TULEVAISUUS ON NYT

1999 oli vuosi, jolloin teleliikennemaailmassa suunta oli jatkuvasti ylöspäin.

Mutta se oli myös sekasortoinen vuosi, ja kollektiivinen huuma kiihtyi kiihtymistään niin teleliikenne- kuin IT-maailmassakin. GSM-puhelu­liikenteen kasvu ylitti kaikki rajat, ja Soneran maine suurena innovaattorina levisi maailmalla. Vuoden kuluessa Soneran tekniikka­kons­epti Zed (langat­tomien termi­naalien palvelu­koko­naisuudet), Plaza (Internet­palvelut) ja Smart­trust (erik­oistui tieto­turvaan ja tiedon­hallintaan) kuumenivat kaupalli­sesti siinä määrin, että Sonera alkoi suunni­tella niille erillisten yhtiöiden perus­tamista ja viemistä pörssiin.

”Yhtiössä oli sellainen ilmapiiri, että kaikki olivat innokkaita tekemään jotain sellaista, jota maailmassa ei ollut aiemmin nähty”, Pekka Vennamo sanoo. ”Maailma oli täynnä opera­attoreita, jotka eivät itse osanneet kehittää tarvit­semiaan palv­eluja. Zed vastasi suurin piirtein sitä, mitä yhtiön sisällä ensin kutsuttiin isku­lauseella ’Sonera Inside’ [viittaa ’Intel Insideen’]. Me aioimme kehittää palvelu­paketteja, joita sitten myisimme kaikkien opera­attoreiden kautta. Sekä me että muu maailma näimme tässä valtavia mahdolli­suuksia."

Toisaalta 3G-hysteria liittyi myös taajuuksien käyttöön tarvittaviin lisensseihin. Perinteisessä pohjoismaisessa mallissa taajuudet jaettiin ns.

Tämän lisänä oli vuosituhannen vaihteen nostattamat uhkakuvat, jotka kiihdyttivät IT-alaa entisestään. Kukaan ei halunnut riskeerata joutuvansa tuloillaan olevana uudenvuodenyönä kaaoksen kouriin, ja sen vuoksi järjestelmien päivitys oli tärkeää, vaikka hinnat olivat pilvissä. Ja kaiken tämän keskellä oli 3G-tekniikasta käyty kiista yltymässä Euroopan ja USA:n väliseksi täysimittaiseksi kauppasodaksi.

Pohjoismaissa myös muut tapahtumat aiheuttivat kuohuntaa. Esimerkiksi Telia ja Telenor ehtivät vuoden kuluessa sekä fuusioitua että purkaa fuusion, kun taas Sonera puolestaan lähti kuumeisille kosioretkille.

3G-standardin loppusota

JNT:ssä tätä kaikkea voitiin pitkälti pitää suurpoliittisena teatterina. Suuren maailman tapahtumilla oli kuitenkin seurauksensa myös täällä.

Kuten mainittua, USA:ta ja Eurooppaa uhkasi kauppasota. Thomas Beijer, joka UMTS-puheen­joht­ajana seurasi tapahtumia lähe­ltä, kuvaa peliä ”fars­siksi”, johon kuit­enkin saatiin aika­iseksi sopimus TABD-foor­umissa (Trans­Atlantic Business Dialogue), jossa amerikka­laiset ja eurooppa­laiset teollisuus­johtajat sekä USA:n ja EU:n virka­miehet pyr­kivät ratkai­semaan Atlantin yli käytäviä kauppa­kiistoja.

He sopivat helmikuussa 1999, että erilaisia

3G:n standardisota käytiin pohjoismaisen WCDMA:n ja amerikkalaisen CDMA2000:n kesken.Jälkikäteen tiedämme, että Pohjoismaat voittivat sodan. Pohjoismaisen standardin kannattajat kokoontuivat kattojärjestö 3GPP:hen, kun taas amerikkalaiset toimivat 3GPP2:ssa.

3G-ratkaisuja voitaisiin kehittää ja valita vapaasti IMT-2000 (Inter­national Mobile Tele­communi­cations-2000) –nimisen ’sateen­varjon’ alla, joka sisältäisi jonkin vaihto­ehtoisista CDMA­2000:sta, WCD­MA:sta ja TDMA - CDMA:sta. Kenenkään ei silloin tarvi­tsisi menettää kasvo­jaan. ITU hyväksyi sateen­varjo­ratkaisun maalis­kuussa 1999.

Ericsson ja Qualcomm kävivät näiden tapahtumien rinnalla suuren salamyhkäisyyden varjossa valeoikeudenkäynnin CDMA-tekniikan eri elementtien patenttioikeuksista. Se päättyi sopimukseen, jossa osapuolet purkivat keskinäiset patenttisaartonsa ja Ericsson osti Qualcommin San Diegossa päämajaansa pitäneen järjestelmätoiminnon.

Viimeisetkin epäilyt hälvenivät Tokion konferenssissa. Kokousedustajat odottivat Ericssonin ja Qualcommin edustajien välille suurta taistoa. Sen sijaan Ericssonin Jan Uddenfeldt ja Qualcommin toim.joht. Rich Sulpizio ilmoittivat yleiseksi hämmästykseksi täysin saman viestin. 3G:n toteutuminen kaikkialla maailmassa oli sitä myöden selvää.

Sen seurauksena kaksi 3G-maailmaa keskittyivät kumpikin omaan kattojärjestöönsä: UMTS:iin perustuvat 3GPP:hen (3rd Generation Partnership Project) ja CDMA2000:een perustuvat 3GPP2:een.Kummankin tarkoituksena oli laatia spesifikaatio kolmannen sukupolven matkapuhelinjärjestelmälle radioliitynnän, ydinverkon, päätteiden, palvelujen ja järjestelmäaspektien osalta.

