Vuonna 2003 Suomen telekom-markkinoille muodostui läpikotaisin uusi järjestys. Vauhtia sille antoi uuden TeliaSoneran synty – nähtävästi vahvempana kuin koskaan. JNT:n kannalta tärkeintä oli, miten Finnet-ryhmä onnistuisi asemoimaan itsensä. Finnet-ryhmän liian hidas tai haparoiva toiminta toistui keskustelunaiheena usein.
Matti Kankare totesi Talouselämä-lehden analyysissa, maaseudun puhelinyhtiöiden olevan samassa ikävässä tilanteessa kuin paikalliset vakuutusyhtiöt, jotka kärsivät asiakaspohjan supistumisesta ja ikääntymisestä. ”Paikallispuhelut eivät tuo kasvua yhtiöille eikä ADSL kiinnosta ikääntynyttä väestönosaa.” Hän uskoi, että vain Oulu ja ehkä Kuopio, Vaasa ja Lahti olivat riittävän suuria alueita tuodakseen kasvua. Kankareen johtopäätelmänä oli, että Helsingin Puhelin, nykyinen Elisa, oli tehnyt oikein yrittäessään muutamaa vuotta aiemmin luoda Finnet-ryhmästä nykyaikaisen ja iskukykyisen kansallisen toimijan.
Kankare arvioi, että TeliaSonera saisi fuusion kautta ”järkyttävän vahvan” aseman. Myös Elisa-ryhmä oli kaksi kertaa Finnetiä suurempi. DNA:n osalta ongelmina olivat lisäksi hajanainen ja tehoton ohjaus sekä omistajien puutteellinen tappioiden kestokyky. Finnet-liiton hallituksen puheenjohtaja Tauno Jalonen päätteli seuraavaa: ”On tulevien sukupolvien asia miettiä, olemmeko
Matti Makkonen, matkapuhelualan legenda. Oli mukana Euroopassa ylistetyssä NMT-pioneerien porukassa jo v. 1982. Siirtyi Finnetin toimitusjohtajaksi helmikuussa 2003.
toimineet liian myöhään vai ei. Viimeistään nyt meidän on kuitenkin aika yhdistää voimamme.”
JNT:n hallitus tutki tilannetta tekemällä opintomatkan Kuopion ja Lahden puhelinyhtiöihin, joiden kanssa JNT oli ystävystynyt Novacallin yhteistyön kautta. Näiden kahden yhtiön toimitusjohtajilla, Pertti Laiholla ja Arto
Kaikkosella, oli vahva asema Finnetissä, ja JNT:n hallitus totesi heidän kanssaan käydyt keskustelut ”hyvin antoisiksi”.
Finnetin yhtiökokous vahvisti 5. helmikuuta yksimielisesti uuden järjestelyn, joka siis kokosi eri Finnet-yhtiöt konserniyhtiö Finnet Oy:hyn. JNT:n omistusosuus Finnet Oy:stä oli 1,7 prosenttia. Finnet Oy aloitti toimintansa huhtikuussa. Sen toimitusjohtajaksi rekrytoitiin Matti Makkonen, joka tunnettiin hyvin NMT:n ja GSM:n kehityspanoksistaan sekä Sonera-leirin johtavista asemistaan aina vuoteen 2000, jolloin hän siirtyi Nokialle.
Jännittävä kysymys siitä, kuka ostaisi Telian Suomen yhtiön, ratkesi toukokuun alussa. Pitkään näytti, että ostaja olisi Virgin Mobile, mutta lopulta TeliaSonera päätyi siihen tulokseen, että Virginistä voisi tulla aivan liian kova kilpailija Suomen markkinoilla, ja valitsi ostajaksi Finnetin, vaikka hinta jäi alhaisemmaksi, n. 370 miljoonaksi kruunuksi. DNA sai kaupassa Telia Finlandin matkapuhelinasiakkaat, kun taas Finnet Verkot (Kaukoverkko Ysin ja Suomen 2G:n fuusiossa syntynyt yhtiö) sai Telian Suomen verkon ja DNA+ sai Telia Products –myymäläketjun.
