Monet tulisivat muistamaan vuoden 2008 mittavasta finanssikriisistä, josta yhtäkkiä tuli totta amerikkalaisen investointipankin Lehman Brothersin syyskuisen konkurssin jälkeen. Mutta sitä ei kukaan vuoden alussa tiennyt.
JNT:ssä toiminta oli selkeästi siirtynyt uuteen vaiheeseen vuonna 2007. ”Siivosimme rakenteita. Novacall myytiin, ja Multi.fi:n ja OFC- Datan fuusiot vietiin loppuun. ”Uusi JNT alkoi saada muotonsa”, Maria Höglund tiivistää asian. Monet uuden JNT:n rakennuspalikoista olivat peräisin Multi. fi:stä. ’Vanhassa’ JNT:ssä oli volyymia ja substanssia, mutta tulevaisuuden potentiaali oli Multi.fi:n palveluissa.
Maria Höglund: ”Väitän, että haastaja- /tulokasoperaattorin yrityskulttuurin yhdistäminen yli satavuotiset perinteet omaavan JNT:n kulttuuriin oli vähintään yhtä mullistavaa vanhan JNT:n työntekijöille kuin kaikille Multi.fi:ssä ja OFC-Datassa. Vakauden ja rutiininomaisuuden yhdistäminen tulokaskulttuurin rehvakkuuteen ja innovatiivisuuteen oli haastavaa.”
Kuten aiemmin on käynyt ilmi, vuosi 2007 oli uuden alun aikaa myös valtakunnallisesti ’uuden’ DNA:n muodostamisen myötä. Se koski mitä suurimmassa määrin myös DNA-omistuksensa myyviä yhtiöitä. Saamiensa rahakorvausten ansiosta ne pystyivät investoimaan perinteistä palvelutarjontaansa laajentavaan toimintaan.
JNT:ssä vuodesta 2008 tuli etenkin laajan
Emanuel ja Mayer Lehman, kaksi kolmesta veljeksestä jotka muuttivat Saksan Baijerista Yhdysvaltoihin ja perustivat Lehman Brothersin. Yhtiö oli perheen hoidossa vuodet 1844–1969. Vuonna 2008 Lehman Brothers oli Yhdysvaltain neljänneksi suurin investointipankki.
Lehman Brothersin konkurssi 15.9.2008 oli valtava mediatapahtuma ja vaikutti osaltaan pörssikurssien romahdukseen eri puolilla maailmaa. Median edustajat parveilivat yhtiön pääkonttorin edustalla New Yorkissa.
kuiturakentamisen ja sen vauhtiinpääsyn vuosi. JNT panosti tietoisesti kuiturakentamiseen, mutta lisäksi Suupohjassa syntynyt ja sieltä muualle levinnyt ’kuituaktivismi’ voimisti sitä.
Globaali kilpailu yhä suuremman siirtokapasiteetin kehittämiseksi jatkui v. 2008. YouTube lisäsi siirtokapasiteetin tarvetta tukemalla muun muassa HD-laatua ja ottamalla käyttöön videofilmien widescreen (’laajakangas’) -formaatin. Myös streaming (suoratoisto) otettiin nyt laajamittaiseen käyttöön, esimerkiksi musiikkipalvelu Spotify, joka tuotiin Ruotsissa markkinoille lokakuussa kahden vuoden testien ja kehitystyön jälkeen.
Teleoperaattoreille se merkitsi tietenkin
haasteiden jatkumista. Miten toimeliaasti ne tahansa yrittivät mukautua uusiin edellytyksiin, ne tuntuivat aina tulevan tekniikan kehityksen jälkijunassa. Verkon dataliikenne (lähinnä musiikkia ja kuvaa) oli vuoden 2008 lopussa kasvanut jo kymmenen kertaa äänipuheluja suuremmaksi. Liiketoimintamallit oli hädin tuskin saatu päivitettyä, kun ne piti päivittää uudelleen.
”Kun tekstiviestit olivat melkein moraalittoman loistavaa bisnestä (satojen eurojen tuotto MB:ä kohti) ja äänipuhelut tuottivat noin euron MB:ltä, dataliikenteen volyymin dramaattinen kasvu tuotti vain muutaman kymmenen senttiä MB:ltä. Näin alhaisella tuottotasolla ei uusinvestointeihin jäänyt paljonkaan varaa", kommentoi teleliikenteen kehityksen johtava analyytikko Bertil Thorngren, joka toimi pitkään Telian strategiajohtajana.
Suomessa viitisentoista operaattoria oli vuoteen 2008 mennessä panostanut Wimaxiin, niiden joukossa PPO, joka oli vakuuttunut tekniikan haja- asutusalueille tarjoamista eduista. Mutta miltä tekniikan tulevaisuus näytti? Vuoden 2007 kohdalla kerrotaan, miten Ericsson koettiin Barcelonan teleliikennemessuilla ’suureksi luuseriksi’ sen suhtauduttua kielteisesti Wimaxiin. Vuoden 2008 messuilla Ericsson sai täydellisen revanssin.
TV-ruutujen ja tietokonenäyttöjen mitat (leveys suhteessa korkeuteen) oli aiemmin 4:3, mutta nyt kuvasuhde on joko 16:10 tai 16:9.
Tällä kertaa Ericsson esitteli LTE 4G- tekniikkaansa messuhallissa eikä piilossa sen ulkopuolella. Nyt alalle selvisi, että useat suurista operaattoreista olivat siirtymässä LTE- uralle – dramaattinen käännös. Ericsson kuvasi, miten myös CDMA-tekniikka voitaisiin siirtää LTE:hen. Messuilla esiteltiin pieni kannettava LTE-
Daniel Ek perusti Martin Lorentzonin kanssa musiikkipalvelu Spotifyn, joka toimittaa suuren osan maailman musiikkinauhoituksista.
terminaali, nimeltään Berta. Suurista laajakaistanopeuksista oli puhuttu paljon, tässä oli tähän saakka paras todiste niiden toimivuudesta. Ericsson toteutti nyt muun muassa maailman ensimmäisen end-to- end LTE-mobiilipuhelun.