Nämä kaksi järjestöä ovat jälkikäteen laajentaneet 3G-spesifikaatioita useilla ”release”-toteutuksilla, joilla on saavutettu yhä suurempia tiedonsiirtonopeuksia.

liikenneministeri Matti Aura erosi.

Laiminlyönti oli mitätön. Pekka Vennamon potkuja ei voi tulkita muuksi kuin polittiseksi peliksi. Kuumaksi vaalikysymykseksi näytti nousevan se, että tietyt ihmiset pääsivät rikastumaan valtion yhtiöiden myynnissä. Vennamolle annettujen potkujen katsottiin ilmaisevan moraalista selkärankaa ja toimintakykyä.

Vennamon jälkeen uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin veteraani, varatoimitusjohtaja Aulis Salin, joka jäisi eläkkeelle kahden vuoden kuluttua. Salinin seuraajaa pidettiin jo selvänä: Kaj-Erik Relander, jonka Salin oli palkannut rahoitusjohtaksi v. 1994.

Pekka Vennamo myöhemmin: ”Kuvio, jossa poliitikot ovat omistajia, ei toimi missään. Politiikassa toimitaan niin monessa asiassa eri tavalla kuin liike-elämässä. Yritysjohtajana täytyy edistää vahvuuksia, jotta ne voivat elää ja kehittyä, kun taas heikkoudet on karsittava pois. Poliitikon on autettava heikkoja. En näe ratkaisua tähän ristiriitaan. Poliitikot voivat olla omistajia, kun toiminta on monopoli, mutta ei silloin, kun yritys kilpailee muiden kanssa."

Myös Ruotsissa syyskuun 1998 eduskuntavaaleilla oli ratkaisevia seurauksia valtion puhelinyhtiölle, muun muassa toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja vaihtuivat.

Erkki Tuomioja.

Soneraa kosis­kellaan

Sonera oli v. 1999 "kuuma” yhtiö ja veti puole­ensa suuren joukon kosis­keli­joita, millä oli merki­tyksensä tapah­tumien jatko­kululle. Samalla Sonera lähti itsekin kosio­retkelle.

Lars Berg, joka Telian toimitusjohtajan pestin jälkeen siirtyi Mannesmannin pääkonttoriin, nousi nopeasti Soneran tärkeäksi keskustelukumppaniksi. Sonera havaitsi kaksi ehdokasta erityisen kiinnostaviksi, nimittäin brittiläisen Orangen ja hollantilaisen KPN:n. Kummankin kanssa käytiin syvällisiä neuvotteluja kesällä 1999.Sonera ja Orange harkitsivat mm. ostavansa yhdessä E-Plussan, Saksan kolmanneksi suurimman matkapuhelinoperaattorin, päästäkseen sitä kautta Keski-Eurooppaan.

Soneran ja KPN Mobilen fuusioneuvottelujen tuloksena solmittiin kesällä 1999 esisopimus uudesta yhtiöstä, joka huolehtisi yhtiöiden matkapuhelutoiminnasta ja perustaisi pääkonttorin Lontooseen. Kumpikin omistaisi 40 prosenttia ja 20 prosenttia listattaisiin pörssiin tai myytäisiin Orangelle tai japanilaiselle Docomolle.

Valtion omistusosuus Sonerasta esti etenemisen. Suomen sateenkaarihallituksessa

Olli-Pekka Heinonen.

käytiin kulis­sien tak­ana poliit­tista kamppa­ilua vuoden aikana. Kokoo­muslainen liikenne­ministeri Olli-Pekka Hei­nonen ajoi linjaa, jossa valtio antaisi omistus­osuutensa pudota nollaan, kun taas sosiaali­demokraattinen kauppa- ja teolli­suus­ministeri Erkki Tuom­ioja kieltäytyi laskemasta omistus­osuutta alle 34 prosenttiin.

Soneran puolelta seurattiin hyvin tarkasti Telian ja Telenorin fuusioprosessia. Soneran edustajat tapasivat Telian uutta toim.joht. Jan-Åke Karkia useaan otteeseen vuoden kuluessa ja tunnustelivat tilannetta.

Suomen valtio myi marraskuussa 1999 Sone­ran osakkeita toiseen ottee­seen ja listau­ttivat yhtiön sam­alla amerikka­laiseen Nas­daq-teknolo­gia­pörs­siin. Osak­keen hin­naksi määrä­ttiin 23,75 eu­roa, mitä jäl­leen pide­ttiin matalana.

Mitä Soneran toimitus-
johtajanvaihdos merkitsi

Vuosi 1999 sisälsi äärimmäisen paljon tapahtu­mia myös JNT:n osalta. Soneran toimitus­johtajan­vaihdos osoittautui niistä ensimmäiseksi. Kaikki oli jo neuvo­teltu valmiiksi, että aiemmin mainitut Sonera-alueet (Munsala, Jepua, Kolppi, Forsby, Edsevö, Lepplax, Ähtävä ja Evi­järvi) siirty­isivät JNT:lle, mutta Tallinnan valla­nnut sumu oli estänyt Vennamoa vahvis­tamasta sopi­musta. Miten Aulis Salin toimisi tässä tilan­teessa?