Jan-Erik Frostdahl toimi jälleen erikoistehtävässä – hän nimittäin johti Telia Finlandin toiminnan integrointia Finnetiin. Frostdahlin poissaolon aikana (15. elokuuta saakka) vt. toimitusjohtajana oli Kenneth Nylund.
Telia-kauppa toteutettiin muodollisesti 6. kesäkuuta 2002. Telia Finlandin tuomat 290 000 asiakasta kasvattivat DNA:n asiakaspohjan 650 000:een, mikä nosti sen markkinaosuuden noin 15 prosenttiin. ”DNA ja Telia täydentävät toisiaan hyvin. Telia on vahva Etelä-Suomen kasvukeskuksissa, DNA muilla alueilla”, Matti Makkonen kommentoi.
Kuten tapana on tällaisissa kaupoissa, tavoitteeksi ilmoitettiin ”kannattavan toiminnan turvaaminen tästä eteenpäin”. Koska DNA:n tulos oli v. 2002 ollut 45 miljoonaa euroa miinuksella, oli kuitenkin selvää, että Telia-kauppojen lisäksi oli ryhdyttävä muihinkin tulosta tuottaviin toimenpiteisiin.
Finnetin Telia-kauppa lisäsi rahoitustarvetta myös JNT:ssä ainakin, jos JNT halusi osallistua kaupan myötä osakkeiden uusmerkintään. Valitettavasti JNT:n investointibudjetti vuodelle 2003 oli jo käytetty Finnet Oy:n perustamisen yhteydessä toteutettuun osakemerkintään eikä yhtiön kassatilanne sallinut uusia, suuria velvoitteita. Jan-Erik Frostdahl ehdotti, että JNT
DNA Finland lähti liikkeelle viimeisenä Suomen kolmesta suuresta matkapuheluoperaattorista. Telia Finlandin osto toi 290 000 uutta asiakasta.
merkitsisi vain puolet optiosta, mutta tiiviiden keskustelujen jälkeen hallitus päätti kuitenkin merkitä osakkeita koko summalla eli 658 000 eurolla.
Hallitus katsoi, ettei pidemmällä tähtäimellä ollut viisasta jättää uusmerkintää käyttämättä. JNT pystyi rahoittamaan osan siitä Suomen 3G:n myynnistä saaduilla varoilla. Suomen 3G oli
GPRS:ää dataliikenteeseen käyttävien matkapuheluasiakkaiden määrä vuoden 2003 puolivälissä. Sonera oli johdossa noin 220 000 asiakkaallaan, koska se lanseerasi GPRS:n palveluna, ei tekniikkana.
myytävä, koska Telian suomalainen 3G-lisenssi sisältyi Finnetin kanssa tehtyyn kauppaan. Koska Finnetillä jo oli 3G-lisenssi juuri Suomen 3G –omistuksensa kautta eikä kahta lisenssiä saanut omistaa, Finnet myi Suomen 3G –osakkeensa Tele2-vähemmistöomistajalle.
Vuoden kuluessa tapahtui toinenkin olennainen uudistus eli puhelinnumeron siirrettävyys tuli mahdolliseksi. Asiakkaat saivat siis säilyttää vanhan puhelinnumeronsa, vaikka vaihtoivat operaattoria. USA:ssa tästä periaatteesta oli päätetty jo v. 1996 (täytäntöönpano kuitenkin viivästyi useita vuosia); toimenpiteen tarkoituksena oli lisätä kilpailua. Muut maat seurasivat perässä. Ruotsissa kiinteiden puhelinnumeroiden siirrettävyys tuli voimaan heinäkuussa 1999 ja matkapuhelinten syyskuussa 2001.
Suomessa asiaa pitkitettiin 25. heinäkuuta 2003 saakka, jolloin EU-direktiivi pakotti hyväksymään muutoksen. Asiakkaat tarttuivat mahdollisuuteen välittömästi. Suunnilleen 500 000 asiakasta hyödynsi heti ensimmäisenä vuonna mahdollisuutta vanhan numeronsa säilyttämiseen operaattorin vaihdossa.