Bertalla päästiin 140 Mbps:n nopeuksiin. Ericssonin revanssia vielä vahvisti se, että amerikkalaisten jättioperaattoreiden Sprint Nextelin ja Clearwiren mahtavaksi paisunut Wimax-hanke oli juuri kaatumassa. Sprint Nextelin toimitusjohtaja Gary Forsee sai lukea Wall Street Journalin artikkelista hallituksensa etsivän yhtiölle uutta toimitusjohtajaa.
Vielä tammikuussa 2008 oli uusien Wimax- verkkojen sanottu avautuvan Yhdysvalloissa huhtikuussa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sitä vastoin Ericsson käytti tilaisuutta hyväkseen ja esitteli juuri silloin 42 Mbps HSPA-ratkaisun. Sitä kuvattiin tiedonsiirtonopeuden uudeksi maailmanennätykseksi mobiiliverkossa. Ennätyksen mahdollisti 64QAM-modulaatiotekniikan yhdistäminen HSPA-tekniikkaan sekä jälleen yksi uutuus: tukiasemaan ja matkapuhelimeen oli tehty kaksi antennia, ns. 2 x 2 Mimo (Multiple Input Multiple Output).
Miksi tällainen jatkuva keskittyminen uuden tekniikan kehittämiseen? Ericsson tekniseltä johtajalta Håkan Erikssonilta asiaa kysyttiin moneen kertaan: ”Uusiin asioihin, kuten LTE:hen, täytyy uskaltaa ryhtyä, vaikka se kannibalin tavoin söisikin jo käytössä olevaa tekniikkaa. Muuten kilpailijat ajavat ohitse.”
Kysyttäessä, mihin LTE:tä käytettäisiin, Håkan
Bertaksi kutsuttu Ericssonin LTE-terminaali oli sensaatio Barcelonan mobiilimessuilla v. 2008.Sen kapasiteetti oli 140 Mbps.
Eriksson vastasi: ”En tiedä. Emme tiedä, millaisia palveluita tähän syntyy, mutta voimme olla varmoja siitä, että niitä syntyy. Kaikkien aiempienkin tekniikan kehitysaskeleiden hyötyä on kyseenalaistettu.”
Tästä huolimatta Ericsson käytti edelleen, kuten aiemmin on käynyt ilmi, huomattavan osan tutkimuskuluistaan GSM:ään. Miksi? Håkan Eriksson v. 2008: ”Koska se on suurta bisnestä, kolme miljardia ihmistä käyttää ̈GSM:ää, ja se kasvaa edelleen etenkin, koska Kiinan siirtyminen 3G:hen on myöhässä. Asiakkaalle koituvia kustannuksia voi edelleen karsia kehittämällä esimerkiksi energiatehokkaampia tukiasemia.”
Mutta olennaista on myös se, ettei kaikella uudella tekniikalla ole tulevaisuutta edessään. Ericsson esimerkiksi päätti nyt, kesällä 2008, vain vuosi lanseerauksen jälkeen lopettaa femtocellien kehitystyön.
”Saimme aina femtocellejä esitellessämme kuulla innostuneita kommentteja. Mutta loppujen lopuksi, mitä niiden käyttöönotolla voitettaisiin? Laajakaistakäytössä ne vaativat käytännössä kuituliittymän kiinteään verkkoon. Ja jos kotona on kuituliittymä ja Wi-Fi, mihin sitten femtoa tarvitaan? Olimme todella ihastuneita uuteen tuotteeseemme. Mutta sille ei vain ollut käyttöä”, kommentoi radiopäällikkö Marie Westrin.
Vuonna 2008 valtioneuvosto ilmoitti valtakunnalliseksi tavoitteeksi, että kaikissa vakinaisissa asunnoissa ja yrityksissä olisi Suomessa käytettävissään 100 Mbps laajakaistayhteys vuoteen 2015 mennessä. Siinä tarkennettiin, että asunnoista saisi olla enintään kahden kilometrin matka mainitun kapasiteetin mahdollistavaan valokuitu- tai kaapeliverkkoon .
Liikenne- ja viestintäministeriö tiivisti viestin esitteessä:
”Laajakaistayhteys on nykykodissa yhtä tärkeä perustoiminto kuin lämmitys, sähkö ja vesijohtoverkosto. Sen avulla voi olla yhteydessä ympärö-
Liikenne- ja viestintäministeriön esitteessä kuvataan tavoitetta, jonka mukaan 100 Mbps laajakaista pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.
ivään maailmaan ja käyttää jatkuvasti monipuolistuvia sähköisiä palveluita [...] Kiinteä valokuituliittymä on nopeudeltaan ja toimintavarmuudeltaan ylivertainen. Se riittää kaikkiin nykyisiin ja tulevaisuuden nettipalveluihin ainakin 50 vuodeksi.”
Kansallinen työryhmä selvitti nyt olennaisena asiana, millainen kuituverkkojen open access –malli voisi olla. Mitkä olisivat kohtuulliset ehdot ulkopuolisille, toisten kuituverkkoja käyttäville palveluntuottajille?
