Vuonna 2010 valokuitu oli alkanut peruuttamattomasti valloittaa Pietarsaaren seutua. Mutta oliko valinta osunut avoimiin verkkoihin?
Håkan Löfqvist: ”Lyhyt vastaus on ei. Hyvin harvoin asiakkaat kysyivät avointa verkkoa. Aktivistit kuitenkin pitivät kovasti melua asiasta. He saivat aikaan paljon savua vähästä tulesta.”
Mitä avoin verkko oikeastaan on? Se voi ehkä kuulostaa siltä, että signaaleja voisi avoimissa verkoissa lähettää miten tahansa, mutta niin yksinkertaista se ei ole. Tarvitaan joukko perusasetuksia kanavointia, lähetystä, IP:tä ynnä muuta varten. Miten niistä sovitaan?
Kenneth Nylund: ”Avoimen verkon käsite oli vähintäänkin sekava alusta alkaen, ja toimijat tarkoittivat sillä – ja tarkoittavat ehkä edelleen – luultavasti vähän eri asioita. Yritimme omalta osaltaltamme tuoda käsitteeseen selvyyttä TEKESin tuella v. 2008 käynnistämällämme hankkeella ’Open Accessin liiketoimintamalli’, jonka tuloksena vuoden 2009 lopussa syntyi NetixOpen-konsepti.”
Kenneth Nylund toimi itse NetixOpenin projektinjohtajana ja esitteli hanketta mm. seminaarissa, jonka JNT toteutti yhdessä Pohjanmaan liiton kanssa Pietarsaaressa joulukuussa 2009. Pilottihankkeeseen osallistui viisi kuituverkkoa – KrsNET (550 kuituliittymää); Dynamo Net, Närpiö (630); Bothnia Broadband, Maalahti (500+); JNT (400) ja KNT-Net (400) – ja palveluntoimittajat
Anvia, PPO ja JNT, jotka kaikki toimittivat pilottihankkeeseen Internetin, IP-TV:n ja VoIP:n.
Verkoille asetettiin vaatimuksena, että niiden tulisi pääosin täyttää Viestintäviraston, FICORAn, operaattorirajapintaa koskevat määräykset.
Hankkeessa pyrittiin minimoimaan verkkojen keskinäisiä riippuvuuksia ja lisäämään käyttövarmuutta kytkemällä verkot suoraan oman valokuidun kautta tai ns. aallonpituuskanavoinnilla, joka mahdollisti useita samanaikaisia siirtoja
saman linkin kautta.
Verkot liitettiin NetixOpenin liityntäpisteisiin Anvian laitetiloissa Vaasan Huutoniemellä ja InnoGatessa Kokkolassa. Järjestys oli seuraavanlainen:
Aivan käytännön tasolla asiakkaan liityntä konfiguroidaan näin irti kuituverkon bulkki-Internet-VLANista ja ohjataan palveluntoimittajan palvelu- VLANiin (Internet, IP-TV, yritysverkko ym).
Viestintävirasto FICORA kiinnostui NetixOpenista hankkeen edetessä ja nimitti asiaan oman työryhmänsä. Kenneth Nylund esitteli sen jäsenenä JNT-hanketta myös Viestintävirastolle ja osallistui työryhmän maaliskuussa 2010 esittelemän kahden raportin laadintaan: JNT:n pilottihankkeen loppuraportin sekä raportin nimeltään ’Tasapuolinen pääsy – suomalainen Open Access –malli’.
NetixOpen-hankkeen tuloksena ei loppujen
lopuksi kuitenkaan syntynyt liiketoimintamallia, mutta sen kuluessa rakennettiin tärkeää osaamista ja kehitettiin malli palvelujen toimittamiseen avoimissa verkoissa.
Kenneth Nylund: ”Yleisesti ottaen kaikki alueen toimijat, niin JNT kuin kuituosuuskunnatkin, olivat aika yksimielisiä siitä, että NetixOpen-
malli oli hyvä. Ongelmana oli vain, että jonkun täytyy hallinnoida konseptia ja tehdä käytännössä erinäisiä asioita, mikä maksaa. Käytännössä vain JNT:llä oli siihen resurssit, ja se oli siis ainoa, joka voisi koota langat yhteen palveluntoimittajien ja fyysisen verkon välillä.”