Salin oli jo aiemmassa vaiheessa sanonut ’ei’, ja tiedettiin, että hänellä oli erilainen perus­näkemys asiaan kuin Pekka Vennamolla. Kun Vennamo oli markkina­talouden ja liike­miesmäisen rationaa­lisuuden vahva puolesta­puhuja, Salin oli aikanaan nimitetty tele­johtajaksi sosiaali­demokraa­ttien mandaa­tilla ja hänet tunne­ttiin varo­vaisena käänte­issään.

Peter Boström selosti tilannetta JNT:n hallituksen kokouksessa tammikuussa. ”Koska Sonerassa on tapahtunut henkilöstövaihdoksia, neuvottelut eivät ole vielä edenneet. JNT neuv­ottelee helmi­kuussa Soneran kanssa sen verkon siirtä­misestä JNT:lle...”, pöytä­kirjassa sanotaan. Sen pidemmälle ei päästy. Aulis Salin ei hal­unnut päästää alueita käsistään.

Toisessa tärkeässä asiassa kuitenkin päästiin päätökseen, nimittäin Pietar­saaren itsenäisten antenni­yhtiöiden suunni­tellussa fuusio­itumi­sessa JNT:hen. Trygve Still hoiti neuv­ottelut JNT:n puolelta. Paina­vana fuusio­perusteena olivat verkkojen vaatiman välttämättömän digi­tali­soinnin kusta­nnukset – yhteensä siihen arvio­itiin kuluvan 10 milj­oonaa markkaa. JNT päätti nostaa kaap­eli-TV-tila­ajien kuukausi­-

voimakkaasti vahvistaa talouttaan ja liiketoimintaosaamistaan selvitäkseen haasteista.

Multi.fi:llä oli tässä vaiheessa asiakkaita myös oman alueen ulkopuolelta, etenkin Vaasasta. Glenn Häger huomasi kollegoineen, ettei Vaasan Läänin Puhelimella oltu samalla lailla kiinnostuneita Internet-asioista kuin JNT:llä. Päinvastoin – VLP:n ylin johto suhtautui suorastaan torjuvasati Internet-väkeen, mikä koitui JNT:n eduksi sen hakiessa kumppaneita. JNT hankki sopimuksella puolet Multi.fi:stä, jonka aggressiivinen liiketoimintasuunnitelma perustui 1,5 miljoonan markan riskipääomaan. Glenn Häger jäi Multi.fi:n toimitusjohtajaksi.

Multi.fi:n liikevaihto oli 1,2 miljoonaa markkaa v. 1998. Ennusteena oli, että liikevaihto olisi v. 1999 jo 3 milj. markkaa, seuraavana vuonna 7,5 milj. markkaa ja sitä seuraavana 10 milj. mark­kaa. Multi.fi pyrkisi liiketoiminta­suunni­telmansa mukaan vakiinn­uttamaan asemansa niin kansa­llisilla kuin kansa­invälisilläkin mark­ki­noilla ja teke­mään ”loog­isia päät­öksiä ana­lyys­itulosten pohj­alta. Ei tyhmän­rohkeita sii­rtoja!” Multi.fi esimer­kiksi laajen­taisi vuonna 1999 toimin­taansa Hels­ingin, Uud­enmaan, Tur­un/Po­rin, Tamp­ereen ja Oulun tele­liikenn­ealueille.

Liiketoimintasuunnitelma kuvaa asiakkaiden tarpeita: toimivat ja nopeat IP-yhteydet, hyvämaineinen toimittaja, erittäin osaava teknologiakumppani, ympärivuorokautinen palvelu, monikielisyys ja IP-viestinnän nopea ongelmanratkaisu. Suurimmat kilpailijat olivat: HTF (Kolumbus), Sonera (Inet), Saunalahti, EUnet, Q-net ja Netti Finland.

Kohti ADSL:ää 

JNT:n Multi.fi:n liiketoimintasuunnitelma oli kunnianhimoinen, mutta v. 1999 Internet-hypetys oli matkalla uusiin korkeuksiin eikä loppua näkynyt. Keskustelu siitä, miten Internetiin saa yhteyden, tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten nopeasti tiedot ja tarvittava osaaminen muuttuivat.

Multi.fi:n liiketoimintasuunnitelmassa sanotaan vielä, että niille teleliikennealueille, joille yhtiön pitäisi laajentua, olisi perustettava soittosarjat. Samaan aikaan asiakkaat – ainakin nörteimmät heistä – keskustelivat jo tehokkaammista vaihtoehdoista. Pietarsaaressa syntynyt ja varttunut Carl-Magnus Dumell kirjoitteli asiasta ahkerasti lehtiin.

Hän kuvasi toukokuussa 1998 JT:ssä perusteellisesti erityyppisten modeemien toimintoja ja rajoituksia ja kehotti: ”Ehkä sinun kannattaa modeemien sijaan tutustua ISDN:ään. Ihmiset ostavat 56 kbps-modeemeja suunnilleen yhtä kalliin mutta nopeamman ja luotettavamman ISDN:n sijaan vain siksi, etteivät puhelinyhtiöt ole osanneet markkinoida

Carl-Magnus Dumell.

ISDN:ää.”

Puoli vuotta myöhemmin Dumellilla oli jo uutta tietoa: ADSL on täällä – unohda ISDN!  ADSL-modeemi oli 55 kertaa nopeampi kuin tavallinen modeemi ja 40 kertaa nopeampi kuin ISDN. ”Eikä se ole mitään tulevaisuuden haihattelua. Minulla on ollut sellainen kirjoituspöydälläni jo kuukauden.” 