DNA:n kilpailija Saunalahti (joka esiintyi jonkin aikaa nimellä Jippii Group) oli menestynyt hyvin myymällä GSM-liittymiä kotisivuillaan jo v. 2000. Nyt se tarjosi matkapuhelinten käyttäjille mahdollisuuden siirtyä asiakkaakseen lähettämällä yksinkertaisesti tekstiviestin numerosta, johon asiakkaat halusivat uuden liittymän. Saunalahti sai kuudessa viikossa 27 500 uutta asiakasta, joista 17 200 siirsi vanhan numeronsa uuteen liittymään. Paljon tämän
Saunalahti, joka syntyi kymmenisen pienen suomalaisen internet-operaattorin yhdistyessä, siirtyi edullisin hintatarjouksin myös matkapuhelualalle v. 2000.
helpompaa asiakashankinta tuskin voisi olla.
Jan-Erik Frostdahl totesi vuosikertomuksessa 2003, että kilpailutilanne oli kiristymässä numeron siirrettävyyden vuoksi. ”Sen seurauksena uudet ns. virtuaaliset operaattorit [joilla ei ole omia lisenssejä vaan jotka ostavat palvelut verkon omistavalta operaattorilta] ovat erittäin kiinnostuneita markkinoista. Jos kaikki kiinnostuksestaan ilmoittaneet myös toteuttavat suunnitelmansa, Suomen mobiilimarkkinoilla toimii pikapuoliin noin 30 operaattoria. Tilanne on pitkällä aikavälillä järjetön – mutta lyhyellä aikavälillä kilpailu tietenkin alentaa hintoja ja heikentää kaikkien kannattavuutta.”
TeliaSonera, Elisa, Finnet/DNA – kaikki kolme
Suomen tele-maisema muuttui rajusti yhden vuoden kuluessa, 2002 puolivälistä 2003 puoliväliin. Telia ja Sonera olivat yhdistyneet, Finnet Oy oli perustettu konserniyhtiöksi ja se oli lisäksi ostanut Telia Finlandin toiminnan.
käyttivät vuoden 2003 oman toimintansa saneeraamiseen ja teroittamiseen niitä tiukkoja aikoja silmällä pitäen, joiden kaikki odottivat saapuvan.
Kustannusten säästäminen leimasi myös JNT:n vuotta. Työtehtävät muuttuivat jatkuvien teknisten uudistusten ja muuttuneiden
liiketoimien myötä. Henkilökuntaa supistettiin vuoden kuluessa noin 15 prosenttia; ensimmäisessä vaiheessa eläkejärjestelyillä ja irtisanomisilla, toisessa vaiheessa myymällä verkonrakennusyksikkö Empowerille. Jälkimmäistä koskevat laskelmat osoittivat palkkamenojen alenevan noin 40 000 euroa kuukaudessa, mutta toisaalta JNT joutui ostamaan tarvittavat palvelut.
Ulkoistamista Empowerille (aiemmalle Suomen Voimatekniikalle) edelsivät useita vuosia jatkuneet keskustelut. Sopimuksessa oli ehtona, että Empower avaisi toimipisteen Pietarsaareen (Empower vuokrasi tilat JNT:n varastokiinteistöstä Ristikarintieltä). Henkilöstövähennykset ja ulkoistus herättivät luonnollisesti levottomuutta työntekijöissä. Hallituksen näkökulmasta voidaan sanoa, että päätökset tehtiin perinpohjaisten analyysien jälkeen niin omassa piirissä kuin muidenkin yhtiöiden, esim. Satakunnan Puhelimen, kanssa. Satakunnan Puhelin oli aiemmin toteuttanut samankaltaisen ulkoistuksen Empowerille.
Muutosten seurauksena yhtiön organisaatio uusiutui. JNT:n organisaatiokaavio oli nyt aiempaa selkeämmin jakautunut verkkoinfrastruktuuriin, keskukseen/datainfrastruktuuriin ja myyntiin/asiakasasennuksiin sekä suunnittelun ja talouden/hallinnon tukitoimintoihin.