Kaikki kuituaktivistit eivät siitä ilahtuneet. JNT yritti löytää neutraalia yhteistyömuotoa konseptin jatkokehittämistä varten. Muun muassa esitettiin osuuskunnan perustamista, koska siinä kustannukset pysyisivät alhaisina. ”Jos muut verkonomistajat eivät lähde mukaan, jatkamme lyhyellä aikavälillä toimintaa JNT:n johdolla ja pyrimme pitkällä aikavälillä viemään konseptia eteenpäin esim. Griditiin”, JNT:n hallituksen pöytäkirjassa sanotaan.
JNT:n sinnikkäistä yrityksistä huolimatta muut eivät tarttuneet tarjoukseen. ”Se on käytännössä merkinnyt sitä, että osuuskuntien jalot verkon avoimuuden ihanteet ovat vesittyneet ja että verkot solmivat sopimukset yksittäisten palveluntarjoajien kanssa käyttäjiensä laskuun”, Kenneth Nylund tiivistää. Useimmat valokuituosuuskunnat, joiden kanssa JNT ’kilpailee’, ostavat nykyään bulkki- Internetkapasiteettinsa JNT:ltä.
JNT:n hallitus siis viittasi Griditiin. Tämä yritys oli perustettu kesällä 2009, ja sen tarkoituksena oli luoda rajapinta, jossa monet ’palveluntuottajat’ voisivat kustannustehokkaasti toimia useilla paikallisilla markkinapaikoilla, joita joukko paikallisia verkkoyhtiöitä tässä tapauksessa ylläpitäisi.
Griditin omistajia olivat SSP (Salo), FSP (Forssa), KPO (Kajaani), Karjaan Puhelin, Loviisan Puhelin, Iisalmen Puhelin, ESP (Vammala), Mäntsälän Sähkö ja JNT. Toisin kuin muut, JNT oli Griditin perustamisvaiheessa lähtenyt mukaan vain pienellä panoksella, 10 900 eurolla. Tarkoituksena oli seurata kehitystä passiivisena osakkaana 1–2
vuotta ja valita sen jälkeen sopiva menettelytapa.
Huhtikuussa 2010 ilmoitettiin, että IBM oli valittu Griditin tavoitteleman avoimen palvelumallin järjestelmäalustan toimittajaksi. Eri palveluntoimittajien huvi- ja hyötypalvelut voitaisiin koota tällä ratkaisulla yhteen osoitteeseen. Asiakas voisi vapaasti valita palvelut ja tuotteet riippumatta siitä, mikä yritys omisti verkkoliitynnän.
Kilpailevat tuotemerkit olisivat siis asiakkaan saatavilla aivan kuin tavallisessa vähittäiskaupassa, ja palvelut toimitettaisiin ja laskutettaisiin
paikallisen verkkoyhtiön kautta. Tulevien verkkokauppojen lanseerauksen ennustettiin voivan tapahtua jo vuoden lopussa.
Mitä tämä merkitsi JNT:lle? Kokemus oli osoittanut, että pienten toimijoiden oli vaikea houkutella suuria palveluntoimittajia. Spotify, Voddler ja Disney mainittiin esimerkkeinä. Griditillä sen sijaan oli tarvittava painoarvo.
”Vaihtoehtona [jos emme panosta palvelujen myyntiin] on, että keskitymme yhä enemmän pelkästään verkon rakentamiseen ja että joku toinen toimittaa sitten palvelut verkossa”, Maria Höglund totesi esitellessään asiaa hallitukselle. Hallitus päätti, että JNT lähtisi täysin voimin Griditiin ostamalla sen osakkeita 185 300 eurolla plus juoksevalla, kutakin liityntää kohti perittävällä kuukausimaksulla.
JNT lähti mukaan toiseenkin merkittävään hankkeeseen, OneStreamiin, jota sen avautuessa helmikuussa 2010 kuvattiin ainutlaatuiseksi kansainväliseksi operaattoreiden väliseksi yhteistyöksi ja Euroopan suurimmaksi avoimeksi verkoksi, jossa on 20 000 kilometria valokuitua, kytkentäpisteitä yli tuhannella paikkakunnalla ja suurin mahdollinen siirtonopeus.