Valtioneuvosto esitteli Suupohjan kunnat edelläkävijöinä tiedotuskampanjassaan. Ne olivat tehneet v. 2005 strategisen päätöksen yhteisen verkkoinfrastruktuurin kehittämisestä ja oman kuituverkon rakentamisesta. Osakkaina olivat Kauhajoen, Teuvan, Kurikan, Isojoen, Karvian ja Karijoen kunnat sekä PPO viiden prosentin omistusosuudella. Verkon tulisi avoin.
Toisena uranuurtajana nostettiin esiin Kuuskaista, joka oli Keski- Suomessa v. 2002 ’ruohonjuurialoitteena’ perustettu osuuskunta.
Viestintäministeri Suvi Lindén ilmoitti, että Suomessa kaikilla on oikeus 100 Mbps laajakaistaan.
Kuten aiemmin on kerrottu, Pedersören kunta oli v. 2007 asettanut Allan Zittran johtaman kuitutyöryhmän. Suupohjan aktivisteja pidettiin esikuvina, ja he halusivat myös viedä visiotaan laajemmalle yleisölle. Ne saivat siihen tukea Pohjanmaan liitolta. Avainhenkilöihin kuului Ulf Grindgärds, Kristiinankaupungin kuituverkon (KRS-Net) tulisielu ja Pohjanmaan liiton palkkalistoilla maakunnan IT-infrastruktuurin erikoissuunnittelijana.
Näin ollen peli oli JNT:n alueella pedattu valmiiksi kuitukilpailulle ja JNT:n suunnitteleman kanssa rinnakkaiselle toiminnalle. Kaikki eivät kuitenkaan innossaan nähneet seutujen eroa: Suupohjassa ei ollut vakiintunutta, kuituverkon rakentamisesta kiinnostunutta toimijaa, Pohjanmaan pohjoisosassa sellainen oli, kuten on käynyt ilmi.
Maria Höglund avasi JNT:n näkemystä Jakobstads Tidningissä toukokuussa: ”Kaikki seudun toimintaedellytysten parantamiseksi tehdyt aloitteet ovat kiitettäviä, ja jokaisen aktiivisesti
keskusteluun osallistuvan tavoite lienee sama: tarkoituksenmukainen infrastruktuuri, joka tarjoaa parhaat mahdolliset toimintaedellytykset asuinpaikasta riippumatta... [Mutta] keskustelua seuratessa saa joskus sellaisen käsityksen, ettei mitään tehtäisi ja että kuiturakentaminen vaatii kunnolla vauhtiin päästäkseen uusia osuuskuntia tai kunnallisia liikelaitoksia. Niin voikin joillain paikkakunnilla olla, mutta ei Pietarsaarenseudulla.”
Hän kuvasi Pietarsaaren, Uudenkaarlepyyn, Pedesören ja Luodon verkkoja koskevia JNT:n laajennus- ja modernisointisuunnitelmia.
”Meille on viime aikoina tullut useita huolestuneita kyselyjä suunnitelluista kuituhankkeista. Useissa kylissä on oltu huolissaan siitä, että kuntien aktiivisuus kuituasiassa tarkoittaa sitä, ettei JNT rakenna kuituverkkoa esittelemiemme suunnitelmien mukaan. Niin ei asia ole, me JNT:ssä rakennamme koko ajan kuituyhteyksiä alueille, joissa kiinnostusta siihen on. Pikemminkin on niin, että työ Pietarsaarenseudun varustamiseksi nopeilla kuituyhteyksillä vaatii aktiivisuutta myös kylätasolla ja odotamme innolla antoisaa yhteistyötä kuntien kanssa tässä tärkeässä asiassa.
JNT:n pääviesti oli selvä v. 2008 ilmestyneessä lehdessä.Kuitutoimittajina Sture Flinck ja Pekka Takala.
----
[...] kylissä, taloryhmissä tai kortteleissa on päätettävä, halutaanko niihin kuituliittymät ja
Valokuitukaapelin kapasiteetti on lähestulkoon rajaton. Kaksi JNT-veteraania, Sven-Erik Hästö ja Tom Gädda, kuitulähettiläinä.
milloin. Kaikki voivat itse vaikuttaa siihen, milloin he saavat kuituliittymän kotiinsa. Meihin voi esimerkiksi ottaa yhteyttä, jolloin voimme keskustella siitä, kuinka monen olisi kylässä, talo- tai kortteliryhmässä liityttävä verkkoon, jotta pystymme vetämään kuidun alueelle järkevään hintaan.”
Maria Höglund korosti kirjoituksessaan, ettei verkko kuitenkaan ole itsetarkoitus. Käyttäjä tarvitsee nimenomaan palveluita, joita on tarjolla verkossa. Hän mainitsi, että JNT – ”koska open access –standardeja ei ollut vielä määritelty” – tarjosi ensi vaiheessa käyttöön JNT:ltä Internetin ja TV:n mutta että asiakas muiden Internet-pohjaisten palveluiden osalta voisi vapaasti valita toimittajan, myös esimerkiksi IP-puheluihin.
Hän kyseenalaisti, pystyttäisiinkö kaikki hoitamaan talkoovoimin. ”Siinä meillä [JNT:llä] on suurta etua siitä, että olemme jo alalla toimiva, paikallisessa omistuksessa oleva yhtiö."
Peter Portin otti Pedersören aloitteen edustajana kunnianhimoisen vastineensa lähtökohdaksi sen, että Maria Höglund oli huomauttanut, etteivät kuparipohjaiset verkot olisi riittäviä pitkällä aikavälillä. ”Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin kuulen maakuntamme teleliikennealan edustajan edes vihjaavan jotain tämänsuuntaista. Nykyinen infrastruktuurimme on ollut vanhentunut ja riittämätön jo useita vuosia, vaikka ala väittääkin päinvastaista”, oli hänen käsityksensä.