Toisena muutoksena oli, että JNT ulkoisti telemyymälänsä OFC-Datalle. Nämä kaksi myymälää toimivat samoissa tiloissa, kuten aiemmin on kerrottu. Erona oli, että JNT-myymälä myi DNA-liittymiä, matkapuhelimia ja perinteisiä puhelintarvikkeita, kun taas OFC-Data myi tietokoneita ja niiden varusteita. Telemyymälä tuotti tappiota, ja kahden liikkeen toimiminen yksissä tiloissa oli asiakkaiden kannalta hämmentävää.
Siltä osin asia oli toki sisäinen, että Multi.fi omisti 51 % OFC-Datasta ja sen perustaja Ove Fagerholm omisti loput. JNT:n telemyymälän kaksi työntekijää siirtyivät nyt OFC-Datalle. Yhteistyösopimus täsmensi JNT:n roolia markkinoinnissa ja selkeytti asiakaspalvelun ja yritysmyynnin kuuluvan myös jatkossa JNT:lle.
Lisäksi Novasec Oy:ssä v. 2002 toteutettu sähköisen varmennuksen kehitystyö lakkautettiin. JNT:n hallitus totesi yhteenvetona, että Novasecissä kehitetty ratkaisu oli teknisesti loistava. Sitä vastoin oli hyvin perusteellisesti voitu osoittaa, ettei sen pohjalta voisi luoda kannattavaa liiketoimintaa. Työntekijä irtisanottiin. Osakepääoma oli rasitteeton, JNT:llä ei ollut velvoitteita yhtiön suuntaan.
Edelleen Alholminkatu 3:n kiinteistön osto takaisin Ilmariselta oli yksi toimenpiteistä, joilla haluttiin supistaa pitkän aikavälin kustannuksia. Ostoa perusteltiin alhaisella korkotasolla, kun taas kiinteistön vuokrataso oli korkea, 7 % kiinteistön arvosta vuodessa. JNT siis käytti
lunastusoptionsa ja hankki kiinteistön takaisin itselleen. Lunastushinta oli 2,4 miljoonaa euroa, mikä rahoitettiin suurelta osin Varma Sammon myöntämällä lainalla.
Laajakaistatekniikkaa laajennettiin voimakkaasti JNT:n toiminta-alueella vuonna 2003. Vuoden lopussa 98 %:lla alueen kotitalouksista oli
Kaapeli-tv:n vahvistinlaitteistoa.
Otettiin käyttöön v. 2003.
mahdollisuus saada ADSL-pohjainen laajakaistaliittymä. JNT rakensi tosiasiassa ADSL-tekniikkaa myös osaan TeliaSoneran alueiden verkkoa Uudessakaarlepyyssä ja Pedersöressä.
Laajakaistaliittymät toimittaneelle Multi.fi:lle tämä merkitsi kiireistä vuotta. ”Jo nyt voidaan todeta yhtiön tehneen oikean linjavalinnan panostaessaan laajakaistaan”, Frostdahl totesi vuosikertomuksessa. Toisaalta kiinteän verkon puheluliikenne väheni melko voimakkaasti vuoden aikana. Pääsyynä oli, että monet modeemiasiakkaat olivat siirtyneet kiinteän kuukausimaksun laajakaistaliittymiin.
Myös dataratkaisujen myynti yrityksille sujui hyvin; JNT ja Multi.fi ”vahvistivat merkittävästi markkina-asemaansa tässä segmentissä”, vuosikertomuksessa todetaan. Multi.fi:n (jakautunut) tilivuosi 2002–2003 osoitti 2,6 miljardin euron liikevaihtoa, mikä oli samaa tasoa kuin neljä vuotta aiemmin laaditussa optimistisessa liiketoimintasuunnitelmassa oli ennustettu JNT:n siirtyessä yhtiön osakkaaksi. Multi.fi:n tulos oli verraten vaatimaton, mutta kaikki viittasi siihen, että yhtiön nopea kasvu jatkuisi.