JNT:n markkinointijohtaja Stefan Skytte kertoo prosessin saaneen alkunsa KD-Softin kanssa harjoitetusta yhteistyöstä, sillä KD- Softilla oli jo ennestään yhteyksiä västerbottenilaiseen AC-Nettiin. AC-Net on Ruotsin kiistaton laajakaistapioneeri. Sen perustivat jo v. 1996 Västerbottenin maakäräjät, alueen yrittäjät ja läänin kunnat. AC-Net rakensi ensimmäisenä Ruotsissa kuituverkon, joka yhdisti läänin kaikki taajamat ja jolla oli omat solmupisteet joka kunnassa.
AC-Netin toimitusjohtaja Eva-Marie Marklund tiivisti yrityksestä saadut kokemukset näin: ”Laajakaistatarpeille ei ole rajaa. Mitä enemmän laajakaistaa, sitä enemmän käyttöä ja sitä useampia kapasiteettia vaativia palveluja markkinoille ilmaantuu.”
Stefan Skytte: ”Tapasimme Eva-Marie Marklundin yhdessä KD-Softin edustajien kanssa. Eva- Marie otti yhteyttä Tony Blomqvistiin
IT- Norrbottenista (Luulajasta), jonka kanssa AC- Net teki jo ennestään kantaverkkoyhteistyötä. Me kolme tapasimme ja huomasimme, että yhteistyöstä olisi etua meille kaikille.”
Tukholmaan järjestettiin suurempi kokous. Avoimissa kaupunkiverkoissa profiilinsa luonut Internet-toimittaja Bahnhof ja sundsvallilainen kuituoperaattori Norrsken kutsuttiin erityisesti kokoukseen. Lisäksi myöhemmin otettiin yhteyttä pohjoisnorjalaiseen Pronea-kuituyhtiöön (jonka Broadnet on nyt ostanut).
”Päädyimme OneStream-nimeen monien pitkien kokousten jälkeen. Avajaistilaisuus järjestettiin Bahnhofin tiloissa Tukholmassa, Ruotsin
lehdistö oli kutsuttu paikalle ja allekirjoitimme samassa tilaisuudessa OneStreamin yhteistyösopimuksen", Stefan Skytte kertoo.
OneStream tarjoaa viestintäkapasiteettia, ”joka ei käytännössä ikinä käy pieneksi”. Tarjous perustuu siihen, että asiakkaalla on yksi yhteyshenkilö ja yksi sopimus, jotka kattavat koko verkon. JNT:n tehtävänä on ennen kaikkea toimittaa palveluja ja yhteyksiä Suomessa ja hakea yhteyksiä myös Baltian maihin ja Venäjälle.
Maria Höglund: ”Se että juuri JNT:stä tuli OneStreamin Suomen osapuoli liittyy jälleen
kerran verkostoitumiseen ja ajoitukseen sekä asennoitumiseen uudenlaisiin kokoonpanoihin. OneStream tarvitsi sillan Suomeen, ja me olimme siihen oikea kumppani. Ruotsin kielen taitomme tietenkin helpotti yhteydenpitoa, ja tiedämme jo vanhastaan, että asiakkaillamme on paljon yhteyksiä Ruotsiin ja että he seuraavat Ruotsin trendejä.”
Suunnilleen samoihin aikoihin, maaliskuussa 2010, valmistui myös Pedersören kunnan kuituhankkeen loppuraportti. Edellisvuonna oli kaikkiin kotitalouksiin jaettu tiedotuslehtinen. Hankkeelle oli perustettu blogi. Vuodenvaihteessa 2010 kuituosuuskuntaan oli liittynyt noin 300 jäsentä, joista 250 tuli Ähtävän kunnanosasta. Viisitoista prosenttia kunnan kiinteistöistä oli ilmoittanut olevansa kiinnostuneita liittymään kuituverkkoon. Liittymismaksuksi arvioitiin 2 450 euroa.
Raportin loppukommentista paistoi läpi jonkinasteista katkeruutta: ”Paikallisen teleyhtiön suunnalta tulevan kilpailun vuoksi rakentamista ei ole voitu toteuttaa osuuskunnan ja hankkeen alunperin suunnittelemassa laajuudessa. Teleyhtiöt rakentavat rinnakkaista verkkoa subventoiduin liittymishinnoin, jotta ne pääsisivät määräämään access-verkon hinnoittelusta.”