Hän huomautti, ettei kuparikaapeli ollut puhelinverkkojen pullonkaula vaan digitaaliset puhelinvaihteet, jotka käsittelivät kaikkea puhelinliikennettä 64 kbps digitaalisena tietona. Dumell: ”Mutta miksi Internet-yhteytesi pitäisi kulkea puhelinvaihteen kautta? Miksi et vuokraa kaapelia suoraan tietokoneesi ja Internetin solmupisteen väliin? Kaikilla puhelinyhtiöillä on katujen alle kaivettuina vapaita kaapeleita, joita voit vuokrata ja päästä ’varkain’ minne haluat.”

Mutta keskustelu eteni vieläkin pidemmälle. Oliko puhelinliikenne peräti siirtymässä Inter­net­iin? Operaattorit alkoivat Suomessa tar­jota tällaista palvelua jo v. 1999. Puhelut olivat halv­empia ja tarjosivat asiakkaille mahdolli­suuksia, joihin televerkot eivät pystyneet.

VIP-bussit valmiina lähtöön Pietarsaaren torilla.

Anssi Okkonen, Telia Finlandin puhelinpalv­elujen johtaja, kuvasi asiaa tammi­kuussa 1999 näin: ”Valitse numero 99577 ja sen jälkeen halua­masi ulko­maan­numero. Silloin puhelu yhdi­styy Inter­netin eikä tava­llisen puhelin­verkon kautta. Soitat siis tavalli­sesta puheli­mesta tavalli­seen puhe­limeen, mutta itse ääni siirtyy Inter­netin kautta.”

Hänen kilpailijansa Soneralla, Mika Uusitalo: ”Teemme tämän Internetin ehdoilla, ei puhelimen. Tavoitteena on integroida kaikki. Äänipuhelut, kuvapuhelut, s-posti, www... kaikki. Palvelu ei ole sidoksissa tietyntyyppiseen

Kolme Novacallin uranuurtajista: Päivi Salminen, Oili Perä ja Maria Hällis.

laitteeseen. Vain mielikuvitus on rajana, miten tätä voi kehittää.”

Uusia tavoitteita JNT:lle 

Pöytäkirjoista käy selvästi ilmi, että JNT:n hallitus pyrki pysyttelemään nopeiden muutosten kelkassa. Vuoden 1998 tilinpäätös käytiin läpi helmikuussa, ja siitä todettiin yhteenvetona: liikevaihto kasvoi vähän, rahoitustilanne parempi, palkkakustannukset kasvavat liikaa, tehokkuutta on parannettava. Novacall kehittyi myönteisesti; ”se on tehnyt hyvän taloudellisen tuloksen.” 

Maaliskuussa hallitus hyväksyi uudet pitkän aikavälin tavoitteet: JNT:n vuosiliikevaihto 50–60 miljoonaa markkaa, tuotto 12 %; Novacallin vuosiliikevaihto 30–35 milj. markkaa, tuotto 15 %; Multi.fi:n vuosiliikevaihto 20–25 milj. markkaa, tuotto 20 %. Tavoitteena oli ”hallittu kasvu, pääasiassa tytäryhtiöissä”. ”Kasvulla luodaan työpaikkoja Pietarsaarenseudun IT-alalle – tavoitteena 200–250 työpaikkaa”, pöytäkirjassa todetaan optimistisesti. 

Tavoitteiden saavuttamiseksi oli kuitenkin ryhdyttävä toimenpiteisiin: parempi talouskuri, parempi työnjohto ja tehokkaampi toiminta samalla kun JNT:n julkikuvasta huolehdittaisiin tarkemmin.

Uusia mobiiliverkkoja 

Edellisvuoden päätös omaan mobiilipuhelinliikenteeseen panostamisesta paikallisessa DCS1800-verkossa oli tietenkin prioriteettilistan kärjessä. Pääkohderyhmäksi todettiin ’heavy users’, siis suurkäyttäjät. Kannattavuus arvioitiin saavutettavan 2000 tilaajalla. Hallitus totesi Radiolinjasta, että infrastruktuuriin liittyvä yhteistyö jatkuisi. Radiolinja toisin sanoen edelleen vuokraisi liikennettään varten JNT-alueen tukiasemia ja laitteita.

JNT:n piti juuri silloin päättää myös 3G:stä. UMTS oli nimittäin edellisvuonna sovittu

CityPhonen tukiasemien
ensimmäinen suunnitelma.

Euroopan 3G-standardiksi, ja Suomen liikenneministeriö toimi asiassa nopeasti ja kysyi, oliko UMTS-liikenteen lisensseille kiinnostusta. Finnet-yhtiöt ilmoitti tammikuussa 1999 kiinnostuksestaan ja perusti tarkoitusta varten Suomen 3G osakeyhtiön.  JNT päätti heti osallistua 3G-yhtiöön normaalilla omistusosuudella.

Helmikuussa julkaistiin uutinen, jonka mukaan ruotsalainen Tele2 halusi (emoyhtiö NetComin kautta) Suomen 3G Oy:stä 20 prosentin omistusosuuden, mihin suostuttiin. Maaliskuussa Suomi myönsi ensimmäisenä maana maailmassa 3G-lisenssejä, ilman huutokauppamenettelyä, nimittäin Radiolinjalle,

DCS1800-verkon osalta ratkaisuksi tuli yhteisen verkon rakentaminen VLP:n, KP:n ja APO:n (Alajärven Puhelinosuuskunnan) kanssa. Asiakkaita aiottiin houkutella sillä, että verkon sisäisissä puheluissa käytettäisiin matalampaa paikallista matkapuhelutaksaa. Keskuspalvelut ostettaisiin VLP:ltä. Omnitele suunnitteli verkon taajuudet, ja se totesi, että pitkälti voitaisiin käyttää Radiolinja-verkon infrastruktuuria.