Myös Novacall-osakkuusyhtiön luvut olivat hyvät v. 2003. Yli puolet JNT-ryhmän 28 miljoonan euron liikevaihdosta liittyivät Novacalliin, ja liiketoimet kasvoivat edelleen. Vuoden alussa selvältä vaikuttanut omistuspohjan laajennus rajoittui kuitenkin Oulun ja Rauman puhelinyhtiöihin, sillä Pori jättäytyi siitä pois. Omistuspohjan laajennus toteutettiin siten, että Kuopion Puhelin myi kolmasosan osakkeistaan Oulun Puhelimelle ja kolmasosan Lännen Puhelimelle. JNT ja lahtelainen Päijät-Hämeen Puhelin siis säilyttivät kumpikin 33 % omistusosuutensa Novacallista.
Toisaalta digi-tv-palvelulle ei ollut juuri minkäänlaista kysyntää. ”Tilanne on huolestuttava”, Frostdahl totesi vuosikertomuksessa ja viittasi siihen, että analogisten tv-lähetysten odotettiin päättyvän kesällä 2007. Vaarana voisi olla, että lopetuspäivän lähestyessä syntyisi jonoja ja kaaosta.
Kuten oli aavisteltukin, korkeimman hallinto-oikeuden v. 2002 vahvistama ennakkotapaus omistajaedusta sai jatkokseen Kilpailuviraston vaatimuksen, jonka mukaan JNT:n omistajaetu (2,5 euroa kuukaudessa) olisi poistettava. Se oli ensin tarkoitus toteuttaa vuodenvaihteesta 2003/2004, mutta sitten täytäntöönpanoa päätettiin lykätä.
Noin 1400:lle vuokraliittymän haltijalle lähetettiin tarjous liittymän muuttamisesta osakeliittymäksi, ja 158 tarttui tähän tilaisuuteen. JNT päätti kuitenkin lykätä osakekirjojen vaihtoa yhtiöjärjestykseen liittyvien judisten koukeroiden vuoksi. Käräjäoikeus tosin hylkäsi Väinö Communicationsin valituksen yhtiöjärjestyksestä, mutta hovioikeus tuomitsi kantajan hyväksi.
Sillä ei ollut merkitystä, että kaupparekisteri oli jo ehtinyt rekisteröidä JNT:n uuden yhtiöjärjestyksen. ”Hovioikeus toteaa, että rekisteriviranomaisen käytettävissä olevat voimavarat sille
rekisteröintiasioissa kuuluvan laillisuusvalvonnan harjoittamiseksi ovat aivan riittämättömät vaikeiden oikeudellisten asioiden monipuoliseen selvittämiseen ja arviointiin”, päätöksessä sanotaan. Hovioikeuden tutkinnalle ei siis toisin sanoen ollut esteitä. JNT tuomittiin korvaamaan oikeudenkäyntikustannukset, peräti 57 000 euroa.
JNT:n hallitus päätti valittaa korkeimpaan oikeuteen. ”Asia on tärkeä JNT:lle mutta myös Finnet-ryhmälle, koska 3–4 muulla paikallisella puhelinyhtiöllä on lähestulkoon samanlaiset yhtiöjärjestykset”, oli perusteluna. Mikäli valitusoikeus myönnettäisiin, korkeimman oikeuden käsittelyn arvioitiin kestävän 1–2 vuotta.
IBM toi markkinoille ensimmäisen kuluttajille tarkoitetun USB-muistitikun v. 2000. Sen muistikapasiteetti oli 8 MB. Vuonna 2003 muistia oli jo 512 MB.
Koska hovioikeus ei ollut ryhtynyt toimiin yhtiöjärjestyksen rekisteröinnin purkamiseksi, JNT saattoi edelleen toimia ja laatia tilinpäätöksensä sen mukaisesti.
Jos teleoperaattoreiden vuotta 2003 leimasi toiminnan vakauttaminen, se ei tarkoittanut, että tekniikan ja liiketoiminnan kehittäjät nukkuivat. Tänä vuonna perustettiin mm. Skype ja Relude; jälkimmäinen tunnetaan nykyään nimellä Rovio.