Miten JNT:n kuitutiimi kommentoi tätä? Håkan Löfqvist: ”JNT oli päättänyt kuituverkon
rakentamisesta sen perinteiselle toimialueelle, johon muun muassa myös Pedersören kunta kuuluu – jo kauan ennen kuin PÖF:n perustamista oli edes suunniteltu. Päätöstä ei ollut mitään syytä perua, vaikka alueelle sitten perustettiinkin kuituosuuskunta, joka alkoi kilpailla suoraan JNT:n kanssa. Mutta tietenkin pidimme huolen siitä, että organisaatiomme oli kunnossa, jotta pystyimme vastaamaan kilpailuun.”
”Liittymismaksulla ei ole ylipäätään mitään tekemistä verkon palvelujen hintojen kanssa, eikä JNT näin ollen subventoi liittymismaksuja. Ne perustuvat markkinahintoihin ostamiemme volyymien mukaisesti. Mutta siitä voin olla samaa mieltä, että me päätämme omat hintamme... kuka muu sen tekisi?”
Maria Höglund: ”Kuituryhmän loppuraportin kommentin takana on kai yksinkertaisesti kuituryhmän oletus siitä, ettei JNT toimisi kuituasiassa aktiivisesti ja että osuuskunta voisi kopioida mallin suoraan Suupohjasta. Jos tilanteesta olisi tehty kunnollinen markkina- ja kilpailuanalyysi, oletus olisi heti paljastunut vääräksi.”
”Ratkaisevaa on, mitä asiakkaat ajattelevat. Käytännössä jos kuidun ja muiden (huonompien) vaihtoehtojen hinnanero on liian suuri, osa asiakkaista priorisoi muita laajakaistatekniikkoja. Hinnan täytyy olla markkinoiden mukainen. Kuituaktivistit ovat usein kokeneet meidän kovaksi kilpailijaksi, mutta meidän mielestämme muut laajakaistavaihtoehdot kuin kuitu ovat se pahin kilpailija”, Maria Höglund sanoo.
Kesäkuussa PÖF:n hallitus ilmoitti osuuskunnan liittyvän jäseneksi Osuuskunta Fionetsiin, jota Pohjanmaan paikalliset kuituverkot olivat perustamassa. Fionets muun muassa toimittaisi portaalin, jossa asiakkaat voisivat valita palvelutarjontansa. Glenn Häger valittiin PÖF:n edustajaksi Fionetsin hallitukseen.
Ähtävän kunnanosan kantaverkon kerrottiin nyt olevan lähestulkoon valmis ja siihen oli liittynyt noin 120 tilaajaa, joilla oli verkon palvelut käytettävissään.
JNT toteutti kymmenen kuitukokousta vuoden aikana. Ne keskittyivät jossain määrin Ähtävään, jossa PÖF:llä oli vahvoilla. Ytteressessä JNT:n edustajat saivat kuulla, että ”jotkut ovat jo kirjoittaneet sopimuksen Pedersören kuidun kanssa ja uskovat, etteivät he voi sitä enää perua”. Överessessä kokoukseen tuli vähän väkeä, mutta ne jotka tulivat, olivat sitäkin motivoituneimpia valitsemaan JNT:n.
Lappforsissa lähetettiin tiedotuslehtinen kaikkiin kotitalouksiin, mutta kokouksen pitämistä ei siellä pidetty tarpeellisena. Kiiskissä kokoukseen saapui runsaasti väkeä, yhteyshenkilö Allan Zittran kehotuksesta, ja kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua, jonka lähtökohtana kuitenkin pitkälti oli JNT:n v. 2002 tekemä kaapeli-TV-linja.
Munsalassa joidenkin kyläläisten todettiin olevan ”aika lailla NU-netin kannalla, koska luottamus operaattoreihin (lue: Soneraan) oli pohjalukemissa”. Kokouksen henki oli myönteinen, mutta ”jotkut NU-net-kannattajat provosoivat
pikemmin kuin esittivät mitään järkevää, mikä kuitenkin kääntyi meidän eduksemme, mitä pidemmälle ilta eteni”.