DCS1800-verkolla oli kiire, jotta se ehtisi korvata Autonetin, joka poistettaisiin käytöstä vuoden lopussa. Uuden verkon materiaaliostoista päätettiin toukokuussa, vaikka toimilupaa ei ollut vielä saatu. Elokuussa päätettiin, että verkko lanseerattaisiin CityPhone-nimellä. Se mahdollistaisi WAP:n ja GPRS:n. JNT liittyi kesäkuussa kansainväliseen WAP-Forum organisaatioon. 

CityPhone-verkon toimilupa myönnettiin viimein lokakuussa. Seuraavassa kuussa CityPhonen todettiin toimivan Pietarsaaren keskustassa, ja verkko avattiin virallisesti 3. joulukuuta. Silloin siis sopivalla matkapuhelimella saattoi soittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Vaasan ja Alajärven peittoalueella.

Ongelmana oli juuri tuo ’sopiva’ matkapuhelin. Vaikka kyseessä oli GSM-verkko, CityPhone-puheluita ei voinut soittaa 'tavallisella' GSM-puhelimella, koska CityPhone käytti 1800 MHz:n kaistaa eikä GSM:n normaalia 900 MHz:n kaistaa. CityPhone-verkkoon vaihtavan piti siis samalla hankkia myös uusi puhelin.

Taas uusi valtakunnallinen
GSM-operaattori

Mutta CityPhonesta tuli JNT:lle vain yksi askel monista sen pitkässä matkapuhelinoperaattorin urassa. Yhtiö oli jo ennen vuoden loppua lähtenyt mukaan kahteen uuteen mobiilihankkeeseen, Suomen 3P:hen ja Suomen 2G:hen, jotka kumpikin oli perustettu yhdessä muutaman muun Finnet-yhtiön kanssa. Ensiksimainitun oli tarkoitus toimia tulevan 3G-liikenteen operaattorina ja markkinoijana. Jälkimmäisen tarkoituksena oli kehittää taas uusi valtakunnallinen GSM-verkko 900 MHz:n kaistalle.

Suomen 2G oli vastaus sille, että HPY oli vallannut Radiolinjan. Uuden GSM-operaattorin vakiinnuttaminen 900 MHz:n kaistalle Soneran ja Radiolinjan lisäksi oli tietenkin haaste. Liikenneministeriö lupasi valmistella toimiluvan pikaisesti: ongelmana oli, että 900 MHz:n kaistalla oli enää vapaana vain todella kapea taajuusalue.

JNT:n osalta paikallisen CityPhone-verkon suhde Suomen 2G:n tulevaan valtakunnalliseen verkkoon oli peruskysymys. Vastaus saatiin vähitellen: verkkojen ei tarvitsisi kilpailla keskenään vaan päinvastoin ne voisivat täydentää toisiaan. Siitä oli kiittäminen dual band –tekniikkaa, joka mahdollisti kahden taajuuskaistan käytön.

Oikeanlaisella matkapuhelimella voitaisiin siis tulevaisuudessa vuorotella CityPhonen 1800 MHz:n ja Suomen 2G:n 900 MHz:n kaistojen väliä. Se avaisi uuden mahdollisuuden: näiden kahden verkon tilaajat voisivat tavoittaa toisensa vastaanottajan numeron suoravalinnalla. Myös CityPhone-verkosta pystyi soittamaan muualle maailmaan, mutta ensin täytyi näppäillä sopiva prefiksi, minkä vuoksi puhelun hinta nousi voimakkaasti. Looginen askel tulevaisuudessa olisikin näiden kahden verkon yhdistäminen ja yhtenäisen taksan käyttöönotto.

» CityPhonen markkinointi-ideoita
      (vain ruotsiksi).

Kolmas vaihtoehto

Pelikentän jatkuvat muutokset aiheuttivat JNT:n johdolle paljon päävaivaa. Hallituksessa käytiin marraskuussa pitkä keskustelu asiasta Jan-Erik Frostdahlin kokoaman paperin pohjalta. Kysymys koski etenkin Finnet-ryhmän yhä heikompaa työilmapiiriä.

HPY:n strategiana oli yksiselitteisesti vallata Finnetin puitteissa yhteiset yhtiöt ja tehdä niistä sen omia tytäryhtiöitä, Frostdahl selitti ja kertoi esimerkkejä: Infrastruktuurin rakentaminen

Ericssonin ADSL-modeemi.

Radiolinjalle oli keskeytynyt, vaikka sopimusaikaa oli puolet jäljellä. Datatie oli rakentamassa omaa jälleenmyyjäverkostoa

vaikuttivat olemattomilta.

Frostdahlin yhteenveto: ”JNT:n näkökulmasta meillä näyttäisi olevan kaksi toimintavaihtoehtoa. Joko käynnistämme tiiviimmän yhteistyön HPY:n kanssa (Lounetin tapaan) tai ryhdymme yhteistyöhön muiden Finnet-yhtiöiden kanssa. Mikäli valitsemme ensimmäisen vaihtoehdon, voimme olla varmoja, että meidän jäädytetään välittömästi kaikesta yhteistoiminnasta muiden Finnet-yhtiöiden kanssa – kuten Lounetin tapaus on jo osoittanut. Lisäksi voimme myös lähteä siitä, että mahdollisuutemme tasa-arvoiseen yhteistyöhön HPY:n kanssa ovat olemattomat.”