Nyt oli kuitenkin viimein syytä optimismiin. ”Aktivistit ovat Suupohjasta alkaen heränneet. Heidän aloitteensa on muun muassa Pohjanmaan liiton avulla levinnyt koko maakuntaan, ja nyt suunnitellaan todella nopeita ja avoimia, vapaan kilpailun verkkoja kotitalouksiin, yrityksiin ja kiinteistöihin lähes koko Pohjanmaalle.”
Samanaikaisesti tämän keskustelun kanssa JNT ”oli valloittamassa Soneran maita”, kuten Jakobstads Tidning asian ilmaisi. Lehti kertoi maaliskuussa, että kuusikymmentä Veksalan 116 kotitaloudesta oli valmis liittymään JNT:n kuituverkkoon. Myös Monäsin kyläläiset oli nyt kutsuttu koolle heidän kiinnostuksensa tunnustelemiseen samasta asiasta.
JNT oli jo usean vuoden ajan toiminut vuokralla Soneran verkossa ja vastasi kylien Internet-liittymistä. Sonera ei ylipäätään ollut osoittanut kiinnostusta laajakaistapalvelujen myymiseen asiakkailleen.
Sikäli kuin liittymät toimivat, ne olivat kuitenkin aivan liian hitaita. ”Sonera ei myöskään ole lainkaan kiinnostunut verkon kunnostamisesta. Päinvastoin yhtiö on ilmoittanut, että haja-asutusalueen kiinteä verkko ajetaan alas”, kertoi monäsiläinen Sören Stråka Jakobstads Tidningille. Munsalan saaristokylissä tyytymättömyys Soneran verkkoon oli sekä vanhaa perua että laajalle levinnyttä, Jan Sundholm selitti: ”Olen kolme
Munsalan kylät aktivoituivat v. 2008.Vanha kuntavaakuna.
vuotta yrittänyt turhaan valittaa Veksalan verkon ongelmista.”
JNT käynnisti nyt kuituasiassa sarjan kokouksia kylissä. Kokouksia pidettiin v. 2008 kaikkiaan kymmenen, vaihtelevien yhteistyökumppaneiden kanssa. Ensimmäinen kokous pidettiin tammikuussa Pedersören kansalaisopiston johdolla, ja se tarjosi kaikille sidosryhmille, myös kuituaktivisteille ja Pohjanmaan liitolle, tilaisuuden tuoda esiin viestiään.
Kevään kuluessa kokouksia pidettiin Veksalassa, Monäsissä, Kantlaxissa ja Hirvlaxissa, viimeksimainitut kyläneuvostojen aloitteesta, sekä Luodossa, Lappforsissa ja Lepplaxissa. Kahden viimeksimainitun kokouksen syynä oli Soneran ilmoitus sen rajuista linjavuokrien korotuksista paikkakunnilla, mikä pakotti myös JNT:n nostamaan ADSL-hintojaan. Lappforsin kokouksesta kommentoitiin JNT:ssä, että yhtiö piti ”matalaa profiilia”, koska siellä oltiin liikkeellä ”Allanin mailla” (Allan Zittran kotikylä Kiisk kuuluu Lappforsiin).
JNT piti lokakuussa tiedotustilaisuuden Monåssa ja marraskuussa Forsbyssä Pedersöressä pienemmälle, valikoidulle ryhmälle.
JNT tarttui v. 2008 uudella otteella viestintään julkaisemalla lehteä, jossa asiakkaat pääsivät ääneen. Vasemmalta Jouko Pihlajamaa, Guy Envik ja Rolf Björkskog.
Peter Portin oli Jakobstads Tidningin artikkelissaan lyönyt pöytään kortin, jonka mukaan JNT voisi halutessaan sulkea verkkonsa ulkopuolisilta operaattoreilta. Maria Höglund esitteli muutamaa viikkoa myöhemmin päivätyssä analyysissa johtopäätöksen, jossa open accessin tarjoamat mahdollisuudet ja vahvuudet olivat JNT:n osalta selvästi merkittävämpiä kuin sen kielteiset uhkakuvat. Ei ollut mitään syytä odottaa viranomaismääräyksiä, paras toimintatapa olisi pitää verkko avoimena operaattoreille, ”jotka haluavat toimia Pietarsaarenseudulla”.
JNT-alueen maantieteellinen analyysi tuotti tulokseksi jaon 83 alueeseen, jotka kattoivat noin 11 500 kiinteistöä. Alustavasti arvioitiin, että JNT pystyisi omin voimin vetämään kuidun 9–10 alueelle vuodessa.
Samalla verkkojen sisältö oli koko kuituverkkoajatuksen olennainen peruskysymys. Mitä
JNT:ltä on aina ollut lyhyt Ruotsiin. Yhtiön oli helppo verrata laajakaistakokemuksiaan Uumajan Energian UmeNetin vastaaviin.
palveluita verkossa olisi, kuka tuottaisi ne, kuka toimittaisi ne ja missä muodossa ne paketoitaisiin toimittajille ja verkkoasiakkaille?
Maria Höglund: ”Oli luonnollista etsiä strategista yhteistyötä monien eri kumppaneiden kanssa sitomatta JNT:tä mihinkään erityiseen ryhmään. Strategiana olisi sellaisten dynaamisten yhteistyöverkostojen luominen, joissa voisimme tarjota asiakkaidemme haluamia asioita.” Ja koska maantieteelliset etäisyydet merkitsivät Internet-yhteiskunnassa yhä vähemmän, ”JNT:lle olisi luontevaa hakea mielenkiintoisella palvelutarjonnalla kuituverkon asiakkaita myös alueen ulkopuolelta riippumatta siitä, kuka verkot on rakentanut.”