Jepualla kokousosanotto oli laajaa, monet olivat ilmeisesti JNT:n tyytyväisiä kaapeli-TV-asiakkaita. ”NU-net tiedotti aikovansa sekin vetää kuituverkon Pensalaan ja Jepualle kesän aikana ja kysyi, voisimmeko tehdä yhteistyötä. JNT vastasi, että teemme aina yhteistyötä markkinoiden eri toimijoiden kanssa mutta että aiomme Jepualla hyödyntää osaa nykyistä infrastruktuuria. Kehotimme NU-netiä kuvaamaan suunnittelemaansa kuitulinjausta JNT:lle, mutta huomautimme, että me itse myymme ensin ennen kuin suunnittelemme.”
Socklotissa Uudenkaarlepyyn Voimalaitos/ Vesi- ja jätevesilaitos ilmoitti jatkavansa kunnallisen jätevesiverkoston laajentamista ja kutsui JNT:n keskustelemaan synergiaeduista, mikäli valokuitu vedettäisiin alueelle samaan aikaan.
JNT:n kuitutiimi: ”Nuorempi sukupolvi oli kiinnostunut mutta totesi myös, että heillä oli jo entuudestaan käytössään hyvä TV- kuva ja nopea Internet. NU-netin edustaja oli pettynyt voimalaitokseen, koska häntä ei ollut kutsuttu kokoukseen. Socklotiin on syytä palata lähitulevaisuudessa. Ajankohta ei kuitenkaan ehkä ole nyt
paras mahdollinen, koska monien täytyy pikapuoliin maksaa kunnallisen viemäriverkon 6 700 euron liittymismaksu.”
JNT:n kantaverkon uusinta leimasi vuosia 2010 ja 2011. Vuonna 2010 vaihdettiin keräilylaitteet
(”distribution layer”) ja suunniteltiin seuraavaa vaihetta: kantaverkkoreitittimien vaihtoa. Kuten aiemmin on mainittu, Alcatel-Lucent valittiin tavarantoimittajaksi testien jälkeen v. 2009, ja valinta laajennettiin koskemaan myös FTTH-access-vaihteita (FTTH = Fiber to the home), joita käytettäisiin uusien keskusten rakentamiseen.
Ciscolta vuosina 2003–2005 ostettuja kantaverkkoreitittimiä (”IP-Core-purkkeja”) alettiin vaihtaa heti vuodenvaihteen jälkeen. ”Kaikki asiakkaidemme ja muun maailman välinen liikenne kulkee näiden pääsolmupisteissämme sijaitsevien reitittimiemme kautta. Olimme valmistautuneet tähän niin hyvin, että olimme jo 3. tammikuuta käyttäneet kaikki vuoden 2011 budjetissa kantaverkkoon varatut varat”, William Lindén kertoo.
”Tiesimme hankkeen laajaksi ja nyt näin jälkikäteen voin todeta, että juuri sitä se oli. Työ sujui kuitenkin yllättävän joustavasti. Monilla meidän porukastamme on uskomaton kyky omaksua uusia järjestelmiä aivan a:sta alkaen”, sanoo William Lindén ja viittaa sillä etenkin kollegoihinsa Markus Segervalliin, Sture Cederbergiin ja Andreas Stenbackaan.
Viimeinenkin perinteinen puhelintekniikka oli nyt selvästi väistymässä. Myös matkapuhelinpuolen kehityksessä tapahtui paljon, mutta siellä tapahtumia oli vaikeampi ennustaa. Siitä esimerkkinä voidaan mainita Digitan yritys kehittää liikennettä klassisella 450 MHz:n taajuusalueella. Kuten aiemmin on todettu, lisenssi siihen oli saatu v. 2005. Verkko avautui keväällä 2007 nimellä @450, joka perustui kokeilemattomaan Flash OFDM – radiotekniikkaan. Joulukuussa 2010 Digitan ilmoitettiin sopineen toiminnan
myymisestä Datamelle.