Frostdahl ehdotti jälkimmäistä vaihtoehtoa, siis yhteistyötä muiden Finnet-yhtiöiden kanssa, joiden strategiana oli nyt kolmannen vaihtoehdon luominen Soneralle ja HPY:lle. ”Tehtävä ei ole helppo eikä toimijoiden monilukuisuus tee siitä yhtään helpompaa – eikä heidän toimintaansa aina elähdytä epäitsekäs halu yhteistyöhön yhteisen hyvän puolesta."

Hallitus valitsi Frostdahlin linjan. Sen seurauksena päätettiin allekirjoittaa Kaukoverkko Ysin uusi konsortiosopimus, joka takaisi, ettei HPY pystyisi valtaamaan yhtiötä. JNT:n ryhtyminen kaapeli-TV-yhteistyöhön Finnet-yhtiöiden kanssa oli toinen tärkeä kysymys. Ehkä sillä tavoin voitaisiin luoda enemmistön kotitalouksia sisältävä laajakaistaverkko osana valtakunnallista tietoverkkoa maksu-TV ja muine mahdolli­suuksineen?

Hallitus ujutti tähän varauksen puoltamalla ratkaisuja, jotka ”entistä laajemmin ottavat huomioon paikallisen yhtiön edut”. JNT:n asema oli jo toimivien kaapeli-TV-verkkojen ja Multi.fi:n uranuurtajuuden ansiosta muita Finnet-yhtiöitä merkittävämpi.

JNT teki tässä hengessä myös kaksi muuta tärkeää päätöstä ennen vuoden loppua: alue­elli­seen tieto­verkkoon panos­taminen ja ADSL-tek­niikan käyttöö­notto kiinteässä verkossa mahdo­llis­imman nopeasti. ”Tämän ansi­osta JNT pystyy tarjo­amaan toimivat laajakaista­ratkaisut koht­uu­lliseen hintaan lähes kaikille asiakka­illeen.”

Alueellinen tietoverkko

JNT oli tosiasiassa jo alkanut suunnitella paikallista tietoverkkoa lähialueelle (Pietarsaari, Pedersöre, Uusikaarlepyy, Luoto) kuntia, kouluja, sairaanhoitoa, sosiaalialaa ja yrityksiä varten. Sen arkkitehtina toimi Timo Prittinen ja tekniikaksi valittiin ATM (Asynchronous Transfer Mode), joka oli tietoliikenteen, äänen ja yhä useammin myös videon siirtostandardi.

Verkko otettiin käyttöön syyskuussa 1999, ja se osoitti heti, että tarve viestintään myös muun maailman eikä vain lähiympäristön kanssa oli voimakkaassa kasvussa. Koska HPY oli nyt ottamassa myös Datatietä haltuunsa, kolmannen vaihtoehdon kehittäminen myös tähän tuli välttämättömäksi. Tästä syystä perustettiin yllä mainittu alueellinen verkko, joka rakennettiin yhteisenä hankkeena KP:n ja VLP:n kanssa ja otettiin käyttöön v. 2000.

Finnet Internationalilta tuli kysely, olisiko JNT kiinnos­tunut ulko­maan­puhelujen jälleen­myynnistä. Se tarjo­aisi vapaat kädet asiak­kailta peri­ttävään hinno­itteluun. Halli­tus vastasi myönteisesti ja totesi, että asiakas­hallinnan, lasku­tuksen jne. vanha ATK-jär­jestelmä ei siinä tapau­ksessa enää riittäisi. TTM-nim­inen järje­stelmä oli jo teke­illä, ja se asenne­ttiin kesällä. JNT ryhtyi kansain­välisten liikenne­palvelujen jälleen­myyjäksi syyskuussa.

Marraskuussa JNT lähti vielä muutaman muun Finnet-yhtiön kanssa osakkaaksi erilliseen yhtiöön, TTM-Tietoon, joka on sitt­emmin kehittänyt yhtiöiden tarvi­tsemat tieto­kone­ohjelmat. Laskutus­rutiiniin tuli muutos: JNT alkoi las­kuttaa perus­maksut etu­käteen.

JNT myy kiinteistön

Hallitus oli nostanut esiin JNT:n julkikuvan ja suuremman huomion kiinnittämisen siihen. Alholminkadun kiinteistöön oli sen vuoksi syytä tehdä peruskorjaus. Kiinteistölle ei ollut tehty mitään 1979–1980 jälkeen, ja se antoi kuluneen ja nuhruisen vaikutelman. ”Ilmastointi on rapistumassa koko kiinteistössä keskusta lukuun

Kenneth Nylund.

ottamatta.” Asbesti­putket ja muut putket oli­vat huo­nossa kunno­ssa. Sama koski osaa ikku­noista. Kell­arin työ­olo­suhteet oli­vat ”täysin ala-arv­oiset”, Maria Hög­lundin teke­män selvi­tyksen mukaan. Perus­korjauksen arvi­oitiin maksa­van 5–6 milj­oonaa mark­kaa.

Kiinteistö päätettiin vuoden lopussa myydä Yritysten Fennialle sillä ehdolla, että JNT siirtyisi peruskorjauksen jälkeen kiinteistöön vuokrala­iseksi. JNT sai myynnistä 7 milj. mark­kaa, mikä käyte­ttiin loppu­jen pitkä­aikaisten lain­ojen maksuun. JNT oli nyt ”oike­asti vela­ton”.

Pietarsaaressa avattiin entisiin Laukku­kes­kuksen tiloihin huomiota herättä­västi liike, Mäki­torppa, jonka omisti HPY. Halli­tus totesi pöytä­kirjassaan: ”Kilpailu laitte­iden ja GSM-lii­ttymien myynn­istä kiri­styy enti­sestään”.

