkaille muodostui väärä kuva Multi.fi:n palvelujen tosiasiallisesta arvosta.
Novacallissa toiminta kasvoi lähes räjähdysmäisesti, ja yhtiöllä oli vuoden lopussa jo 35 työntekijää. Työntekijämäärän kasvu johtui yhtäältä Novacallille siirtyneistä toimeksiannoista ja toisaalta uusista asiakkaista niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yhtiö tarvitsi nopeasti uudet tilat.
Kesäkuussa oli puhetta, että Novacall ostaisi tilat JNT:n naapurikiinteistöstä Kaupungin
hotelli-Fontellista. Yhden miljoonan hintaa pidettiin kuitenkin liian kovana. Syyskuussa ostosuunnitelma sitten hyllytettiin kiinteistöön odotettavissa olevien korjauskustannusten vuoksi. Kaupunginhotellin toisesta kerroksesta vuokrattiin tilapäisesti 80 neliömetrin tilat.
Mitä SoCS merkitsi
Tieto SoCS-tietokoneyhdistyksestä levisi puskaradion kautta yhä laajemmalle vuoden 1997 mittaan. Jäsenluku kasvoi vähitellen runsaaseen kahteenkymmeneen, joista viisi oli tyttöjä. Useimmat olivat 15–20-vuotiaita. Joku oli ’puheenjohtaja’, mutta hierarkiaa ei ollut. Kaikilla oli sama puhe- ja äänivalta.
Mats Byggmästar
”Suhtaudumme antaumuksella Internetiin ja Coca-Colaan tai muuhun kahvia sisältävään aineeseen. Meillä on kymmenkunta tietokonetta ja kaksi terminaalia, jotka on kaikki yhdistetty verkkoon”, yhdistyksen omien kotisivujen mukaan.
Toiminta keskittyi paljolti testaamaan, mitä Internetissä voisi tehdä. ”Meidän oli pakko opetella itse kaikki. Linuxin toimintaa ei ollut kuvattu missään eikä ylipäätään, miten Internetissä kommunikoitiin. Ei edes Internetissä ollut tietoa, miten Internetiä rakennettaisiin”, William Lindén sanoo.
”Tilanne oli sama myös myöhemmin, kun aloin työskennellä Multi.fi:ssä, ja tietenkin se oli sama myös Glennillä, Timolla ja muilla JNT:ssä. He ja minä olemme omin päin joutuneet selvittämään asiat. Osittain tilanne on Internetin suhteen edelleen sama, kaikkea ei ole kuvattu manuaaleissa vielä nykyäänkään.”
SoCS-jäsenten yhtenä innoittajana oli Mats Byggmästar, 25-vuotias insinööri, joka toimi lukuvuonna 1996-1997 Pietarsaaren ruotsinkielisen ammattikoulun tietotekniikan opettajana. ”Mats oli opettajani ammattikoulussa, todella taitava ohjelmoija ja mukana Doomsday-ryhmässä, joka voitti ohjelmointikilpailujen ensimmäisiä palkintoja useaan kertaan. Mats auttoi meitä ohjelmoinnissa ja muissa asioissa SoCS:ssa”, William Lindén sanoo.
Internetistä voi edelleen löytää 3D-ohjelmointeja, joita Mats Byggmästar ja hänen Doomsday-kollegansa tekivät v. 1997.
Marian galleria: Stefan Skytte
”Harkitseva analyytikko joka aavistaa tulevan kehityksen ja trendit.”
Marian galleria: Andreas Stenbacka
”Verkostoasiantuntija joka työskentelee ääntä pitämättä tehokkaasti ja saa asiat sujumaan. Hallitsee puhelintuen kommervenkit.”