Datame oli Finnet-yhtiöiden ryhmittymän perustama yhtiö, ja ajatuksena oli, että ne pystyisivät Digitaa paremmin kehittämään mobiililiiketoimintaa haja-asutusalueen konseptilla, johon 450 MHz- taajuus sopi hyvin. Kauppa edellytti, että valtioneuvosto hyväksyisi lisenssiehtojen muuttamisen siten, ettei lisenssiä sidottaisi mihinkään tiettyyn tekniikkaan. Datame halusi toisin sanoen eroon Flash-tekniikasta.
Joulukuussa 2010 ilmoitettiin toisena uutisena Datamen lanseeraavan – kuten sitä kuvattiin – Suomen ensimmäisen kaupallisen 4G- verkon, aluksi mm. PPO:n kotipaikassa Ylivieskassa. Tätä verkkoa aiottiin kahden kolmen vuoden aikana laajentaa kattamaan suurimman osan maata. Verkko perustui Wimax- tekniikkaan ja pystyi vastaanottamaan 40 Mbps. Käytännössä sillä oli kuitenkin vielä hyvän matkaa kuljettavana ennen kuin verkko täyttäisi tosiasialliset 4G- vaatimukset.
DNA osti Welhon Sanoma-konsernilta, ja se oli alan suurin kauppa v. 2010. Jan-Erik Frostdahl oli esittänyt kauppaa epävirallisesti jo syksyllä 2008, mutta se toteutui vasta 1. heinäkuuta 2010. Welhon juuret ulottuivat v. 1973 perustettuun
Helsingin Kaapelitelevisio Oy:hyn. Yhtiö oli erilaisten metamorfoosien kautta tuonut markkinoille maksu-TV:n ensimmäisenä Euroopassa (1978) ja HD-TV:n ensimmäisenä Suomessa (2006).
Welhon ja DNA:n liiketoiminnat täydensivät hyvin toisiaan, ja se oli kaupan motiivina. Welholla oli vankka asema pääkaupunkiseudun kiinteissä verkoissa, DNA oli vahva toimija maaseudun mobiiliviestinnässä.
JNT:n hallitus keskusteli kaupasta toukokuun kokouksessaan. Welho harjoitti kaapeli-TV- ja laajakaistatoimintaa pääkaupunkiseudulla, ja sillä oli 330 000 kaapeli-TV- liittymää ja 110 000 laajakaistaliittymää. DNA:lla oli 270 000 kaapeli-TV-liittymää ja 180 000 kiinteän verkon laajakaistaliittymää.
Maksu Sanoma-konsernille tapahtuisi uusosakeannilla, joka toisi Soneralle 21 prosentin omistusosuuden DNA:sta. ”DNA arvioi saavansa kaupasta merkittävää synergiaetua ja samalla näkyvyyttä pääkaupunkiseudulla, mitä sillä nykyään ei ole”, todetaan hallituksen pöytäkirjassa. Tarvittiin uusi osakassopimus, jonka JNT:n hallitus hyväksyi todettuaan sen tarjoavan juridisesti aiempaa sopimusta paremmat edut. JNT:n omistusosuus DNA:sta supistui kaupan myötä 0,93:sta 0,73 prosenttiin.
DNA:lla oli kaupan jälkeen noin 3 miljoonaa asiakasta, joista vajaat 600 000 kaapeli-TV- asiakkaita, mikä oli 43 prosenttia Suomen kaapeli-TV-markkinoista.
Muutaman seikkailuvuoden jälkeen Anvia oli nyt uuden alun edessä. Toimitusjohtajan vaihto ei yllättänyt ketään. Johtoon siirtyi veteraanien veteraani, Matti Makkonen, joka on esiintynyt useissa kohdin tätä kertomusta jo aiemmin, muun muassa DNA:n toimitusjohtajana. Makkonen oli valittu Anvian hallituksen jäseneksi maaliskuussa 2009. Toimitusjohtaja hänestä tuli elokuussa 2010.
Kannattava kasvu mainittiin yhtiön strategia-asiakirjassa edelleen yhdeksi kulmakiveksi: ”Anvian omistaminen kannattaa: Anvia tarjoaa kilpailukykyistä tuottoa omistajien investoinnille. Anvia maksaa yhtiön osinkopolitiikan mukaisesti vuosittain osinkoina vähintään puolet konsernin tuloksesta.”
Joulukuussa 2010 Anvian ja DNA:n kerrottiin päättäneen syventää yhteistyötään.