JNT:n IT-johtaja Timo Prittinen siirtyi Nova­callin palvelu­kseen v. 1999. Tehtävä julis­tettiin avoi­meksi ja siihen tuli kahd­eksan hake­musta. Uusi IT-joh­taja, Kenneth Nylund, kotoisin Ytter­jepposta, aloitti työnsä loka­kuussa. Hän oli sitä ennen työs­kennellyt ABB:llä ohjel­mointi­ryhmän team lead­erina.

Muista vuoden 1999 tapahtumista mainitta­koon mm. seuraa­vat: liikenne­ministeriö ilmoitti, että JNT:llä on tod­ettu olevan halli­tseva markk­ina-asema "niine rajoi­tuksine mitä se merk­itsee"; Alf Fors­man ja Hans-Erik Gädda saivat itse­näisyys­päivänä ansio­merkit työn­antajan ehdo­tuksen mukai­sesti; JNT osti 20 osa­ketta Pirilö Golf­centerista, mikä tarjosi ilmaista main­ontaa kahden vuoden ajan ja tietyn määrän ilma­isia pelejä v. 2000; ja kehitys­keskus­teluja ale­ttiin tästä lähtien käydä kaikkien työn­tekijöiden kanssa.

Novacall

Novacall jatkoi v. 1999 panostustaan noustakseen Suomen johtavaksi call centeriksi.  Suurin muut­os vuoden aikana oli muutto Alholminkatu 2:een uusiin 800 neliömetrin tiloihin, jotka oli räätä­löity toimintaa varten erityisesti ilmas­toinnin, valai­stuksen ja toimi­vuuden suhteen. Henkilöstö­määrä kasvoi vuoden aikana 55 koko­aikaiseen työn­tekijään.

Toiminta järjestettiin nyt CC-ryhmään (vast­aus­palvelut yrity­ksille ja numero­tiedustelu­palvelut), Liikenne­ryhmään (taksi­tilauk­set, liityntä­liikenne­tilaukset Kruunu­pyyn lento­asemalle ja Pänn­äisten rauta­tie­asemalle sekä ns. VIP-pal­velu­liiken­teeseen Pietar­saaressa), Out­bound (puhelu­kampanjat) ja Teksti­puhelin­palvelu (valta­kunnallinen teksti­puhelu­välitys).

siihen liittyvä hanke nimeltään W-VAS (Wireless-Value Added Services), ja sen tehtävänä oli kehittää uusia PKI-pohjaisia (PKI = Public Key Infrastructure) palveluja WAP:iin ja UMTS:iin. Hankkeessa olivat mukana Radiolinja, Elisa, SSH, OP-keskus, Nedecon, Remtec ja Miotec, ja Tekes rahoitti siitä osan.

Caption Life –hankkeessa kehitettiin vuoden aikana uusi etäkirjoitustulkkaukseksi nimetty palvelu.

Myös SIPTS oli uusii hanke, joka pyrki EU:n tuelle luomaan teknistä alustaa kutsumerkin ohjaamalle liikenteelle. Siihen osallistuivat Valtion tekninen tutkimuslaitos, PPS/EDV (Saksa), Länsi-Suomen lääninhallitus, liikenneministeriö sekä Pedersören, Pietarsaaren, Luodon ja Uudenkaarlepyyn kunnat.

Nuorkauppakamari valitsi Novacallin vuoden yritykseksi joulukuussa.

Suojaa kaappausyrityksiltä

JNT nousi kaikilla näillä uusilla toimilla tuntemattomuuden varjoista. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta JNT oli tekniikan ja liiketoiminnan kehittämisen puolesta eturintamassa, ja yhtiö oli lyhyessä ajassa onnistunut nousemaan aiemmasta katastrofaalisen heikosta taloustilanteestaan. Tämä yhdessä IT-hypetyksen kanssa laukaisi aivan ennennäkemättömän kaltaisia

Asianajaja Christer Erikssonilta tilattiin selvitys JNT:n omistusrakenteesta. Oliko kaappausyritysten vaaraa olemassa ja miten niitä vastaan voisi suojautua?

Christer Erikssonin selvitys ei rauhoittanut mieliä: ”... voidaan todeta puhelinyhtiön elävän varsin vaarallisesti. Jos joku alkaa ostella yhtiön osakkeita, hän voi hyvin pienin ja yksinkertaisin keinoin saavuttaa valta-aseman, jota hän voi hyödyntää yhtiökokouksessa ja sillä tavoin ohjata yhtiötä. Tämän edellytyksenä on tietenkin osakkeen irrottaminen puhelinliittymästä.”

Christer Eriksson suositteli ”tietyille osakkeenomistajille” suunnattua uusmerkintää, esim. 100 000 uutta osaketta à 10 markkaa, joiden merkitsijät olisivat ”ei-vihamielisiä” osakkaita. Huhtikuun yhtiökokous hyväksyi menettelytavan ja antoi valtakirjan enintään 300 000 markan osakeantiin, joista 280 000 markkaa voitaisiin toteuttaa suunnattuna antina.

Osakkeita tarjottiin Pietarsaaren, Uudenkaarlepyyn, Pedersören ja Luodon kunnille, jotka kaikki antoivat myönteisen vastauksen. Nämä uudet omistajat pystyisivät siis suhteellisen suuren osakeomistuksensa ansiosta torppaamaan suurehkoja osake-eriä koonneiden keinottelijoiden mahdolliset kaappausyritykset tulevissa yhtiökokouksissa.