Mutta millaisia liiketoimintamallit siis olisivat avoimessa verkossa?
JNT hyödynsi tältä osin muiden kokemuksia, etenkin UmeNetin eli kuituverkon, jota Uumajan kaupunki oli alkanut rakentaa jo 1990- luvulla ja johon oli v. 2008 liittyneenä noin 45 000 kotitaloutta. Sieltä opittiin, että UmeNet oli joutunut
TEKES, valtiollinen teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus, tuki JNT:n hanketta liiketoimintamallin kehittämiseksi open accessiin.
käynnistämään oman Internet- palvelujen tuotannon saadakseen ylipäätään palvelujen toimituksen käyntiin verkossa. 1–2 vuotta myöhemmin verkkoon alettiin saada myös muita operaattoreita. 3–4 vuoden kuluttua verkossa oli lukuisia toimittajia ja kilpailu todellista.
”Tarjoamalla jo varhain open access -mallin voimme vaikuttaa markkinoiden kehittymiseen. Pystymme oman verkon tehokkaan rakentamisen lisäksi myös kehittämään toimintaa vähemmän itsenäisten kuituverkkojen pyörittämiseksi ja varustamaan ne mielenkiintoisilla palvelupaleteilla”, sanotaan asiakirjassa, johon yksi JNT:n panostuksista perustui v. 2008 aikana: Multi Net –palvelun kehittäminen, jossa on lyhyesti sanottuna kyse viestintäverkon operaattorista riippumattomasta käytöstä, hallinnoinnista ja valvonnasta.
Mitään vastaavaa palvelua ei Suomessa ollut. Tunnusteluissa selvisi, että TEKES oli kiinnostunut hankkeen osarahoittamisesta liiketoimintamallin kehittämiseksi open access –verkkoon. Hankesuunnitelma valmistui syyskuussa ja TEKESin myönteisen päätöksen jälkeen hanke käynnistyi kuuden JNT:läisen voimin – Kenneth Nylund projektinjohtajana.
Pedersören kuitutyöryhmä esitteli ehdotuksensa lokakuussa 2008. Se voitiin tiivistää neljään kohtaan: • Kuntalaiset rakentavat oman verkon, johon kaikki kuntalaiset voivat liittyä. • Verkko rakennetaan tulevaisuuden tekniikalla, optisella kuidulla kiinteistöön tai huoneistoon saakka. • Osuuskunta omistaa verkon ja huolehtii siitä. Jokainen liittymän hankkijasta tulee osuuskunnan jäsen ja osakas, ja hän voi vaikuttaa osuuskunnan asioihin. • Verkkoa käytetään avoimen verkon periaatteella.
Asiasta oltiin kovasti innostuneita. Siitä koottiin esite, jossa viitattiin Suupohjan edelläkävijöihin. Siellä kahdeksan itsenäistä verkkoa oli muodostamassa yhteistyöklusteria, Finnish Open Networksia (FIONETS). ”Yhdistymisen ja yhteistyön etuna on, etteivät pienet yksittäiset verkot ole palveluntoimittajille kovin houkuttelevia”, siinä todettiin. Vuoden 2008 lopussa FIONETSin verkoissa oli noin 4 000 asiakasta.
Pedersören ryhmä viittasi myös kruunupyyläiseen, vuonna 2007 perustettuun KNT-Net–
osuuskuntaan, joka oli ensimmäisenä rakentanut kuituverkon kotikuntaan ruotsinkielisen Pohjanmaan pohjoislaidalla. Keväällä 2008 kruunupyyläisten parissa tehty kartoitus osoitti kuituverkon kiinnostavan yli puolta kotitalouksista, ja rakentaminen pääsi käyntiin syksyllä.
Kruunupyyn kunnanjohtajana oli nyt Stig Östdahl. Kuten aiemmin on mainittu, hän oli v. 1994 toiminut Uudenkaarlepyyn kunnanjohtajana eikä ollut silloin saanut naapurikuntia mukaansa pyrkiessään saamaan kuntaan yhteyden Internetiin.
Lokakuussa 2008 myös Uudessakaarlepyyssä tehtiin kuitualoite. Pohjanmaan liiton rahoittamana käynnistettiin suunnittelu- ja mobilisointihanke. Mats Kronqvist valittiin joulukuussa ”Fiber i ett öppet landskap” –hankkeen projektinjohtajaksi.
Ulf Grindgärds kirjoitti blogissaan, että Dynamonetin, KrsNETin, Suupohjan seutuverkon, Hakukaistan (Kurikka), Valokaistan (Ylistaro) ja Kuuskaistan (Kuusiokunnat – Alavus, Kuortane ym.) kuituverkot oli nyt kaikki yhdistetty toisiinsa: ”Tämä on loistava esimerkki maakuntarajat ylittävästä yhteistyöstä.”
Oli siis selvää, että JNT:n ja paikallisten kuituaktivistien välillä käytäisiin köydenvetoa.
Paikalliset valokuituhankkeet lähtivät yleensä käyntiin aktivistien ja alueviranomaisten yhteistyönä. Useimmat laativat oman logon.