Tarkoitukseksi mainittiin ennen kaikkea, että kaikki palvelut voitaisiin tarjota yhden toimittajan kautta ja että asiakkaat saisivat vain yhden laskun.
Nyt DNA:n siirtyminen pörssiin oli jälleen kovasti tapetilla. Yhtiö oli liikevaihdoltaan Suomen seitsemänneksi suurin IT-yritys, se arvioitiin yli miljardin euron arvoiseksi ja se oli monin tavoin valmis pörssiin. Eri lehtiartikkeleissa pidettiin mahdollisena, että DNA:n osakkeesta voisi tulla jopa kansanosake.
Vuosi 2010 käynnistyi Pietarsaaressa tapahtumalla, jota JNT oli Novacallin omistajana pyrkinyt kaikin keinoin välttämään. Nyt Go Excellentin nimellä kulkevan callcenterin 49 työntekijää olivat lakossa. Lehdet kuvasivat, miten lakkovahdit seisoivat hytisemässä koleassa ulkoilmassa. ”Tukilakko on nyt jatkunut viisi viikkoa eikä nopeaa ratkaisua työkiistalle ole näköpiirissä. Asemat ovat lukkiutuneet.” Lakko vaikeutti erityisesti DNA:n asiakaspalvelua, ja sen
arvioitiin maksavan DNA:lle 115 000 euroa päivässä.
Lakon syynä oli sama asia, jonka kanssa JNT oli joutunut kamppailemaan. DNA halusi
soveltaa työnantajalle edullisempaa, palveluala PAMin työehtosopimusta, mikä oli tullut juridisesti mahdolliseksi työsopimuslain uudistuksen myötä. Lakko oli sen vuoksi laiton, mutta ammattijärjestö ilmoitti, että se maksaisi kaikki oikeuden langettamat lakkosakot ja jatkaisi lakkoa, kunnes työnantaja perääntyisi vaatimuksessaan.
Yleisesti ottaen JNT-alueen kehitys oli kuitenkin suotuisa v. 2010. Talouden peruspilarina oli jatkuvasti käynnissä oleva infrastruktuurin ja tekniikan rakentaminen ja nykyaikaistaminen. ”Alueemme on kärkipäässä kansallisessa vertailussa. Huomioiden sen, että toimimme tyydytetyillä markkinoilla, kehitys on hyvin myönteistä”, Maria Höglund kirjoitti JNT:n vuosikertomuksessa.
Heinäkuusta 2010 lähtien Suomen jokaisella kotitaloudella oli oikeus saada vähintään 1 Mbps Internet-liityntä kohtuulliseen hintaan. JNT oli jo kauan täyttänyt tämän vaatimuksen. Palvelutarjonnasta Maria Höglund totesi, että ”osa tarjoamistamme palveluista tuotetaan paikallisesti JNT:llä, mutta suuri osa asiakkaidemme käyttämistä palveluista tuotetaan multikansallisten toimijoiden toimesta maailmanlaajuisille markkinoille. Voidaksemme toimittaa parhaat
mahdolliset sekä paikalliset että globaalit palvelut, tarvitsemme hyvän yhteistyöverkoston.”
Vuoden lopussa 38 prosentilla kaikista JNT:n verkkoon kuuluvista kotitalouksista oli kiinteistössään kuituliittymä. 23 prosenttia toimitetuista laajakaistaliittymistä toteutettiin kuidun avulla.
JNT:n hallitus vahvisti marraskuussa yhtiön tavoitteet vuoteen 2015 saakka. Kaikilla Pietarsaaren seudulla tuli muun muassa olla mahdollisuus 100 Mbps:n liittymiin ja suhteiden muiden operaattoreihin tuli olla aktiivisia ja avoimia. Koko strategia on luettavissa tässä vieressä.
Marian galleria: Toni Käldman
”Puhelinpalvelun mestari, joka hoitaa lukuisat puhelut rauhallisesti ja tehokkaasti.”
Marian galleria: Sami Laihorinne
”Asiakassuuntautunut ja sitoutunut yritysten IT:n erikoismies. Näkee kaikessa mahdollisuuksia.”
Marian galleria: Daniel Finell
”Järjestelmällinen ongelmanratkaisija, joka näkee aina kehitysmahdollisuuksia.”