Vuodenvaihteeseen liittyi suurta huolta – kuinka vanha tekniikka selviäisi uudelle vuosituhannelle siirtymisestä?

Jännittävä uudenvuodenyö

Tapahtumarikkaan vuoden lopussa oli vielä yksi jännitysmomentti, vuosituhannen vaihtumisen milleniumbugi, jotka kutsuttiin myös Y2k-ong­el­maksi (Y = Year, 2k = 2 kilo = 2000), joka si­is liittyi siihen, etteivät tietyt tietokoneongelmat osaisi siirtyä vuodesta 1999 vuoteen 2000. Carl-Magnus Dumell kertoi artikkelissaan esimerkkejä huolenaiheista:

”90 prosenttia kaikista tietokoneista lakkaa toimimasta, pankkiautomaateista ei saa rahaa, puhelimet hiljenevät, energianjakelu päättyy, lentokoneet putoavat taivaalta, syntyy mellakoita kun automaattinen palkanmaksu pysähtyy, tietokonepohjainen arvopaperikauppa romahtaa. Harmageddon saapuu talouden globaalin romahduksen muodossa. Emmekä tietenkään saa unohtaa, että myös kodinkoneet, esim. pesukoneet, pölynimurit ja leivänpaahtimet lopettavat toimintansa. Katastrofista tulee kaikenkattava ja ehdoton."

Kaikkialla maailmassa jaeltiin varoituksia. Japanissa armeija asetti 96 000 henkilöä valmiustilaan huolehtimaan vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamista onnettomuuksista. Thaimaassa kansalaisia kehotettiin pitämään taskulamppu ja radio käsillä uudenvuodeniltana. USA:ssa Bill Clinton piti puheen, jossa hän kuvasi viranomaisten valmistautumista Y2k:hon. Useat amerikkalaiset rautatie- ja metroyhtiöt päättivät pysäyttää kaiken liikenteen juuri ennen keskiyötä ja käynnistää sen uudelleen vasta keskiyön jälkeen.

Suomessa puhuttiin etenkin Neuvosto-aikana rakennetuista 57 ydinvoimalasta. Ydinvoimaloiden edustajat kuitenkin torjuivat uhkakuvan. Unkarilaisen ydinvoimalan johtajan sanomisia siteerattiin:  ”Näitä ydinvoimaloita rakennettaessa Neuvostoliiton teknologia ei ollut niin edistyksellistä, että järjestelmistä olisi tehty tietokonepohjaisia. Meillä on vain yksi reaktorin turvajärjestelmää ohjaava tietokone, ja sen

Cobol.

asensi Siemens viime vuonna.”

Pohjimmiltaan ong­elmana oli se, että tie­tyt van­hat tieto­kone­ohjelmat käytti­vät kaksi­num­eroisia vuosi­lukuja. Vuo­den 2000 merkin­näksi tul­isi siis 00 tai tieto­kone kaat­uisi yrit­ettyään käsi­tellä 99+1:tä kaksi­numeroi­sena lukuna. Oikea­staan ensi­mmäisten ongel­mien pitäisi ilmetä jo 1.1.99, Carl-Mag­nus Dumell huo­mautti, koska 99:ää käyte­ttiin joi­ssain vanh­oissa ohjel­missa erityis­merkkinä, esim. kun jokin arvo puu­ttui tai ei ollut mahdo­llinen.

Suurimmaksi ongelmaksi mainittiin Cobol-ohjelmointikieli, joka oli 15–25 vuotta vanha mutta edelleen käytössä joissain keskus­tieto­koneissa. Vaikeutena oli löytää Cobolin ja vanhat suur­tieto­koneympäristöt hal­lit­sevia ohjel­moijia. Ilmoi­tuksessa, jolla haettiin väkeä tähän teh­tävään, oli vaati­muksena, että hak­ijan oli olt­ava vähintään 40-vuot­ias ja ”surf­fauksesta” sai tulla mieleen vain Beach Boys.

Myös JNT:ssä asia otettiin vakavasti. Kukaan ei voinut tietää tarkkaan, miten jokainen asia oli ohjelmoitu kaikissa eri tietojärjestelmissä. Ohjelmatoimittajatkaan eivät kyenneet rauhoittamaan mielialoja. Monet ilmoittivat, etteivät he voineet ottaa vastuuta siitä, mitä uudenvuodenyön jälkeen tapahtuisi. Ellei asiakas päivittäisi ohjelmiaan, tietenkin.

”Kävimme eri järjestelmät läpi moneen kertaan ja analysoimme ja testasimme niitä. Vaihdoimme niistä osan, mutta enimmäkseen sen vuoksi, että vaihtoon oli muitakin syitä. Joissain vaihdejärjestelmissä muutimme varmuuden vuoksi vuosilukua taaksepäin. Emme olleet aivan superhuolestuneita, mutta kyllähän minulla tämä ajatuksissa toki oli uudenvuodenyönä. Olin juhlissa, mutta seurasin järjestelmiä etänä tietokoneen kautta. Kun kaikki toimi edelleen täydellisesti varttia yli kaksitoista yöllä, päättelin ettei kaatumisia tulisi. Eikä niitä tullutkaan”, kertoo Håkan Löfqvist, joka toimi siihen aikaan myyntipäällikkönä.

Marian galleria: Matias Renlund

”Matias on erikoistunut kauppaan kaikissa sen muodoissaan. Tietopalvelujen edelläkävijä.”

Marian galleria: Lars Sandvik

”Lasse näkyy ja kuuluu, aina pilke silmä­kul­massa. Hän hallitsee läpikotaisin yri­tys­ten puhelinratkaisut ja DNA- tilaukset.”