Hyvämuistiset näkivät yhtäläisyyksiä vuosien 1957–1964 dramaattisiin tapahtumiin, jolloin kymmenen kaikkiaan viidestätoista paikallisesta puhelinosuuskunnasta (joissain tapauksissa osakeyhtiöstä) oli yhdistynyt Pietarsaaren
Tässä tarrataulussa näkyy muutamia niistä paikallisista puhelinkeskuksista, jotka olivat fuusioiden jälkeen siirtyneet osaksi JNT:tä. Pietarsaaren puhelinyhtiön monivuotinen toim.joht. Harald Bäck kertoo suunnitellusta automatisoinnista v. 1965.
puhelinyhtiöön (asiasta kerrotaan JNT:n historiikissa Sata vuotta johdossa). Monissa kylissä käytiin silloin kovaa taistoa siitä, valitsisivatko ne yhdistymiskumppanikseen pietarsaarelaisyhtiön vai valtion. Kuuminta kiistaa oli käyty Ähtävällä (Bäckbyssä), Kolpissa ja Munsalan ulkokylissä, ja kaikissa niissä enemmistö oli loppujen lopuksi valinnut valtion.
Erona nyt viidenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen oli, että pietarsaarelaisyhtiö oli 1950-luvulla pitkään sanonut jääräpäisesti ’ei’ alueen osuuskuntien ottaessa yhteyttä keskustellakseen yhdistymisestä. Puhelinyhtiön hallitus oli silloin sitä mieltä, ettei ollut kaupungin asia huolehtia kaukaisten maaseutukuntien ongelmista.
Uusi ajanlasku oli alkanut, ja sen näkyi v. 2008
Aviopari Len Bosack ja Sandy Lerner perustivat Cisco Systemsin v. 1984. Siitä tuli yksi nopeiten koskaan kasvaneita yhtiöitä. Yrityksen nimi ja logo viittaavat San Franciscoon ja Golden Gate –siltaan.
myös siinä, millä tavoin klassinen AXE-puhelin-tekniikka korvattaisiin. Kuten aiemmin on kerrottu, Ciscon kanssa oli käynnistetty yhteistyötä ja Ciscon tekniikka alkoi yhä enemmän vaikuttaa kykenevältä haastamaan Ericssonin. Sven Wannäs vertasi kesäkuussa näiden kahden toimittajan esityksiä.
Ericssonin esityksen etuna oli, että se mahdollisti sekä VoIP:n ja perinteiset kiinteät lankapuhelut. Haittana oli, että Ericssonin järjestelmät olivat liian isoja ja sen vuoksi liian kalliita JNT:n tarpeisiin. Cisco oli ehtinyt VoIP-kehityksessään pidemmälle, sillä oli JNT:n suuruusluokan vaatimia ratkaisuja ja se tarjosi myös yksinkertaisemman rajapinnan kolmannen osapuolen järjestelmään integroitumiseen. Ciscolla ei kuitenkaan ollut hyvää ratkaisua kiinteisiin lankapuheluihin, minkä vuoksi ne pitäisi hoitaa juuri kolmannen osapuolen järjestelmällä.
Vertailu kallistui Ciscon eduksi, ja se voitiin
Teleliikenne- ja IT-maailmat ovat sulautumassa yhä tiukemmin toisiinsa. Myös JNT:n vanha toimittaja Ericsson, perustettu v. 1876, toimii nykyään Silicon Valleyssa.
lisäksi nähdä strategisesti tärkeänä kumppanina, koska datakantaverkot ja JNT:n VoIP-pohjaiset yrityspalvelut oli rakennettu Ciscon tekniikalla. JNT päätti tilata uuden sukupolven puhelinkeskukset Ciscolta. Testialusta hankittiin vielä vuoden 2008 aikana, ja uusi pääkeskus otettaisiin käyttöön v. 2009 rinnan AXEn kanssa. Kiinteiden lankapuheluiden kolmannen osapuolen laitteisto otettaisiin asteittain käyttöön ja AXEsta luovuttaisiin lopullisesti v. 2012.
IP-pohjaiset puhelut nousivat tavallisten
Vuonna 1983 JNT:hen saapunut Sven Wannäs päätyi vertailussaan siihen, että Ciscon ehdotus IP-puhelujen hoitamisesta sopi JNT:n tarpeisiin paremmin kuin sen kilpailijan Ericssonin.
kuluttajien suosioon v. 2008 lähinnä JNT:n MultiVoice-palvelun ansiosta. Kahdeksan prosenttia puhelinliittymistä oli IP- pohjaisia vuoden lopussa. Puhelinliittymien määrä väheni edelleen, mutta MultiVoice-palvelun voimakkaan esiinmarssin ansiosta niiden määrä supistui vain kaksi prosenttia vuoden aikana.
Maksu-TV-asiakkaiden määrä kasvoi vuoden kuluessa merkittävästi. Nyt kaapeli-TV- verkoissa toteutettiin lopullisesti siirtyminen digitaalisiin TV- lähetyksiin, ja TV-lähetysten analoginen jakelu päättyi.
Vuoden 2008 uutisiin kuului myös JNT:n sopimus Ålcomin kanssa IP-TV:n toimittamisesta.
Maria Höglund: ”Tämä on jälleen yksi esimerkki ajattelutavastamme. Perustimme toimintamme myös tässä vapaaehtoisuuteen eikä osakkuuksiin ja laajoihin osakkuussopimuksiin ristiin rastiin. Tärkeintä oli löytää yhteistyökumppani, jolla oli riittävä tekninen osaaminen ja halu kehittää ohjelmatarjontaa kohderyhmämme mieltymysten mukaisesti. Anvia olisi voinut olla yksi vaihtoehto, mutta yhteistyöllä Ålcomin kanssa oli monia etuja.”
Ålcomin yhteistyö oli lähtöisin opintomatkasta, jonka JNT:n ja Multi.fi:n valtuuskunta oli v. 2001 tehnyt Maarianhaminaan (Ålcom oli silloin Ahvenanmaan suurin Internet-toimittaja). William Lindén oppi silloin tuntemaan Jan-Erik Erikssonin, johon hän kolme vuotta myöhemmin törmäsi jälleen Ciscon järjestämässä seminaarissa Helsingissä. Seminaari käsitteli MPLS- teemaa (Multiprotocol Label Switching, joka sopi muun muassa IP-TV:hen ja IP-puheluihin).