Skypen vaikutus telekom- ja internet-maailman asiakkailleen esittämiin tarjouksiin oli nopeasti selvää. Kaikki alkoi ruotsalaisen Niklas Zennströmin ja tanskalaisen Janus Friisin tapaamisesta v. 1996, kun Zennström vastasi Tele2:sta Tanskassa ja palkkasi Friisin käynnistämään yhtiön asiakastukea. He lähtivät Tele2:sta vuonna 1999 ja lanseerasivat seuraavana vuonna Kazaan, josta tuli nopeasti maailman ladatuin tiedostonjaon ilmaisohjelma ja joka nosti Zennströmin ja Friisin kultti-asemaan.
Syyskuussa 2003 he esittelivät markkinoille Skypen, ilmaisohjelman laajakaista-internetin kautta toteutettaviin puheluihin. Kahden viikon kuluttua ohjelmaa oli ladattu eri tietokoneille yli puoli miljoonaa kertaa. Skype ei ollut ensimmäinen Internet-puheluiden ohjelma – kuten aiemmin on kerrottu, Suomessa Internet-puhelut tuotiin markkinoille jo vuonna 1999. Mutta Skype käytti ensimmäisenä P2P-tekniikkaa – peer to peer – jonka ansiosta puhelu ei kulkenut keskuspalvelimen kautta vaan suoraan lähettäjältä vastaanottajalle. Zennströmin ja Friisin mukaan Skype oli lisäksi ainut ohjelma, joka toimi kaikenlaisten palomuurien ympäristössä, jossa viestit oli kryptattu ja jossa ei esiintynyt mainoksen mainosta.
Hyvään äänentoistoon vaadittiin laajakaistaliitäntä. Puheluihin voitiin käyttää tietokoneen
Niklas Zennström, Skypen pääperustajia. Skype asetti perinteiselle telekom-maailmalle nopeasti uusia haasteita.
mikrofonia ja kaiutinta, mutta pian uusi palvelu mahdollistaisi puhelut tavallisilla puhelimilla. Ohjelmat ja puhelut olisivat ilmaisia. Skypen ansaintamalli perustui lisäpalvelujen, esim. puhesanomien, myyntiin, Zennström ja Friis totesivat lanseerauksen yhteydessä.
Skype-ohjelman koodasivat virolaiset kehittäjät Ahti Heinla, Priit Kasesalu ja Jaan Tallinn, jotka olivat osallistuneet myös Kazaan kehitystyöhön.
» Katso Skypestä kertova Janus Friisin haastattelu
Reluden alku oli verrattain vaatimaton. Yhtiön perustivat Niklas Hed, Jarno Väkeväinen ja Kim Dikert, jotka kaikki opiskelivat Teknillisessä
Suomalainen jokavuotinen Assembly-tapahtuma ohjelmoijille, pelinkehittäjille ja muille järjestettiin ensimmäisen kerran Kauniaisissa v. 1992, ja se kohosi nopeasti alan suurten kohtaamispaikkojen joukkoon. Tässä muutama tuhat kävijää Hartwall Areenassa v. 2002.
korkeakoulussa Otaniemessä. He osallistuivat Helsingin Hartwall Areenassa v. 2003 järjestetyssä Assembly demo partyssa kilpailuun, jossa tehtävänä oli kehittää mobiilipeli. He voittivat kilpailun multiplayer-pelillä King of the Cabbage World, mikä innosti heidät perustamaan yhdessä Reluden.
Voittajapeli tuotiin markkinoille Mole War –nimellä ja myöhemmin sen osti Sumea Studios (nykyinen Digital Chocolate), joka kuvasi pelia maailman ensimmäiseksi reaaliaikaiseksi mobiili-multiplayer-peliksi. Kestäisi kuitenkin vielä useita vuosia ennen kuin Relude-porukan menestystarina lähtisi kunnolla liitoon.
Marian galleria: Linda Finnberg
”Linda hoitaa sekä asiakaspalvelua että hallinnon tehtäviä innolla ja pilke silmäkulmassa.”
Marian galleria: Markus Segervall
”Tietoverkkojen asiantuntija. Tehokas tiiminjohtaja jolla on monta rautaa tulessa, saa asiat hoitumaan.”
Marian galleria: Stefan Vikström
”Sitoutunut tekniikan taitaja, laaja osaaminen. TV-tekniikka erikoisuutena.”