William Lindén: ”Söimme päivällistä yhdessä, ja siitä alkoi pitkä Internet- liikenteen ja IP-TV:n yhteistyö. Kävi ilmi, että Ålcom oli rakentamassa yhteyttä Helsinkiin ja sen piti sijoittaa laitteensa jonnekin. Sovimme jo päivällisen aikana, että he voisivat sijoittaa laitteensa meidän kaappiimme ja samalla vaihtaa liikennettä, jolloin he
MPLS-verkon periaatekaavio. Paketteja vaihtavat reitittimiä kutsutaan LSR:ksi, perinteisen reitityksen ja vaihdon (swapping) rajapintaa hoitavat ELSR:ksi kutsutut reitittimet.
pääsivät meidän kauttamme Ficixin kautta tapahtuvaan liikenteeseen ja me heidän kauttansa Netnodiin [jota käytetään keskeisissä solmupisteissä Ruotsin osassa Internetiä].
William Lindén osallistui kollegoineen samaan aikaan IP-TV:stä käytyihin keskusteluihin Finnetin yhden ryhmittymän kanssa: siihen kuuluivat Oulun Puhelin, PPO, KP, KPY ja 3-ktv. ”Sekä tekniikasta että politiikasta istuttiin monta kokousta ja käytiin monet keskustelut.
ÅLCOMilla ja JNT:llä on useita samankaltaisia tarpeita. Kummallakin on yhteistyön kautta suora pääsy Suomen ja Ruotsin keskeisiin Internet-solmupisteisiin.
Aloitimme tekniset kokeet ja pystyimme Pietarsaaressa katselemaan tällä konseptilla IP-TV:tä v. 2004. Mutta tulimme siihen tulokseen, että asiaan liittyi liian paljon politiikkaa.”
Jan-Erik Erikssonin kontaktin kautta Willian Lindén tiesi, että Ålcomissa oltiin jo pitkällä sen omassa IP-TV-konseptissa, ja hän kollegoineen vei asiaa sen pohjalta eteenpäin vuosina 2004–2005.Vuoden 2004 lopussa hänellä oli kotona Pietarsaaressa Ålcomin kautta IP-TV kaikkine toimintoineen.
”Totesimme ja ahvenanmaalaisten kokemuk-
Vuonna 1999 Multi.fi:iin saapunut William Lindén on rakentanut JNT:lle verkostoja niin tekniikassa kuin yhteyksissä muihin yhtiöihin.
set vahvistivat sen, että IP-TV:n tarjoaminen ADSL-tekniikalla oli riskaabelia, koska pitkät etäisyydet ja ulkoiset häiriöt vaikuttivat laatuun. Päätimme sen vuoksi toimittaa IP-TV:tä vain kuituverkossa.Tästä syystä aloimme myydä IP-TV- palvelua vasta vuonna 2008”, William Lindén kertoo.
JNT teki v. 2008 myös sen valinnan, että se kieltäytyi osakkuudesta FNE-Finlandista.
Se oli perustettu v. 2000 Telekarelian tytäryhtiöksi ja se oli sittemmin rakentamalla ja yritysostoilla hankkinut koko Suomen kattavan kuitukantaverkon. Enemmistö Finnet- yhtiöistä siirtyi vuosina 2007 ja 2008 FNE- Finlandin omistajiksi. FNE-Finland otti silloin käyttöön aiemmin mainitun MPLS-tekniikan.
”Omakustannushintaisiin ostoihin vaadittiin yhtiön osakkuus. Me olimme kuitenkin jo Multi.fi:n ajoista lähtien huolehtineet itse kantaverkkoliittymistämme ja hoitaneet Internet-liikenteemme itse Ficixillä kaikkien operaattoreiden kanssa. Emme siksi nähneet mitään syytä sitoutua uuteen kantaverkkoyhtiöön ja maksaa sille saadaksemme ostaa kapasiteettia, josta markkinoilla oli muutenkin ylijäämää”, Maria Höglund sanoo.
”Koska meillä on omaa osaamista tietokantaverkoista emmekä halua osakkuuksien ja osakassopimusten kautta sitoutua yhteen ainoaan tahoon, meillä säilyy suvereniteetti ja mahdollisuudet neuvotella omat ehtomme nyt ja tulevaisuudessa sekä muodostaa strategisia liittoja eri osapuolten kanssa sitä mukaa kuin maailma muuttuu ja uusia tarpeita syntyy.”
Kuvaan kuuluu, että verkkokapasiteetin hyödyntämisen sopimukset neuvotellaan uusiksi tasaisin väliajoin. Hinnat laskevat, ja samalla rahalla saatu kapasiteetti kasvaa nopeasti.
Myös VLP:ssä tapahtui linjanmuutos v. 2008.Uuden toimitusjohtajan Timo Cavénin johdolla ja uusien tarmokkaiden omistajien tuella
muotoiltiin vahvemmin kasvuun tähtäävä strategia. Sen seurauksena tehtiin yrityskauppoja, joilla pyrittiin kehittymään ”tietoliikenneyhtiöstä monialaiseksi konserniksi”.
VLP muutti uuden suunnan merkiksi nimensä Anviaksi, jonka sanottiin kuvaavan yhteyttä ja eteenpäin menemistä. Uuden graafisen ilmeen tarkoituksena oli vahvistaa yrityskuvaa yhtenäisestä, monialaisesta ja ajanmukaisesta konsernista.
DNA:n pääomistajien lähipiiri osti kulisseissa niin paljon Anvian osakkeita kuin se vain käsiinsä sai. Vuoden lopussa omistusosuus alkoi lähetä 20 prosenttia. Julkilausumattomana tavoitteena oli Anvian liittäminen DNA:han.
Vuonna 2008 teleliikennealalla riitti puhetta edellisvuonna perustetusta GSM Suomesta, muun muassa sen Spiidi-nimisen tuotteen vuoksi. GSM Suomi sai julkisuutta etenkin luvattuaan maksaa kaikkien niiden Spiidi- asiakkaiden sakot, jotka poliisi oli määrännyt matkapuhelimen käytöstä autolla-ajon aikana. GSM Suomi ehti perustaa paikallisia myyntitoimistoja 12 paikkakunnalle, mm. Vaasaan, ja palkata lähes 200 työntekijää ennen kuin pörssiyhtiö Evia osti sen joulukuussa.
Peter Boström, joka on toiminut JNT:n hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1993, kuvasi yhtiön lehden kolumnissa v. 2008 JNT:n arvoja ja painotuksia.
Vuosi 2008 alkoi DNA:ssa hyvin. Kesäkuun lopussa DNA:lla oli 1,49 miljoonaa matkapuhelinasiakasta eli 300 000 enemmän kuin edellisvuonna. Toisen vuosineljänneksen liikevaihto oli 50 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna, 163 milj. euroa. Toisen vuosineljänneksen tulos oli rahoitustuoton jälkeen 23 miljoonaa euroa oltuaan edellisvuonna 7 milj. euroa.
Jan-Erik Frostdahl ilmoitti haastatteluissa DNA alkavan olla valmis pörssinoteerausta varten. Pörssi oli kuitenkin kehittynyt negatiiviseen suuntaan syksystä 2007 lähtien, minkä vuoksi Frostdahlin mielestä voisi olla viisasta odottaa
vielä jonkin aikaa.
Jakobstads Tidningin kysyttyä asiasta Maria Höglund ilmoitti, ettei JNT suunnitellut omistusosuudensa myyntiä. ”Omistamme DNA:sta vajaan prosentin, ja minusta meillä kuuluu olla jonkinlainen omistusosuus matkapuhelinoperaattorista. Mahdollisella listautumisella pörssiin ei ole meille konkreettista käytännön merkitystä paitsi, että omistusosuudesta tulee likvidimpi ja saamme sille niin sanoakseni markkinahinnan [...]On hyvä, että yhtiö kehittyy myönteisesti. Mehän olemme olleet perustamassa DNA:ta, ja sen tulokset näemme nyt”, hän kommentoi.
Jakobstads Tidning kirjoitti DNA:n ostavan parhaillaan sekä Anvian että Elisan osakkeita. Jan-Erik Frostdahl ennusti telealan yhdistymisen jatkuvan mutta kuvasi DNA:n omistusosuutta Elisassa lähinnä rahoitusinvestoinniksi.
Se ei ehkä ollut koko totuus. Elisasta käytiin kamppailua pinnan alla. Kun yhtiöllä oli yli 200 000 omistajaa, siihen oli mahdollista vallata suurtakin vaikutusvaltaa myös suhteellisen maltillisella omistusosuudella.
Tästä oli nähty esimerkki jo vuoden 2008 alussa islantilaisen omistajan Novatorin (jolla oli vuoden 2005 tapahtumien jälkeen runsaat 10 % osakkeista) yritettyä muuttaa Elisan yhtiörakennetta ja uusia Elisan hallitusta. Yritys epäon-
nistui, koska Novator ei saanut riittävästi tukea yhtiökokouksessa.
Mutta mitä koko vuoden 2008 jatkunut ja syksyllä aivan katastrofiksi kehittynyt pörssin alamäki merkitsi? NASDAQ OMX, johon Suomen pörssi kuului, supistui vuoden aikana ennätysmäärän, 42 prosenttia. Erityisen synkkiä päiviä koettiin syyskuussa muun muassa investointipankki Lehman Brothersin hakeuduttua konkurssiin. Lokakuussa sattui uusi romahdus, kun kaupankäynti kaikkien islantilaispankkien osakkeilla oli keskeytetty ja niistä useiden kohtalo oli sinetöity.
Pian kävi ilmi, mitä se tarkoitti Novatorin osalta. 13. lokakuuta ilmoitettiin, että Novator oli myynyt 10,4 prosentin omistusosuutensa Elisasta 194 miljoonalla eurolla vakuutusyhtiö Varmalle. DNA oli nyt Elisan toiseksi suurin omistaja, ja se oli osallistunut tiiviisti Novatorin kanssa käytyihin neuvotteluihin. Jan-Erik Frostdahlin mukaan tavoitteena oli Elisan kaappaaminen.
Novatorin osakkeista käydyn kamppailun lopputulos oli suuri pettymys DNA:n edustajille. Monet kysyivät, miksi ostajaksi nousi juuri Varma ja miten siinä kävi niin, että Suomen valtio tuki kauppaa sitoutumalla ostamaan vähintään puolet Varman hankkimista osakkeista.
Marian galleria: Anne Törnqvist
”Ilahduttaa asiakkaita ja työtovereita iloisella luonteellaan. Tuntee JNT:n kuluttaja-asiakkaille tarjoamat palvelut kuin viisi sormeaan.”
Marian galleria: Janek Ahlvik
”Positiivinen ja sosiaalinen myyjä joka näkee mahdollisuuksia kaikkialla. Innokas ja tuottelias ideoija.”
Marian galleria: Andreas Lönnqvist
”Rauhallinen, järjestelmällinen ja tekniikan laajasti hallitseva Anders ei väistä mitä vaihtelevimpiakaan haasteita.”